Kari Kum­pu­lam­pi

Runoilija, kirjailija, muusikko Pelle Miljoona ei jarruttele. Uusia ralleja syntyy kotistudiolla Helsingissä, materiaalia treenataan bändin kanssa Haminan kämpällä. – Uskolliset fanit pitävät artistin radioaktiivisena, Pelle toteaa.

Lu­ki­o­vuo­det ko­ti­kau­pun­gis­sa Ha­mi­nas­sa seit­se­män­kym­men­tä­lu­vul­la oli­vat Pel­le Mil­joo­nal­le eli Pet­ri Tii­lil­le var­hais­ta joh­da­tus­ta muu­si­kon tiel­le. Sii­hen ai­kaan rock ja pop oli Suo­mes­sa to­sin har­vi­nais­ta herk­kua, ra­di­os­ta tuli pari alan oh­jel­maa vii­kos­sa.

– Niin­pä mu­siik­kiin suh­tau­tui kuin sak­ra­ment­tiin, muu­sik­ko mai­nit­see.

Pel­len lu­ki­oai­koi­na Ha­mi­nas­sa keik­kai­li kes­ki­mää­rin ker­ran kuus­sa maan huip­pu­bän­de­jä ku­ten Wig­wam ja Ta­sa­val­lan Pre­si­dentti.

– Ol­tiin ka­ve­rei­den kans­sa ve­naa­mas­sa ar­tis­tien saa­pu­mis­ta. Ky­sel­tiin et saa­daaks kan­taa ka­mo­ja. Sil­lai pääs­tiin il­ma­seks si­sään. Sääs­ty kol­me mark­kaa, mikä oli iso sum­ma ra­hat­to­mal­le lu­ki­o­lai­sel­le.

Pel­len suo­sik­ki noil­ta ajoil­ta oli lah­te­lai­nen Char­lies, Suo­men vas­ti­ne brit­ti­läi­sel­le Cream-tri­ol­le. Ha­mi­nan Työ­vä­en­ta­lol­la tu­le­va roc­ki­ko­ni koh­ta­si pyör­re­myrs­kyn ni­mel­tä Hur­ri­ga­nes.

– Soi­tin tuol­loin au­to­tal­li­bän­dis­sä rum­pu­ja. Kun näin ja koh­ta­sin Re­mun, hif­fa­sin et rum­pa­li voi ol­la myös rock­bän­din so­lis­ti.

Nyt Pel­le Mil­joo­na Band, jos­sa soit­taa sa­mo­ja ha­mi­na­lai­sia ka­ve­rei­ta noil­ta nos­tal­gi­sil­ta au­to­tal­li­a­joil­ta, on te­ke­mäs­sä uut­ta al­bu­mia.

– Oon vä­sän­ny ral­le­ja. Bän­din eka sing­le Pa­la­jan luok­se­si il­mes­tyi al­ku­vuo­des­ta, pari uut­ta bii­siä il­mes­tyy myö­hem­min ke­vääl­lä. Al­bu­mi sit­ten syk­syl­lä.

– Edes­sä siis eu­foo­ri­nen, vä­lil­lä epä­toi­voi­nen prog­gis. Ny­kyi­ses­sä il­mas­tos­sa ei odo­tuk­set ole kor­ke­al­la, mut ku täl­le tiel­le on läh­te­ny...

Laulun suosio ikuinen mysteeri

Pel­le Mil­joo­nan lau­luis­sa on mon­ta ta­soa. Hä­nen mu­siik­kin­sa sol­juu pai­koin peh­me­äs­ti kuin tans­si­va tuli. Toi­saal­ta hän on vä­liin reip­paas­ti osoit­te­le­va­kin eli kau­ka­na slii­pa­tus­ta sa­lon­ki­kel­poi­suu­des­ta, jota klii­ni­nen nyky-Suo­mi suo­ras­taan tur­su­aa.

Pel­len soun­de­ja kuun­nel­les­sa kuu­li­ja jää jos­kus ikään kuin lau­la­jan ro­soi­sen punk­jy­rän al­le. Täs­tä saa­tiin ta­jun­nan py­säyt­tä­vää näyt­töä jo 1970-lu­vun lo­puil­la:

”Jart­su on yk­sin hi­mas­sa ja kat­soo telk­ka­rii/ Jos­sa po­lii­sit am­puu toh­jok­si pari gans­te­rii/ Äi­ti on il­ta­löy­sis­sä ja isä ryyp­pää­mäs­sä” (Vä­ki­val­ta ja päih­de­on­gel­ma 1978)

Pel­ko ja viha, Moot­to­ri­tie on kuu­ma, Elä­vä­nä vas­ta­vir­ras­sa, Kos­mi­nen kei­ju. Pel­le on jul­kais­sut 1970-lu­vul­ta as­ti ne­li­sen­kym­men­tä al­bu­mia, lu­ke­mat­to­mia sink­ku­ja. Hä­nen lau­lu­jaan on tal­ti­oi­tu ko­ko­el­mil­le.

