JO­EN­SUU / Riit­ta Mik­ko­nen

Eläkkeelle jääminen on suuri muutos elämässä. Siihen ei juurikaan ole perehdytystä tarjolla, vaan jokainen selviää, miten sattuu omin avuin selviämään. Vertaistuki auttaa.

Jo­en­suun, Pie­li­sen­suun ja Ran­ta­ky­län seu­ra­kun­tien jär­jes­tä­mään Elä­vä­nä eläk­keel­lä -ti­lai­suu­teen Ran­ta­ky­län kir­kol­le saa­pui vii­ti­sen­kym­men­tä asi­as­ta kiin­nos­tu­nut­ta, joil­le ai­he on ajan­koh­tai­nen.

– Saim­me vink­ke­jä, et­tä täl­lai­nen ti­lai­suus oli­si tar­peen. Eläk­keel­le jää­mi­seen on hyvä val­mis­tau­tua tie­toi­ses­ti, toi­vot­te­li ter­ve­tul­leek­si di­a­ko­ni­a­työn­te­ki­jä Rai­ja Al­ho­saa­ri.

Tai­teel­la aloi­tet­tiin, se on hyvä tapa ava­ta aja­tuk­sia. Jo­en­suun kau­pun­gin­te­at­te­rin näyt­te­li­jä Min­na Maa­ria Vir­ta­nen esit­ti puo­li­tun­ti­sen ver­si­on mo­no­lo­gis­taan An­jan lä­hes eri­no­mai­nen elä­mä. Nau­ru­her­kän re­a­goin­nin pe­rus­teel­la ot­teet Es­ko-Pek­ka Tii­ti­sen teks­tiin pe­rus­tu­vas­ta elä­män­ma­kui­ses­ta te­ok­ses­ta löy­si­vät tart­tu­ma­pin­tan­sa ylei­sös­tä.

Jo­kai­sel­la on omat unel­man­sa,
tär­kein­tä et­tä nii­tä on.

Tun­tei­ta he­rät­ti myös tuo­rei­den elä­ke­läis­ten Mer­ja Mä­ki­sa­lo-Rop­po­sen ja Ilo­na Pie­ta­ri­sen kes­kus­te­le­va ta­ri­noin­ti omis­ta ko­ke­muk­sis­taan.

– Val­mis­tut­tiin puo­len vuo­den vä­lein sai­raan­hoi­ta­jik­si ja työs­ken­nel­tiin sit­ten jon­kin ai­kaa yh­des­sä ko­ti­sai­raan­hoi­dos­sa, ys­tä­vyk­set ava­si­vat taus­taa.

Tiet er­ka­ni­vat, mut­ta yh­teys on säi­ly­nyt, vaih­te­le­vas­ti elä­män­ti­lan­tei­den mu­kaan. Nyt, kun mo­lem­pien ai­ka­tau­luis­ta var­si­nai­set työ­vel­voit­teet ovat pois­tu­neet, nuo­ruu­den ka­ve­reil­le on taas pa­rem­min ai­kaa.

Ys­tä­vyk­set vink­kaa­vat­kin, et­tä ka­ve­rei­hin kan­nat­taa ot­taa yh­teyt­tä. Kaik­kien kans­sa tut­tuut­ta ei vält­tä­mät­tä enää löy­dy, mut­ta tois­ten kans­sa taas tun­tuu kuin jut­tu jat­kui­si sii­tä mi­hin vuo­sia tai vuo­si­kym­me­ni­ä­kin sit­ten jää­tiin.

Mo­lem­mil­le eläk­keel­le jää­mi­sen ajan­koh­ta oli tie­toi­nen va­lin­ta, mo­lem­mil­la sii­hen omat syyn­sä. Ilo­na koki, et­tä oli yli 40 vuo­den ai­ka­na an­ta­nut kaik­ken­sa sa­mal­le työ­nan­ta­jal­le, mo­nes­sa mu­ka­na rien­tä­nyt Mer­ja ha­lu­si rau­hoit­taa enem­män ai­kaa lä­hei­sil­leen.

