Järjestöneuvos Pekka Sarkkinen kuoli 24.2.2023. Hän oli kuollessaan 81-vuotias ja syntynyt 21.6.1941 Enossa.
Pekka syntyi Pohjois-Karjalan Enon Haapalahdessa vaatimattomiin, taloudellisesti niukkoihin oloihin. Työelämä kutsui muurari-isän apulaiseksi metsä- ja rakennustöihin jo 13-vuotiaana. Armeijan jälkeen työpaikka löytyi Enso-Gutzeitin sahan kuorimolta.
Käytyään hitsauskurssin Wärtsilän telakalla Helsingissä hän siirtyi hitsaaja-korjausmieheksi sahan korjaamolle. Siellä tutuksi tulivat myös ay-liikkeen tehtävät.
Vaikka Pielisellä ensi kesänä onkin yksi kalamies vähemmän, säilyy Pekan ystävyys ja työn arvo keskuudessamme iäti.
Työosaston luottamusmiehen posti opetti huolehtimaan työtovereista ja neuvottelemaan työnantajan kanssa. Ay-asioiden ohella hän toimi myös Uimaharjun työväenyhdistyksessä puheenjohtajana.
Sosialidemokraattinen nuorisoliike tuli Pekalle tutuksi niin Pohjois-Karjalassa kuin koko maassakin. Lahjakas, luottamusta herättävä työläisnuori sai laajalti luottamusta myös opiskelijoiden keskuudessa ja näin hänet valittiin sosialidemokraattisen nuorisoliikkeen puheenjohtajaksi 1973 Turun liittokokouksessa.
Puheenjohtajatehtävän myötä seurasi Elnan kanssa muutto Helsinkiin ja perusteellinen elämänmuutos.
Nuorisoliikkeestä SAK:n palvelukseen
Pekka oli vahva vasemmistoyhteistyön kannattaja, mutta kirkkaalla sosialidemokraattisella linjalla. Pekasta tuli kuuden puheenjohtajavuoden aikana arvostettu johtohahmo ja yhden aikakauden nuorisoliittolaisten kiistaton kärkihahmo. Nuorisopolitiikan värikkäällä 1970-luvulla Pekka edusti maanläheistä, juurevaa ajattelua ja puolusti kaikissa yhteyksissä kansanvaltaista päätöksentekoa välillä kovassakin järjestötaisteluissa erityisesti taistolaisen nuorisoliikkeen kanssa.
Nuorisoliikkeestä kutsu tuli vuonna 1979 SAK:n järjestösihteeriksi vastuualueenaan erityisesti Uudenmaan asiat. Lauri Ihalaisen siirtyessä 1984 SAK:n sihteerin tehtäviin, oli Pekka Sarkkinen itseoikeutettu seuraaja SAK:n järjestöpäälliköksi. SAK:n palveluksessa Pekka laittoi koko tarmonsa ammatillisen järjestäytymisen edistämiseen, liittoyhteistyön kehittämiseen ja SAK:n yhteiskunnalliseen vaikutusvallan vahvistamiseen.
Pekalla oli myös erittäin vahva tahto edistää eri keskusjärjestöjen välistä yhteistyötä ja vahvistaa näin ammattiyhdistysliikkeen asemaa kamppailussa työnantajajärjestöjen kanssa.
Tasavallan presidentti myönsi Pekka Sarkkiselle vuonna 2006 järjestöneuvoksen arvonimen.
Pekka loi aina ympärilleen keskinäisen arvostuksen ja yhdessä tekemisen meiningin. Hänellä oli aina työn alla jokin uusi idea ja kehittämishanke – niin nuorisoliikkeessä kuin ay-liikkeessäkin. Pekan ideamyllystä syntyivät niin Työläisnuorten Kasvatus Retkeily ja Tuki ry, Utkujärven maja nuorten leirikeskuksena, Työttömien ay-jäsenten tukiyhdistys, soppatykit kuin monet ammatillisen järjestäytymisen työkalutkin.