– Ikui­nen mys­tee­ri, mi­ten jot­kut lau­lut jää­vät elä­mään, muu­sik­ko sa­noo.

– It­se dig­gaan mo­nen­lai­ses­ta mu­sii­kis­ta. Kuul­tu­a­ni ski­di­nä ra­di­os­ta Be­at­le­sia, All my lo­ving, tai Rol­la­rei­den Sa­tis­fac­ti­o­nin myin sie­lu­ni pa­ho­lai­sel­le.

– Olen le­vyt­tä­nyt about 500 omaa bii­siä, sil­ti tun­te­mat­to­mil­la ih­mi­sil­lä on se ruu­din­kek­si­jän kat­se, ja haus­ka ky­sy­mys: ” Pel­le, onk moot­to­ri­tie kuu­ma? ”

Joensuun keikkapaikat tuttuja

Pel­le on teh­nyt ural­laan jul­me­tus­ti keik­ko­ja maas­sa ja maa­il­mal­la, soo­lo­na ja bän­dien kans­sa. Eri­koi­sin niis­tä lie­nee uu­den­vuo­den aat­to 1981 Hel­sin­gin Kaup­pa­to­ril­la.

Muu­sik­ko muis­te­lee keik­kaa näin:

– Dii­na­ri­jen­gi ryy­säs la­val­le, oli pak­ko pa­e­ta lai­na­peit­teen al­ta. Lava oli Ko­le­ra-al­taan vie­res­sä. Step­pai­lin jäi­sel­lä ki­veyk­sel­lä ku fa­kii­ri Velt­su. Oli sen­teis­tä kiin­ni et­tei Mil­joo­na ka­don­nu mus­taan me­reen.

Run­di Neu­vos­to­lii­tos­sa 80-lu­vul­la on unoh­tu­ma­ton se­kin.

– Tu­po­le­vil­la len­net­tiin, sku­lat­tiin kol­hoo­seil­la ja kult­tuu­ri­pa­lat­seis­sa. Muur­mans­kis­sa vii­kon jam­bo­ree.

Pel­le Mil­joo­nan en­sim­mäi­nen keik­ka Jo­en­suus­sa oli Kar­ja­la­ta­los­sa ke­vääl­lä 1978.

– Ki­ta­ris­ti Pasi luu­kut­ti Mars­hall-styrk­ka­ri­aan ky­bäl­lä. Kään­sin kai­u­tin­kaa­pin sei­nään päin, lo­pul­ta kai­ut­ti­met vas­ten lat­ti­aa. Jär­je­tön ka­ko­fo­nia! Punk! Ala­gon Is­mo muis­te­li ol­leen­sa ky­sei­sel­lä kei­kal­la. Mah­toi ol­la mah­ta­va tai­dep­lä­jäys!

Sit­tem­min Pel­le on keik­kail­lut Jo­en­suus­sa usein: Ke­ru­bis­sa, Ilo­saa­res­sa, muu­ta­ma vuo­si sit­ten myös Ilo­waa­ris­sa.

– Mah­ta­via ja vä­hem­män mah­ta­via keik­ko­ja. Pai­kal­li­nen El­mu on ol­lut ar­tis­teil­le lois­ta­va isän­tä. On­nea ja me­nes­tys­tä myös jat­kos­sa!

” Mo­net dik­taat­to­rit elä­vät pit­kään, jät­tä­vät jäl­keen­sä tuh­kaa ja avoi­men haa­van kan­sa­kun­nan sy­dä­mes­sä. ”

Kun populistin uhosta katoaa taika

Pa­la­taan Pel­len uran al­kuun. Yh­dek­sän­tois­ta­vuo­ti­aa­na hän työs­ken­te­li yh­den kau­den opet­ta­ja­na Sa­lo­mie­hik­kä­län ky­lä­kou­lus­sa. Täs­tä ins­pi­roi­tu­nee­na hän haki opet­ta­jak­si Sa­von­lin­nan OKL:ään, mis­tä hän val­mis­tui 1978, mut­ta mu­siik­ki vei men­nes­sään.

