Järjestöneuvos Pekka Sarkkinen kuoli 24.2.2023. Hän oli kuollessaan 81-vuotias ja syntynyt 21.6.1941 Enossa.

Pek­ka syn­tyi Poh­jois-Kar­ja­lan Enon Haa­pa­lah­des­sa vaa­ti­mat­to­miin, ta­lou­del­li­ses­ti niuk­koi­hin oloi­hin. Työ­e­lä­mä kut­sui muu­ra­ri-isän apu­lai­sek­si met­sä- ja ra­ken­nus­töi­hin jo 13-vuo­ti­aa­na. Ar­mei­jan jäl­keen työ­paik­ka löy­tyi En­so-Gut­zei­tin sa­han kuo­ri­mol­ta.

Käy­ty­ään hit­saus­kurs­sin Wärt­si­län te­la­kal­la Hel­sin­gis­sä hän siir­tyi hit­saa­ja-kor­jaus­mie­hek­si sa­han kor­jaa­mol­le. Siel­lä tu­tuk­si tu­li­vat myös ay-liik­keen teh­tä­vät.

Vaik­ka Pie­li­sel­lä en­si ke­sä­nä on­kin yk­si ka­la­mies vä­hem­män, säi­lyy Pe­kan ys­tä­vyys ja työn ar­vo kes­kuu­des­sam­me iä­ti.

Työ­o­sas­ton luot­ta­mus­mie­hen pos­ti opet­ti huo­leh­ti­maan työ­to­ve­reis­ta ja neu­vot­te­le­maan työ­nan­ta­jan kans­sa. Ay-asi­oi­den ohel­la hän toi­mi myös Ui­ma­har­jun työ­vä­e­nyh­dis­tyk­ses­sä pu­heen­joh­ta­ja­na.

So­si­a­li­de­mok­raat­ti­nen nuo­ri­so­lii­ke tuli Pe­kal­le tu­tuk­si niin Poh­jois-Kar­ja­las­sa kuin koko maas­sa­kin. Lah­ja­kas, luot­ta­mus­ta he­rät­tä­vä työ­läis­nuo­ri sai laa­jal­ti luot­ta­mus­ta myös opis­ke­li­joi­den kes­kuu­des­sa ja näin hä­net va­lit­tiin so­si­a­li­de­mok­raat­ti­sen nuo­ri­so­liik­keen pu­heen­joh­ta­jak­si 1973 Tu­run liit­to­ko­kouk­ses­sa.

Pu­heen­joh­ta­ja­teh­tä­vän myö­tä seu­ra­si El­nan kans­sa muut­to Hel­sin­kiin ja pe­rus­teel­li­nen elä­män­muu­tos.

Nuorisoliikkeestä SAK:n palvelukseen

Pek­ka oli vah­va va­sem­mis­to­yh­teis­työn kan­nat­ta­ja, mut­ta kirk­kaal­la so­si­a­li­de­mok­raat­ti­sel­la lin­jal­la. Pe­kas­ta tuli kuu­den pu­heen­joh­ta­ja­vuo­den ai­ka­na ar­vos­tet­tu joh­to­hah­mo ja yh­den ai­ka­kau­den nuo­ri­so­liit­to­lais­ten kiis­ta­ton kär­ki­hah­mo. Nuo­ri­so­po­li­tii­kan vä­rik­kääl­lä 1970-lu­vul­la Pek­ka edus­ti maan­lä­heis­tä, juu­re­vaa ajat­te­lua ja puo­lus­ti kai­kis­sa yh­teyk­sis­sä kan­san­val­tais­ta pää­tök­sen­te­koa vä­lil­lä ko­vas­sa­kin jär­jes­tö­tais­te­luis­sa eri­tyi­ses­ti tais­to­lai­sen nuo­ri­so­liik­keen kans­sa.

Nuo­ri­so­liik­kees­tä kut­su tuli vuon­na 1979 SAK:n jär­jes­tö­sih­tee­rik­si vas­tuu­a­lu­ee­naan eri­tyi­ses­ti Uu­den­maan asi­at. Lau­ri Iha­lai­sen siir­ty­es­sä 1984 SAK:n sih­tee­rin teh­tä­viin, oli Pek­ka Sark­ki­nen it­se­oi­keu­tet­tu seu­raa­ja SAK:n jär­jes­tö­pääl­li­kök­si. SAK:n pal­ve­luk­ses­sa Pek­ka lait­toi koko tar­mon­sa am­ma­til­li­sen jär­jes­täy­ty­mi­sen edis­tä­mi­seen, liit­to­yh­teis­työn ke­hit­tä­mi­seen ja SAK:n yh­teis­kun­nal­li­seen vai­ku­tus­val­lan vah­vis­ta­mi­seen.