Saattaen vaihto

Ilo­nan vii­mei­sin teh­tä­vä Siun so­tel­la oli et­siä so­pi­vat hoi­to­ko­ti­pai­kat tar­vit­si­joil­le. Eläk­keel­le jää­mi­seen liit­ty­vän hil­jai­sen tie­don ja­ka­mi­sen ja käy­tän­nön su­ju­vuu­den jat­ku­mi­sen koki työ­yh­tei­sö­kin tär­ke­äk­si.

Myös kan­sa­ne­dus­ta­jan työs­tä jät­täy­ty­nyt Mer­ja to­te­aa vuo­den­kier­ron ver­ran kiin­nit­tä­neen­sä huo­mi­oi­ta me­neil­lään ole­viin asi­oi­hin: mitä eh­tii saa­da val­miik­si, mis­tä taas saa­vat muut jat­kaa. Vai­kut­ta­mis­työ ei suin­kaan ole lop­pu­nut, mut­ta nyt voi kes­kit­tyä asi­oi­hin, jot­ka ko­kee eri­tyi­sen tär­keik­si it­sel­le.

Mer­ja Mä­ki­sa­lo-Rop­po­nen ja Ilo­na Pie­ta­ri­nen ko­ros­ta­vat, et­tä jo­kai­sel­la on oman­lai­sen­sa elä­mä myös eläk­keel­lä. Tois­ten ko­ke­muk­sia kan­nat­taa kuun­nel­la, mut­ta to­teu­tus on ai­na oma va­lin­ta. Toi­sia ei toin­na men­nä neu­vo­maan, mut­ta mu­kaan voi vä­hän hou­ku­tel­la.

Jo­kai­sel­la on omat unel­man­sa, tär­kein­tä et­tä nii­tä on. Yh­tä ar­vo­kas­ta on unel­moi­da rau­hal­li­sis­ta aa­muis­ta il­man läh­tö­kii­rei­tä, puu­tar­han­hoi­dos­ta tai mat­kai­lus­ta, uu­sis­ta har­ras­tuk­sis­ta tai kir­jan kir­joit­ta­mi­ses­ta.

– Mi­nul­le oli­si luk­sus­ta viet­tää mah­dol­li­sim­man pal­jon ai­kaa mö­kil­lä, kun ai­em­min sin­ne ei juu­ri vii­kon­lop­pu­ja enem­pää ole eh­ti­nyt, tuu­maa Mer­ja.

Vaik­ka eläk­keel­le jää­mis­tään kan­nat­taa etu­kä­teen suun­ni­tel­la, lii­an tiuk­ka­pi­poi­nen ei pidä ol­la. Ter­vey­sa­lan am­mat­ti­lai­set ko­ros­ta­vat luon­nol­li­ses­ti koit­ta­van­sa elää ku­ten ovat opet­ta­neet. Omas­ta kun­nos­ta pi­tää pi­tää huol­ta, ai­vo­ter­vey­den kan­nal­ta on tär­ke­ää ope­tel­la ja teh­dä myös uu­sia asi­oi­ta.

– Elä­mäs­tä pi­tää naut­tia, ot­taa vas­taan se mitä tu­lee, nau­rua unoh­ta­mat­ta. Huu­mo­rin­kuk­ka on se tär­kein kuk­ka, tii­vis­tää Ilo­na.

Näil­lä poh­jus­tuk­sis­sa läh­det­tiin työ­pa­joi­hin, jois­sa poh­dit­tiin elä­män­ma­kuis­ta ar­kea ja kes­kus­tel­tiin unel­mis­ta ja va­paa­eh­tois­työs­tä. Noin 50 ver­tais- tai ko­ke­mu­sa­si­an­tun­ti­jal­la oli­si ol­lut enem­män sa­not­ta­vaa kuin oli ai­kaa, mut­ta ei­kö­hän jo­kai­sel­le löy­ty­nyt jo­tain uu­sia nä­kö­kul­mia omien li­säk­si.

