Tšek­ki­läis­tä va­lo­ku­va­tai­det­ta laa­jas­ti esit­te­le­väs­sä (Epä)ta­val­li­nen elä­mä -näyt­te­lys­sä on mu­ka­na lä­hes 20 mer­kit­tä­vää tšek­ki­läis­tä va­lo­ku­vaa­jaa ja te­ok­sia noin 150 kpl. Näyt­te­lyn tuot­taa Vuo­den mu­se­ok­si vii­me vuon­na va­lit­tu Rii­hi­saa­ri – Sa­von­lin­nan mu­seo, ja sen ku­ra­toi pal­kit­tu va­lo­ku­vaa­ja ja Tše­kin am­mat­ti­va­lo­ku­vaa­jien jär­jes­tön pu­heen­joh­ta­ja Jan Poh­ribný. Näyt­te­ly kyt­key­tyy Sa­von­lin­nan Oop­pe­ra­juh­lien tu­le­van ke­sän Pra­han kan­sal­li­soop­pe­ran vie­rai­luun. Mu­ka­na yh­teis­työ­kump­pa­ni­na on myös Tše­kin Suo­men suur­lä­he­tys­tö. Näyt­te­ly on esil­lä Rii­hi­saa­res­sa syys­kuul­le saak­ka.

Sa­von­lin­nan mu­se­on ja Sa­von­lin­nan Oop­pe­ra­juh­lien yh­teis­työ on tii­vis­ty­nyt vii­me vuo­si­na. Mu­se­on haa­vee­na on ol­lut tuot­taa ta­so­kas kan­san­vä­li­nen näyt­te­ly yh­teis­työs­sä Oop­pe­ra­juh­lien kans­sa. Kun tie­to Pra­han kan­sal­li­soop­pe­ran vie­rai­lus­ta Sa­von­lin­nan Oop­pe­ra­juh­lien oh­jel­mis­toon ke­säl­le 2024 ta­voit­ti mu­se­on, al­koi­vat pa­la­set lok­sah­del­la pai­koil­leen. Sa­von­lin­nan mu­se­on joh­ta­jal­la Nik­ke Kaar­ti­sel­la on ol­lut vah­va tšek­kiyh­teys jo vuo­sien ajan. Näyt­te­ly pää­tet­tiin teh­dä tšek­ki­läis­ten kans­sa, ja isos­ti!

– Tämä on tie­to­jem­me mu­kaan kat­ta­vin Suo­mes­sa jär­jes­tet­ty tšek­ki­läi­sen va­lo­ku­van näyt­te­ly. Mu­ka­na on suu­ri jouk­ko Tše­kin va­lo­ku­va­tai­teen mer­kit­tä­vim­piä ni­miä, van­hois­ta mes­ta­reis­ta tär­kei­siin nuo­ren pol­ven va­lo­ku­va­tai­tei­li­joi­hin. Näyt­te­lyn ku­vat kat­ta­vat noin vii­den­kym­me­nen vuo­den ai­ka­jak­son, kom­mu­nis­min ajal­ta ny­ky­päi­vään. Pit­kän lin­jan tär­keis­tä va­lo­ku­vaa­ja­ni­mis­tä voi­daan mai­ni­ta esi­mer­kik­si Jan Sau­dek, Václav Jirá­sek, Dita Pepe, Jind­řich Štreit, Li­bu­še Jar­covjá­ková ja Dana Kynd­rová. Nuo­ren pol­ven te­ki­jöi­tä edus­ta­vat vaik­ka­pa Bára Práši­lová ja Ka­te­ři­na Sýsová. On kun­nia tuo­da tämä hie­no ko­ko­nai­suus osak­si Sa­von­lin­nan tšek­ki­läi­sen kult­tuu­rin tee­ma­ke­sää, Nik­ke Kaar­ti­nen ker­too.

Näyt­te­lyn ku­raat­to­rik­si saa­tiin va­lo­ku­vaa­ja ja pe­da­go­gi Jan Poh­ribný, jol­la oli jo kon­tak­te­ja Sa­von­lin­nan seu­dul­le.

– Ha­lu­an tar­jo­ta teil­le nä­ky­män (epä)ta­val­li­seen elä­mään erääs­sä pie­nes­sä maas­sa Eu­roo­pan sy­dä­mes­sä. Maas­sa, jos­sa ei ai­no­as­taan val­mis­te­ta hy­vää olut­ta tai pe­la­ta jää­kiek­koa var­sin me­nes­tyk­sek­kääs­ti, vaan jos­sa kult­tuu­ril­la on vah­vat ja mo­ni­ta­hoi­set pe­rin­teet. Si­jain­tin­sa an­si­os­ta Tšek­ki on ai­na toi­mi­nut yh­ty­mä­koh­ta­na eri kult­tuu­rien vai­kut­teil­le, jot­ka se on kui­ten­kin usein osan­nut muun­taa var­sin oma­pe­räi­seen ja ai­nut­laa­tui­seen muo­toon, ker­too Jan Poh­ribný.

Näyt­te­lyn en­sim­mäi­sen osan tee­ma­na on do­ku­men­taa­ri­nen nä­ke­mys. Näyt­te­ly juh­lis­taa, mut­ta toi­si­naan myös iro­ni­soi tšek­kien ar­ki­sia, jos­kus jopa ab­sur­de­ja, huo­lia ja ilo­ja. Näyt­te­lyn toi­ses­sa osas­sa esi­tel­lään sekä tai­teel­li­sen mie­li­ku­vi­tuk­sen ja leik­ki­syy­den maa­il­maa et­tä ole­mas­sa­o­lon fi­lo­so­fis­ta tut­ki­mis­ta. Mut­ta myös ba­naa­le­ja asi­oi­ta, jot­ka jos­kus kie­tou­tu­vat elä­mäs­sä niin kau­niis­ti yh­teen.

(EPÄ)TA­VAL­LI­NEN ELÄ­MÄ, 26.4.–15.9.2024, Rii­hi­saa­ri – Sa­von­lin­nan mu­seo.