Suomalaisen metsäluonnon suojeluun keskittynyt Luonnon­pe­rin­tö­säätiö on hankkinut omistukseensa poikkeuksellisen luontokohteen Pohjois-Karjalasta.

Ky­sees­sä on lin­nus­tol­li­ses­ti mer­kit­tä­vä tul­va­pel­to­a­lue Li­pe­rin Ahon­ky­läs­tä. Alu­een yh­teis­pin­ta-ala on noin kym­me­nen heh­taa­ria. Tul­va-alue on osa kan­sal­li­ses­ti tär­ke­ää lin­tu­a­lu­et­ta. Sa­mal­la Luon­non­pe­rin­tö­sää­tiö avaa uu­den lin­tu­jen suo­je­luun täh­tää­vän kam­pan­jan.

– Ahon­ky­län laa­ja pel­to­a­lue on kan­sal­li­ses­ti tär­keä lin­tu­a­lue, mis­sä pe­sii ja le­väh­tää muut­to­mat­koil­laan ke­väin syk­syin lu­kui­sia uha­na­lai­sia lin­tu­la­je­ja. Eten­kin ke­väi­sin alu­eel­la voi näh­dä sa­to­ja, par­haim­mil­laan tu­han­sia ve­si­lin­tu­ja, han­hia sekä kah­laa­jia, ku­ten uha­na­lai­sia suo­kuk­ko­ja. Har­vi­nai­sim­pia alu­eel­la ta­vat­tu­ja la­je­ja ovat muun mu­as­sa ame­ri­kan­ta­vi, ruos­te­sor­sa, in­ti­an­han­hi, pal­sa­sir­ri sekä pu­na­pää- ja mus­ta­pää­le­pin­käi­nen, sa­noo sää­ti­ön alu­e­han­kin­nas­ta vas­taa­va suo­je­lu­joh­ta­ja Har­ri Hölt­tä.

Sää­ti­ön tar­koi­tuk­se­na on var­mis­taa hank­ki­man­sa pel­to­a­lu­een säi­ly­mi­nen lin­nuil­le suo­tui­sa­na eli­nym­pä­ris­tö­nä, mikä edel­lyt­tää alu­een hoi­toa. Alue säi­lyy siis maa­ta­lous­käy­tös­sä, vaik­ka sen pää­tar­koi­tus on jat­kos­sa lin­tu­jen suo­je­lu. Sää­tiö sel­vit­tää myös ym­pä­ri­vuo­tis­ten kos­tei­koi­den ra­ken­ta­mis­ta alu­eel­le, jol­loin saa­tai­siin muun mu­as­sa pie­nen­net­tyä Sys­män­jo­en ve­sis­tö­kuor­mi­tus­ta.

Ahon­ky­län laa­ja pel­to­a­lue on kan­sal­li­ses­ti tär­keä lin­tu­a­lue.

Sää­ti­ön omis­tuk­ses­sa on en­nes­tään Poh­jois-Poh­jan­maan Sii­ka­jo­el­ta Kar­jo­suon en­ti­nen tur­peen­nos­to­a­lue, joka on muu­tet­tu lin­tu­jär­vek­si. Kos­teik­ko­jen suo­je­lu on tul­lut en­tis­tä­kin tär­ke­äm­mäk­si, sil­lä esi­mer­kik­si haa­pa­nan ja jou­hi­sor­san kal­tai­set, ai­em­min ylei­set ve­si­lin­nut ovat vä­hen­ty­neet ja luo­ki­tel­laan ny­kyi­sin uha­na­lai­sik­si.

– Luon­non­pe­rin­tö­sää­tiö on kes­kit­ty­nyt eri­tyi­ses­ti hank­ki­maan suo­je­luun ar­vok­kai­ta ja yhä uha­na­lai­sem­pia van­ho­ja met­siä. Eten­kin Poh­jan­maal­la ja Poh­jois-Poh­jan­maal­la olem­me suo­jel­leet myös soi­ta sekä soi­den ja met­sien muo­dos­ta­mia mo­sai­ik­ki­mai­sia mai­se­ma­ko­ko­nai­suuk­sia. Ahon­ky­län tul­va­pel­lon suo­je­lun kaut­ta ha­lu­am­me ol­la tur­vaa­mas­sa lin­tu­jen elin­pii­re­jä ja ai­om­me teh­dä vas­taa­van­lai­sia han­kin­to­ja tu­le­vai­suu­des­sa­kin, ker­too sää­ti­ön kam­pan­ja­ko­ko­nai­suu­des­ta vas­taa­va suo­je­lu­joh­ta­ja An­ne­li Jus­si­la.

Lin­tu­jen suo­je­lun te­hos­ta­mi­sek­si sää­tiö avaa uu­den kam­pan­jan, jon­ka tuo­toil­la suo­jel­laan eri­lai­sia lin­nus­tol­le tär­kei­tä eli­nym­pä­ris­tö­jä eri puo­lil­la maa­ta. Suo­men lin­tu­la­jeis­ta 35 pro­sent­tia on uha­na­lai­sia, mikä on enem­män kuin mis­sään muus­sa la­ji­ryh­mäs­sä. Lin­tu­jen suo­je­lul­la ja lin­tu­kan­to­jen seu­ran­nal­la oli mer­kit­tä­vä roo­li myös Luon­non­pe­rin­tö­sää­ti­ön pe­rus­ta­jan, Pent­ti Lin­ko­lan toi­min­nas­sa.

Läh­de: Luon­non­pe­rin­tö­sää­tiö