Joensuun kaupungin 175-juhlavuonna teatterilla harjoitellaan musiikkinäytelmää Joen Sydän, joka on samalla myös rakkauskirje itäiselle kaupungille ja sen ihmisille.

Näy­tel­män te­ki­jä­kaar­tis­sa on pal­jon pal­jas­jal­kai­sia jo­en­suu­lai­sia, ku­ten oh­jaa­ja Alek­sis Me­a­ney ja näyt­te­li­jä Ma­ria Kar­ha­pää, joka näyt­te­lee pää­hen­ki­löä Jo­han­naa.

Te­ok­sen kä­si­kir­joi­tus­vai­hees­sa te­at­te­ri ke­rä­si jo­en­suu­lai­sia ja poh­jois­kar­ja­lai­sia rak­kaus­ta­ri­noi­ta. Vaik­ka yk­sit­täi­siä, hen­ki­lö­koh­tai­sia ta­ri­noi­ta näy­tel­mäs­tä ei ole ero­tel­ta­vis­sa, ne vai­kut­ti­vat kä­si­kir­joit­ta­ja Piia Pel­to­lan mu­kaan sen syn­tyyn.

Esi­tyk­ses­sä seu­ra­taan Jo­han­nan ja hä­nen Sy­dä­men­sä mat­kaa läpi Jo­en­suun his­to­ri­an. Tätä mat­kaa ryt­mit­tää jo­en­suu­lais­läh­töis­ten rock-yh­ty­ei­den ja ar­tis­tien, ku­ten Has­si­sen Ko­neen, Nel­jän ruu­sun, Hap­po­ra­di­on, Stel­lan ja Is­mo Alan­gon kap­pa­leet.

Esi­tyk­ses­sä seu­ra­taan Jo­han­nan ja hä­nen Sy­dä­men­sä mat­kaa läpi Jo­en­suun his­to­ri­an.

Jo­en­suu on it­sel­le­ni ro­soi­sen ra­kas ja lä­hes kaut­taal­taan tut­tu, olen­han Jo­en­suun “Bron­xin” eli Ran­ta­ky­län kas­vat­ti vuo­si­mal­lia 1979. Koti on ol­lut myös Mu­ta­las­sa, ydin­kes­kus­tas­sa, Kar­si­kos­sa ja Nol­ja­kas­sa­kin. Pi­dän it­se­ä­ni edel­leen osit­tain jo­en­suu­lai­se­na, vaik­ka olen asu­nut Li­pe­ris­sä jo run­saat 15 vuot­ta.

Mo­niin Jo­en­suun paik­koi­hin on kiin­nit­ty­nyt muis­to­ja: tuos­sa ka­dun­kul­mas­sa olen suu­del­lut, tuos­sa rii­del­lyt, täs­sä­kin koh­taa joen ran­taa olen viet­tä­nyt il­taa ja tuos­sa mut­kas­sa kuu­lin su­rul­li­set uu­ti­set, tätä reit­tiä pol­ku­pyö­räil­les­sä olin en­sim­mäis­tä ker­taa ra­kas­tu­nut, tuos­sa oli en­sim­mäi­nen oma asun­to­ni ja tuo­ta ka­tua pit­kin kul­jin äi­dik­si tul­tu­a­ni las­ten­vau­nu­ja työn­tä­en.

Kun on tar­peek­si kau­an asu­nut sa­mal­la seu­dul­la, paik­koi­hin al­kaa syn­tyä myös nos­tal­gi­a­ker­rok­sia. Ran­ta­ky­län ui­ma­hal­lis­sa kuo­pus op­pi juu­ri su­kel­ta­maan sa­mas­sa las­te­nal­taas­sa, jos­sa mi­nä­kin. Jo­en­suun kau­pun­gin­te­at­te­ris­sa käy jo kol­mas pol­vi per­hees­tä viih­ty­mäs­sä. Lä­hes 30 vuot­ta ke­sään kuu­lu­nut Ilo­saa­ri­rock ve­tää puo­leen­sa nyt tei­ni-ikäi­siä lap­si­a­ni.

Mu­sii­kin kaut­ta mie­leen voi pa­laut­taa asi­oi­ta jopa ha­ju­jen ja ma­ku­jen ta­sol­la. Jo­en­suun kau­pun­gin­te­at­te­rin Joen Sy­dän tu­lee­kin ole­maan mel­koi­nen nos­tal­gi­a­mat­ka jo mu­sii­kin ta­sol­la.

Eve­lii­na Sa­lo­maa

te­at­te­rin tie­dot­ta­ja