■ Toi­vot­ta­vas­ti sai­si elää kau­an, jot­ta sai­si ol­la mu­ka­na las­ten­las­ten ja vie­lä hei­dän­kin las­ten­sa elä­mäs­sä.

■ Mu­ka­vaa ol­la jo juh­la­vie­raa­na pie­nim­pien ris­ti­äi­sis­sä, ei­kä vain pi­to­e­män­tä­nä.

■ Täl­le maa­il­mal­le toi­ve rau­has­ta.

■ Jo­ko­han oli­si ai­ka pääs­tää ir­ti omis­ta mur­ro­si­än on­gel­mis­taan.

■ Pi­tää opet­taa van­ho­ja sa­non­to­ja nuo­ril­le.

■ En­sim­mäi­sel­lä eläk­keel­lä os­tin luis­ti­met, kun nii­hin ei lap­se­na ol­lut va­raa.

■ Lap­set os­ti­vat ki­ta­ran, kun pää­sin eläk­keel­le. Nyt käyn soit­to­tun­neil­la.

■ Saan aja­tel­la vain it­se­ä­ni.

■ Kos­kaan ei ole lii­an myö­häis­tä al­kaa ope­tel­la ar­vos­ta­maan it­se­ään.

■ Ilo elä­män ai­nut­ker­tai­suu­des­ta.

■ Kans­sa­e­lä­jien ar­vo ko­ros­tuu, on ke­nen kans­sa voi ju­tel­la.

■ Jut­te­len joka päi­vä jon­kun tun­te­mat­to­man kans­sa.

■ Ka­len­te­ria ei pidä tun­kea lii­an täy­teen, jou­te­no­lo­kin on ar­vo­kas­ta.

■ Mu­ka­va pi­tää per­he­juh­lis­sa pu­hei­ta, kun on niin pal­jon ko­ke­mus­ta.

■ Las­ten­las­ten kas­vua eh­tii seu­ra­ta, omien kas­vu tai­si luis­kah­taa huo­maa­mat­ta.

■ Mu­ka­va ol­la avuk­si lä­hei­sil­le, kun vie­lä jak­saa.

■ Pert­ti Pu­ha­kan opit lii­kun­nan mer­ki­tyk­ses­tä ovat py­sy­neet mie­les­sä.

■ Va­paa­eh­tois­työ an­taa si­säl­töä ja mer­ki­tys­tä omaan elä­mään.

Lis­taa var­maan­kin jo­kai­nen jat­kaa mie­les­sään. Eväik­si saa­tiin oh­je, et­tä kan­nat­taa kuun­nel­la mi­hin elä­mä kut­suu, min­kä­lai­sen toi­min­nan pa­riin tun­tee kut­su­mus­ta. Se on pal­jon muu­ta­kin kuin seu­ra­kun­nas­sa toi­mi­mi­nen, jos­kin siel­lä­kin on tar­jol­la mo­nen­lai­sia teh­tä­viä, vaik­ka ker­ta­luon­toi­si­a­kin.

– Syys­kuus­sa jär­jes­te­tään seu­ra­kun­ta­kes­kuk­sel­la va­paa­eh­tois­toi­min­nan mes­sut, seu­rat­kaa il­moit­te­lua ja tul­kaa mu­kaan, vink­kaa Rai­ja Al­ho­saa­ri päi­vän pää­tök­sek­si.

Lu­vas­sa on myös eri­lai­sia po­ri­na­ryh­miä, he­rät­te­ly­ko­koon­tu­mi­sia. Va­paa­eh­tois­työ ei tar­vit­se ol­la vuo­si­kau­sien si­tou­mus, vaan yk­si­kin ker­ta vaik­ka kah­vin­kei­tos­sa on ar­vo­kas apu.

Ke­sä­uu­sin­ta: Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu Viik­ko Poh­jois-Kar­ja­las­sa 7.3.2024