Pe­kal­la oli myös erit­täin vah­va tah­to edis­tää eri kes­kus­jär­jes­tö­jen vä­lis­tä yh­teis­työ­tä ja vah­vis­taa näin am­mat­tiyh­dis­tys­liik­keen ase­maa kamp­pai­lus­sa työ­nan­ta­ja­jär­jes­tö­jen kans­sa.

Ta­sa­val­lan pre­si­dent­ti myön­si Pek­ka Sark­ki­sel­le vuon­na 2006 jär­jes­tö­neu­vok­sen ar­vo­ni­men.

Pek­ka loi ai­na ym­pä­ril­leen kes­ki­näi­sen ar­vos­tuk­sen ja yh­des­sä te­ke­mi­sen mei­nin­gin. Hä­nel­lä oli ai­na työn al­la jo­kin uu­si idea ja ke­hit­tä­mis­han­ke – niin nuo­ri­so­liik­kees­sä kuin ay-liik­kees­sä­kin. Pe­kan ide­a­myl­lys­tä syn­tyi­vät niin Työ­läis­nuor­ten Kas­va­tus Ret­kei­ly ja Tuki ry, Ut­ku­jär­ven maja nuor­ten lei­ri­kes­kuk­se­na, Työt­tö­mien ay-jä­sen­ten tu­kiyh­dis­tys, sop­pa­ty­kit kuin mo­net am­ma­til­li­sen jär­jes­täy­ty­mi­sen työ­ka­lut­kin.

Soppatykkien voimaa

La­ma­vuo­si­na Pe­kan ide­oi­hin kuu­lui sop­pa­tyk­kien tuo­mi­nen ti­lai­suuk­siin. En­sim­mäi­set sop­pa­ty­kit Pek­ka hom­ma­si hal­val­la Ruot­sin val­ti­on yli­jää­mä­va­ras­tos­ta. Sop­pa­ty­keis­tä tuli myös yk­si ay-liik­keen vaa­li­o­sal­lis­tu­mi­sen muo­to. Pek­ka jär­jes­ti myös ym­pä­ri maa­ta mit­ta­van va­paa­eh­tois­jou­kon eri­tyi­ses­ti eläk­keel­le jää­neis­tä ay-ak­tii­veis­ta sop­pa­tyk­ke­jä pyö­rit­tä­mään. Sop­pa­tyk­kien ää­rel­lä Pek­ka uu­ras­ti vie­lä pit­kään elä­köi­ty­mi­sen­sä jäl­keen­kin 2000-lu­vul­la.

Pe­kan ai­ka­na SAK:n kent­tä­ko­neis­to ke­hi­tet­tiin huip­puun­sa; lä­hes 200 am­ma­til­lis­ta pai­kal­lis­jär­jes­töä, tois­ta­kym­men­tä lää­nin neu­vot­te­lu­kun­taa ja 15 alu­e­toi­mis­toa ym­pä­ri Suo­mea oli­vat tä­män ke­hit­tä­mis­työn tu­los­ta. Mil­joo­na­jä­se­ni­sen jär­jes­tön ar­vos­tuk­ses­ta suu­ri osa pe­rus­tui ak­tii­vi­sen kent­tä­toi­min­nan ja alu­eel­li­sen elin­kei­no­vai­kut­ta­mi­sen va­raan. Myös EU-vai­kut­ta­mi­seen Pek­ka läh­ti alus­ta al­ka­en täy­sil­lä ja teki sii­tä yh­den kes­kei­sen osan ay-liik­keen työ­ka­lu­pak­kia.