Pel­le pe­rus­ti bän­din: Pel­le Mil­joo­na & N.U.S.

Love Re­cord­sin voi­ma­hah­mo At­te Blom piti uu­den yh­ty­een ener­gi­ses­tä de­mos­ta.

– Eka al­bu­mi­ni ää­ni­tet­tiin le­gen­daa­ri­ses­sa Mic­ro­vox Stu­di­os­sa, La­hes­sa. Tuot­ta­ja­na Dave Lind­holm.

– Si­va­ri­na Nä­kö­vam­mais­ten Am­mat­ti­kou­lus­sa Es­poos­sa tein vie­lä jon­kin ver­ran opet­ta­jan duu­nia, pää­a­si­as­sa kir­joi­tin op­pi­ma­te­ri­aa­lia brail­le –kir­joi­tuk­sel­la, Pel­le ker­too.

Pää­kau­pun­ki­seu­dul­la hän tu­tus­tui Hel­sin­gin punk­ka­rei­hin: Prob­lems -yh­ty­ee­seen, Sehr Schnel­liin, Win­dow­siin.

– Tree­nat­tiin ja bai­lat­tiin Punk­hau­se –ni­mi­ses­sä käm­päs­sä Ha­gik­ses­sa. (Ha­ka­nie­mes­sä)

Pel­les­tä keh­key­tyi ajan myö­tä mer­kit­tä­vä muu­sik­ko ja lau­lun­te­ki­jä, jon­ka tuo­tan­toa sä­vyt­tää kan­taa­ot­ta­vuus. Dik­taat­to­rin uho on dik­taat­to­rin tuho, hän on muun mu­as­sa to­den­nut.

– Dik­taat­to­rin ai­nut fren­di on pa­ra­noi­ja, joka on huo­no pe­ti­ka­ve­ri, ei­kä tee hy­vää hi­pi­äl­le. Mo­net dik­taat­to­rit elä­vät pit­kään, jät­tä­vät jäl­keen­sä tuh­kaa ja avoi­men haa­van kan­sa­kun­nan sy­dä­mes­sä.

Ky­sy­mys­tä, mi­ten luo­ma­kun­nan tila vai­kut­taa mu­siik­kii­si ja kir­joit­ta­mi­seen, Pel­le kom­men­toi ru­nol­la:

– Tää on post­mo­der­nia kes­ki­ai­kaa/ ase­kaup­pi­aan mär­kä uni/ kun po­pu­lis­tin uhos­ta ka­to­aa tai­ka/ viik­si­mies nou­see tuh­kas­ta ja lu­kee ää­neen: Tais­te­lu­ni!

Intian Goa toinen koti

Pel­le asuu puo­li­son­sa Tei­ja Va­rik­sen kans­sa Hel­sin­gin Kal­li­os­sa.

– En voi ku­vi­tel­la asu­va­ni mis­sään muu­al­la Sta­dis­sa. Meil­lä on myös pie­ni pu­nai­nen tupa Itä-Uu­del­la­maal­la. Ko­ti­o­vel­ta pää­see met­sään juok­se­maan tai hiih­tä­mään – luk­sus­ta sie­lul­le ja ruu­miil­le, Pel­le mai­nit­see.

In­ti­an Goa on hä­nel­le lä­hes toi­nen koti, paik­ka, jota on help­po vi­ha­ta ja ra­kas­taa.

– Pari al­bu­mi­a­kin olen ää­nit­tä­ny siel­lä: Aram­bol omal­la bän­dil­lä, Goa Baba itä­val­ta­lais­ten ko­ne­vel­jien kans­sa.

– Jo­kin In­ti­as­sa ve­to­aa, ken­ties hen­ki­syy­den kai­puu, jo­kin mitä lu­te­ri­lai­suus ei tar­joa. Kuu­luin vuo­si­kau­sia Anan­da Mar­ga-ni­mi­seen jär­jes­töön: joo­gaa, mie­tis­ke­lyä, ve­ge­saf­kaa ja rit­riit­te­jä.

– Se oli voi­ma­kas hen­ki­nen trip­pi. Sit tuli punk ja Pöl­lö sin­gah­ti toi­sel­le Lin­nun­ra­dal­le.

Ke­sä­uu­sin­ta: Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu Viik­ko Poh­jois-Kar­ja­las­sa 4.4.2024