Soppatykkien voimaa
Lamavuosina Pekan ideoihin kuului soppatykkien tuominen tilaisuuksiin. Ensimmäiset soppatykit Pekka hommasi halvalla Ruotsin valtion ylijäämävarastosta. Soppatykeistä tuli myös yksi ay-liikkeen vaaliosallistumisen muoto. Pekka järjesti myös ympäri maata mittavan vapaaehtoisjoukon erityisesti eläkkeelle jääneistä ay-aktiiveista soppatykkejä pyörittämään. Soppatykkien äärellä Pekka uurasti vielä pitkään eläköitymisensä jälkeenkin 2000-luvulla.
Pekan aikana SAK:n kenttäkoneisto kehitettiin huippuunsa; lähes 200 ammatillista paikallisjärjestöä, toistakymmentä läänin neuvottelukuntaa ja 15 aluetoimistoa ympäri Suomea olivat tämän kehittämistyön tulosta. Miljoonajäsenisen järjestön arvostuksesta suuri osa perustui aktiivisen kenttätoiminnan ja alueellisen elinkeinovaikuttamisen varaan. Myös EU-vaikuttamiseen Pekka lähti alusta alkaen täysillä ja teki siitä yhden keskeisen osan ay-liikkeen työkalupakkia.
Pyytämättä ja yllättäen tullut 1990-luvun lama testasi myös koko ay-liikkeen työtaisteluvalmiuden. Neljä kertaa viiden vuoden aikana Pekka yhdessä liittojen järjestöpäälliköiden kanssa rakensi yleislakkovalmiuden estämään työttömyys- ja eläketurvan leikkauksia ja puolustamaan työehtosopimusten yleissitovuutta. Joka kerta neuvotteluissa syntyi viimeistään loppumetreillä sopuratkaisu, eikä yleislakkoasetta jouduttu käyttämään.
Pekan suurimmaksi työtaisteluksi jäikin 1988 järjestetty asuntopäivän työseisaus, jossa kahden tunnin liikenteen seisauksella vaadittiin hallitukselta toimia asunnottomuuden poistamiseksi. Kansalaiset antoivat tukensa työnseisaukselle ja työtaistelun tuloksena saatiin aikaan valtion asuntorahoitus turvaamaan kohtuuhintaista asuntotuotantoa.
Pielisen kalamies
1980-luvulla Pekka alkoi hakea itselleen ja perheelleen vapaa-ajan paikkaa synnyinmaakunnasta, sellainen löytyi Pielisen rannalta Paalasmaasta aluksi veljensä kanssa yhteinen, muutama vuoden päästä alkoi oman mökin rakentaminen. Rakentamisen ohessa kalastaminen oli Pekan suuri intohimo.
Pekka kutsui myös ystäviään ja työtovereitaan laajasti mökille Pieliselle, jossa verkkojen lasku ja nosto olivat iso osa yhteiseloa. Pekan käsissä muikut ja ahvenet löysivät tiensä tuoreina myös ruokapöytään. Syksyisin ohjelmistoon kuului myös muikkujen ja muikunmädin purkitus. Näitä tuliaisia saattoi löytää myös helsinkiläisistä laaturavintoloista – tosin ilman mainintaa valmistajan olevan ay-liikkeen tunnettu lakkopäällikkö!
Pekka oli vuosikymmenien ajan hieno esimies, innostava työtoveri, työväenliikkeen arvostettu toimihenkilö ja hyvä ystävä. Muistisairaus vähensi viime vuosina Pekan kanssakäymistä myös ystävien kanssa, mutta mielessämme säilyvät aina hänen lämmin kädenpuristuksensa ja pieni hymynkare kasvoille.
Elinikäinen kumppani Elna löytyi jo nuoruudesta. Elna ja Pekka olivat arvostettuja isäntiä ja emäntiä isolle ystäväjoukolle vuosikymmenten ajan. Puolisostaan ja tyttäristään Pekka puhui aina arvostavasti ja lämpimästi.
Vaikka Pielisellä ensi kesänä onkin yksi kalamies vähemmän, säilyy Pekan ystävyys ja työn arvo keskuudessamme iäti.
Eero Heinäluoma
Europarlamentaarikko