Pyy­tä­mät­tä ja yl­lät­tä­en tul­lut 1990-lu­vun lama tes­ta­si myös koko ay-liik­keen työ­tais­te­lu­val­miu­den. Nel­jä ker­taa vii­den vuo­den ai­ka­na Pek­ka yh­des­sä liit­to­jen jär­jes­tö­pääl­li­köi­den kans­sa ra­ken­si yleis­lak­ko­val­miu­den es­tä­mään työt­tö­myys- ja elä­ke­tur­van leik­kauk­sia ja puo­lus­ta­maan työ­eh­to­so­pi­mus­ten yleis­si­to­vuut­ta. Joka ker­ta neu­vot­te­luis­sa syn­tyi vii­meis­tään lop­pu­met­reil­lä so­pu­rat­kai­su, ei­kä yleis­lak­ko­a­set­ta jou­dut­tu käyt­tä­mään.

Pe­kan suu­rim­mak­si työ­tais­te­luk­si jäi­kin 1988 jär­jes­tet­ty asun­to­päi­vän työ­sei­saus, jos­sa kah­den tun­nin lii­ken­teen sei­sauk­sel­la vaa­dit­tiin hal­li­tuk­sel­ta toi­mia asun­not­to­muu­den pois­ta­mi­sek­si. Kan­sa­lai­set an­toi­vat tu­ken­sa työn­sei­sauk­sel­le ja työ­tais­te­lun tu­lok­se­na saa­tiin ai­kaan val­ti­on asun­to­ra­hoi­tus tur­vaa­maan koh­tuu­hin­tais­ta asun­to­tuo­tan­toa.

Pielisen kalamies

1980-lu­vul­la Pek­ka al­koi ha­kea it­sel­leen ja per­heel­leen va­paa-ajan paik­kaa syn­nyin­maa­kun­nas­ta, sel­lai­nen löy­tyi Pie­li­sen ran­nal­ta Paa­las­maas­ta aluk­si vel­jen­sä kans­sa yh­tei­nen, muu­ta­ma vuo­den pääs­tä al­koi oman mö­kin ra­ken­ta­mi­nen. Ra­ken­ta­mi­sen ohes­sa ka­las­ta­mi­nen oli Pe­kan suu­ri in­to­hi­mo.

Pek­ka kut­sui myös ys­tä­vi­ään ja työ­to­ve­rei­taan laa­jas­ti mö­kil­le Pie­li­sel­le, jos­sa verk­ko­jen las­ku ja nos­to oli­vat iso osa yh­tei­se­loa. Pe­kan kä­sis­sä mui­kut ja ah­ve­net löy­si­vät tien­sä tuo­rei­na myös ruo­ka­pöy­tään. Syk­syi­sin oh­jel­mis­toon kuu­lui myös muik­ku­jen ja mui­kun­mä­din pur­ki­tus. Näi­tä tu­li­ai­sia saat­toi löy­tää myös hel­sin­ki­läi­sis­tä laa­tu­ra­vin­to­lois­ta – to­sin il­man mai­nin­taa val­mis­ta­jan ole­van ay-liik­keen tun­net­tu lak­ko­pääl­lik­kö!

Pek­ka oli vuo­si­kym­me­nien ajan hie­no esi­mies, in­nos­ta­va työ­to­ve­ri, työ­vä­en­liik­keen ar­vos­tet­tu toi­mi­hen­ki­lö ja hyvä ys­tä­vä. Muis­ti­sai­raus vä­hen­si vii­me vuo­si­na Pe­kan kans­sa­käy­mis­tä myös ys­tä­vien kans­sa, mut­ta mie­les­säm­me säi­ly­vät ai­na hä­nen läm­min kä­den­pu­ris­tuk­sen­sa ja pie­ni hy­myn­ka­re kas­voil­le.

Eli­ni­käi­nen kump­pa­ni El­na löy­tyi jo nuo­ruu­des­ta. El­na ja Pek­ka oli­vat ar­vos­tet­tu­ja isän­tiä ja emän­tiä isol­le ys­tä­vä­jou­kol­le vuo­si­kym­men­ten ajan. Puo­li­sos­taan ja tyt­tä­ris­tään Pek­ka pu­hui ai­na ar­vos­ta­vas­ti ja läm­pi­mäs­ti.

Vaik­ka Pie­li­sel­lä en­si ke­sä­nä on­kin yk­si ka­la­mies vä­hem­män, säi­lyy Pe­kan ys­tä­vyys ja työn ar­vo kes­kuu­des­sam­me iä­ti.

Ee­ro Hei­nä­luo­ma

Eu­ro­par­la­men­taa­rik­ko