JO­EN­SUU / Riit­ta Mik­ko­nen

Kukapa vesillä vähääkään liikkunut ei olisi kokenut reaalimaailmasta irtautumisen tunnetta samalla hetkellä, kun kokka irtoaa laiturista ja yhteys mantereeseen katkeaa. Uusi näkökulma, uusi horisontti.

Toi­mit­ta­ja ja muu­sik­ko, kir­jai­li­ja ja tie­to­kir­jai­li­ja Suon­na Ko­no­sen tuo­reim­man te­ok­sen ’Jo­ki­saar­nat, kir­jal­li­sia me­lon­to­ja’ jul­kai­si kou­vo­la­lai­nen Reu­na-kus­tan­ta­mo.

Suo­men tie­to­kir­jai­li­joi­den tu­ke­ma kir­ja il­mes­tyi tänä ke­vää­nä so­pi­vas­ti ve­sien va­pau­tu­es­sa.

Lu­ki­ja pää­see mu­kaan pa­ril­le­kym­me­nel­le me­lon­ta­ret­kel­le. Pää­o­sa niis­tä ta­pah­tuu Poh­jois-Kar­ja­las­sa, mut­ta esi­mer­kik­si Ju­an­kos­kel­le ja Ii­jo­el­le ha­keu­tu­mi­seen­kin on syyn­sä.

Ko­no­nen tu­tus­tui me­lon­taan nuo­re­na ke­sä­toi­mit­ta­ja­na ja on sii­tä läh­tien har­ras­ta­nut la­jia koko am­ma­til­li­sen ai­kui­si­kän­sä. Kesä ke­säl­tä reit­ti­va­li­koi­ma on laa­jen­tu­nut, uu­det ve­sil­le­las­ku­pai­kat ovat löy­ty­neet kar­tan ja lo­pul­ta ka­jak­ki au­ton ka­tol­la et­si­mi­sen avul­la.

Har­ras­tuk­sen luon­net­ta ku­van­nee hy­vin, et­tä idea Jo­ki­saar­nat-te­ok­seen syn­tyi me­lo­es­sa. Kult­tuu­ri­toi­mit­ta­ja ha­vah­tui Ni­van­jo­el­la aja­tuk­siin­sa sen ran­nal­la vai­kut­ta­nees­ta kir­jai­li­ja Mat­ti Mä­ke­läs­tä, jota oli mo­neen ot­tee­seen saa­nut kun­ni­an haas­ta­tel­la.

– Aloin miet­tiä, et­tä on­han nii­tä mui­ta­kin kir­jai­li­joi­ta ja tai­tei­li­joi­ta, joi­den tuo­tan­toon joen lä­hei­syys on mah­dol­li­ses­ti vai­kut­ta­nut. Huo­ma­sin, et­tä sitä nä­kö­kul­maa ei ole kä­si­tel­ty ja aloin ke­rä­tä ai­neis­toa.

Idea joh­ti kus­tan­nus­so­pi­muk­seen. Niin yk­sin­ker­tais­ta on kir­jan te­ke­mi­nen, kun ai­he al­kaa vie­dä vir­ran lail­la. Me­lo­ja pi­tää huol­ta, et­tä kok­ka osoit­taa oi­ke­aan suun­taan, mat­ka edis­tyy, mela leik­kaa ve­den­pin­taa lii­ko­ja räis­ki­mät­tä.

Uudet näkymät

Jo­ki­saar­no­jen kir­jal­li­set me­lon­nat ovat ku­vauk­sia ret­kis­tä, läh­döis­tä ja pa­luis­ta, mai­se­mis­ta ja olo­suh­teis­ta. Ka­ja­kin liik­kei­den ja ais­ti­ha­vain­to­jen li­säk­si ne ovat myös ku­vauk­sia mie­len liik­keis­tä. Mitä juoh­tuu mie­leen on­ki­jas­ta ran­nal­la, mitä lait­taa rän­sis­tyt ka­las­ta­jien maja poh­ti­maan. Sil­to­jen al­ta li­pu­es­sa nä­kee ai­van eri asi­oi­ta kuin nii­tä pit­kin ajel­les­sa.

Ta­ri­nat jär­jes­ty­vät luon­te­vas­ti ke­sän ete­ne­mi­sen mu­kaan. Tou­ko­kuus­sa ”kesä ei ole vie­lä al­ka­nut­kaan, sitä ei ole voi­nut me­net­tää”. Me­lon­nan lii­ke­ra­to­ja on tau­on jäl­keen muis­tu­tel­ta­va kro­pal­le, uu­den ka­ja­kin kans­sa ope­tel­ta­va yh­tei­nen tah­ti.

