Tammikuussa suru-uutinen pysäytti työpäivän. Joensuun kaupunginteatterin vakiokävijä, Karjalaisen teatterikriitikko ja kulttuu­ri­jour­na­lismin uranuurtaja Ritva Väisänen (os. Huhtanen) oli kuollut.

Kar­ja­lai­ses­sa jul­kais­tus­sa nek­ro­lo­gis­sa kult­tuu­ri­toi­mit­ta­ja Suon­na Ko­no­nen kir­joit­ti, kuin­ka nuo­ri toi­mit­ta­ja Väi­sä­nen aloit­ti työn­sä kult­tuu­ri­his­to­ri­al­li­ses­ti mer­kit­tä­vään ai­kaan sa­mal­la, kun Jo­en­suu nou­si val­ta­kun­nal­li­siin uu­ti­siin sil­loi­sen te­at­te­rin­joh­ta­ja Jou­ko Tur­kan ja “te­at­te­ri­so­dan” kaut­ta.

En­sim­mäi­nen mai­nin­ta Väi­sä­ses­tä on­kin Mar­ja-Lii­sa Jul­ku­sen kir­joit­ta­mas­sa te­at­te­rin 100-vuo­tis­his­to­rii­kis­sa “Kat­so­mos­ta ku­lis­sei­hin” Tur­kan oh­jauk­ses­sa en­si-il­lan 19.11.1971 saa­nees­ta Tun­te­mat­to­mas­ta so­ti­laas­ta, jos­ta kult­tuu­ri­toi­mit­ta­ja Rit­va Huh­ta­nen on kir­joit­ta­nut pää­o­sin ke­hu­van te­at­te­ri­ar­vi­on Kar­ja­lai­seen. Vii­mei­sin mai­nin­ta his­to­rii­kis­sa on vuo­del­ta 2005, jol­loin Väi­sä­nen ar­vi­oi Kim­mo La­vas­teen oh­jaa­man ko­me­di­an Puh­taa­na kä­teen ja miet­ti sen teks­tin haus­kuut­ta: “Jos hu­vi­näy­tel­mä yleen­sä hu­vit­taa, niin sel­lais­ta on nyt tar­jol­la”.

"Te­at­te­rin voi­ma­na on kat­so­mon ja näyt­tä­mön vä­li­nen maa­gi­nen yh­teys, jos­sa ener­gia vir­taa mo­lem­piin suun­tiin.”

Kol­le­ga Kim­mo Ne­va­lai­nen muis­te­li, et­tä vaik­ka Rit­va kir­joit­ti myös kriit­ti­ses­ti, te­at­te­rin en­si-il­ta oli hä­nel­le ai­na myös juh­la­päi­vä. Elä­köi­dyt­ty­ään Väi­sä­nen toi­mit­ti muun mu­as­sa Jo­en­suun kau­pun­gin­te­at­te­rin 100-vuo­tis­juh­la­leh­den vuon­na 2013. Näin hän luon­neh­ti suh­det­taan te­at­te­riin:

“Olen seu­ran­nut Jo­en­suun kau­pun­gin­te­at­te­ria ne­li­sen­kym­men­tä vuot­ta. Mi­nun ja te­at­te­rin ai­koi­naan tu­li­nen rak­kaus-viha-suh­de on ta­saan­tu­nut lu­jak­si luot­ta­muk­sek­si ja kiin­ty­myk­sek­si. Tämä ei ole har­vi­nais­ta, sil­lä kat­so­ja tu­lee hel­pos­ti riip­pu­vai­sek­si te­at­te­ris­ta. Te­at­te­rin voi­ma­na on kat­so­mon ja näyt­tä­mön vä­li­nen maa­gi­nen yh­teys, jos­sa ener­gia vir­taa mo­lem­piin suun­tiin.”

Maa­kun­nas­sa te­at­te­rik­ri­tiik­ke­jä jul­kai­see täl­lä het­kel­lä sään­nöl­li­ses­ti Kar­ja­lai­sen li­säk­si vain Kar­ja­lan Hei­li sekä epä­sään­nöl­li­ses­ti eri pai­kal­lis­leh­det. Li­säk­si Kult­tuu­ri­toi­mi­tus jul­kai­see ver­kos­sa il­mai­sek­si lu­et­ta­via kult­tuu­ri­ar­vi­oi­ta myös Jo­en­suun kau­pun­gin­te­at­te­rin esi­tyk­sis­tä. Toi­voa so­pii, et­tä kult­tuu­ri­ar­vi­oi­den jul­kai­su­ti­la ei ka­ven­tui­si en­ti­ses­tään me­di­oi­den vä­hen­ty­es­sä ja yh­dis­ty­es­sä.

Jo­kai­nen meis­tä voi ar­vi­oi­da te­at­te­rie­si­tyk­sen omal­la ta­val­laan, mut­ta am­mat­ti­lai­sen te­ke­mä te­at­te­rik­ri­tiik­ki an­taa esi­tyk­ses­tä sy­vem­män nä­ke­myk­sen kat­so­jil­le ja jopa ra­ken­ta­van pa­laut­teen sen te­ki­jöil­le. Yk­si näis­tä am­mat­ti­laisk­rii­ti­kois­ta on nyt pois­sa.

Eve­lii­na Sa­lo­maa

te­at­te­rin tie­dot­ta­ja