Jo kesällä valtiovarainministeri Riikka Purra sanoi, että empatia ei kuulu politiikkaan. Budjettikeskustelun yhteydessä hän sanoi, että ylimitoitettu sosiaalivaltio on tullut tiensä päähän.
Juuri näitä ajatuksia hallitus toteuttaa kovalla kädellä. Se leikkaa vammaisilta, omaishoitajilta, yksinhuoltajilta, etsivästä nuorisotyöstä ja ennen kaikkea työttömiltä ja osa-aikatyössä olevilta. Monet näistä leikkauksista kohdistuvat yksiin ja samoihin ihmisiin.
Kahden lapsen työssäkäyvä yksinhuoltaja menettää jopa 400-500 euroa kuukaudessa, kun työttömyysturvaa ja asumistukea leikataan, etuuksien inflaatiokorotukset jätetään tekemättä ja kaikkien etuuksien lapsikorotukset poistetaan. Opiskelijoilla, joista jo kolmannes on pienituloisia, etuuksia heikennetään 150 eurolla kuukaudessa.
Hallituksen mukaan leikkauksilla kannustetaan ihmisiä menemään töihin. Asennetta kuvaa hyvin, että sote-palvelujen järjestämistä koskevan välikysymyskeskustelun aikana salissa oli yksi ainoa perussuomalaisen kansanedustaja, ja hänkin puhui elämäntapatyöttömistä.
Esimerkiksi Juuassa oli syyskuun lopussa 249 työtöntä työnhakijaa ja 16 avointa työpaikkaa. Hallitus aikoo saada kaikki nämä työttömät mahtumaan noihin työpaikkoihin tukia leikkaamalla.
Työttömät ovat siis työttömiä laiskuuttaan, ajattelee hallitus. Esimerkiksi Juuassa oli syyskuun lopussa 249 työtöntä työnhakijaa ja 16 avointa työpaikkaa. Hallitus aikoo saada kaikki nämä työttömät mahtumaan noihin työpaikkoihin tukia leikkaamalla. Eihän se onnistu, mutta hallitus jatkaa puhetta velkalaivan kääntämisestä, ja sen kääntäjinä ovat jo valmiiksi kaikkein heikoimmassa asemassa olevat.
Vastapainoksi hallitus antaa veronkevennyksiä kaikkein hyvätuloisimmille. Valtiovarainministeriön virkamies sanoi budjettiesityksen julkaisun yhteydessä, että käytännössä tulopuolen heikkeneminen syö säästöjen vaikutuksen. Niinpä valtion velkaantuminen kasvaa ja veroaste laskee tulevina vuosina alimmalle tasolle sitten 1990-luvun. Jos veroaste pidettäisiin vuoden 2022 tasolla, niin hallituskauden lopussa talous olisi tasapainossa. Nyt alijäämä kasvaa vuosittain.
Meillä ei siis ole varaa nykyisen kaltaiseen hyvinvointivaltioon, mutta meillä on varaa antaa hyvätuloisille veronkevennyksiä velkarahalla.
Hallitus aikoo myös heikentää työtekijöiden asemaa ennennäkemättömällä tavalla. Irtisanomissuojaa heikennetään, ja työntekijöiden turvaan ja toimeentuloon isketään myös lisäämällä perusteettomia määräaikaisuuksia, lyhentämällä lomautusten ilmoitusaikoja, poistamalla vuorotteluvapaa ja aikuiskoulutustuki sekä säätämällä ensimmäinen sairauspoissaolopäivä palkattomaksi.
Lakko-oikeutta kavennetaan. Poliittisten lakkojen lisäksi hallitus haluaa estää tukilakot ja myötätuntotyötaistelut, joilla etenkin pienempiä tai heikommin järjestäytyneitä aloja on pystytty puolustamaan työntekijöiden välisen solidaarisuuden keinoin. Kun vuonna 2019 Posti yritti heikentää jopa 700 lajittelijan työehtoja ja palkkausta, niin juuri vahvojen liittojen järjestämät tukilakot auttoivat torjumaan nämä heikennykset. Saman jupakan yhteydessä muuten Antti Rinne joutui luopumaan pääministerin tehtävistä, kun hänen vain väitettiin yrittäneen sekaantua työmarkkinakiistaan.
Hallitus aikoo tuhota pohjoismaisen hyvinvointivaltion ja työmarkkinamallin, koska empatia ei kuulu poliitiikkaan ja meillä ei ole varaa elättää köyhiä. Minä taas olen sitä mieltä, että ilman empatiaa ei ole demokratiaa eikä toimivaa yhteiskuntaa. On vain vähät välittävä sääty-yhteiskunta.
Sakari Timonen
Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, bloggaaja ja juristi