”Kos­kaan ei tie­dä, mitä seu­raa­vak­si nä­kee. Sii­nä on me­lon­nan vie­hä­tys. Huo­let unoh­tu­vat het­kek­si.”

Hom­ma vaa­tii kes­kit­ty­mis­tä, mut­ta pian osa toi­min­nois­ta su­juu ru­tii­nil­la. Aja­tuk­set va­pau­tu­vat ja mai­se­ma tar­jo­aa uu­sia tart­tu­ma­pin­to­ja, jot­ka joh­ta­vat kult­tuu­ri­siin poh­din­toi­hin. Pai­kal­lis­ta kult­tuu­ri­his­to­ri­aa ja ark­ki­teh­tuu­ria, viit­tei­tä mu­siik­kiin ja kir­jal­li­suu­teen.

Hom­ma vaa­tii kes­kit­ty­mis­tä, mut­ta pian osa toi­min­nois­ta su­juu ru­tii­nil­la.

Teks­ti sol­juu luon­te­vas­ti ja kyy­dis­sä lu­ki­jan on help­po myö­täil­lä. Ker­to­mus­ko­ko­el­man lo­pus­sa ole­va, ku­hun­kin ret­keen kyt­ket­ty läh­tei­den ja li­sä­lu­ke­mis­ten lu­et­te­lo tar­vit­ta­es­sa sy­ven­tää ko­ke­mus­ta. Hen­ki­lö­ha­ke­mis­to­kin on pit­kä.

Myös ker­ron­taa tu­ke­va ku­vi­tus on Suon­na Ko­no­sen. Mah­dol­li­set ym­pä­ris­tön ru­jou­det tai ru­muu­det ovat ra­jau­tu­neet ku­vien ul­ko­puo­lel­le. Myös muis­tiin­pa­not kir­joit­ta­ja sa­noo teh­neen­sä tau­ko­vai­heis­sa, me­lon­taa mah­dol­li­sim­man vä­hän häi­ri­ten.

Kir­jai­li­ja myön­tää, et­tä ai­neis­toa riit­täi­si hy­vin­kin toi­seen saar­na­ko­ko­el­maan. Täy­sin me­lo­mat­to­mia jo­kia, uu­sia nä­kö­kul­mia en­ti­siin. Sel­lai­si­a­kin, joi­den ”eh­dot­to­mas­ti” oli­si pi­tä­nyt ol­la mu­ka­na.

– Vas­ta kir­jan val­miik­si tul­tua huo­ma­sin, et­tä Mat­ti Mä­ke­läl­tä on il­mes­ty­nyt myös teos Met­sä­läi­sen saar­na­kir­ja, joka jos­tain syys­tä hä­nen tuo­tan­nos­taan on jää­nyt mi­nul­ta ihan vä­liin.

Kevyellä otteella

Mat­ti Mä­ke­lä kuu­los­taa put­kah­te­le­van me­lo­jan mie­leen usein. Jo te­ok­sen en­si­leh­del­lä on yh­te­nä joh­to­a­ja­tuk­sis­ta Mä­ke­län toh­to­rin­väi­tös­ti­lai­suu­des­s­sa esit­tä­mä lau­sah­dus: ”jos ha­lu­at pii­lot­taa jo­tain, pii­lo­ta se kir­jaan”. Mitä tä­hän kir­jaan on pii­lo­tet­tu?

– Siel­tä­hän sen Ni­van­jo­en koh­dal­ta saat­taa löy­tää, viit­taa jo­ki­saar­naa­ja vas­taa­mat­ta.

Jo­kai­nen lu­ki­ja löy­tä­nee te­ok­sen pii­lois­ta kiin­nos­tuk­sen­sa mu­kaan eri­lai­sia asi­oi­ta. Mu­sii­kin tai kir­jal­li­suu­den har­ras­ta­jal­le löy­tyy omat tärp­pin­sä. Li­säk­si löy­tyy ihan pai­na­via, vaik­ka­kin eh­kä ke­pe­ään ja ren­toon sä­vyyn muo­toil­tu­ja viit­tei­tä ra­ken­ta­mi­seen, luon­toon, ym­pä­ris­tön­suo­je­luun, työ­e­lä­mään, yli­pää­tään ny­ky­me­noon liit­ty­en.

– Ei­hän täs­sä kui­ten­kaan ole tar­koi­tus mi­ten­kään paa­sa­ta.

Erään ker­ran Mä­ke­lää haas­ta­tel­les­saan Ko­no­nen sai täl­tä kuul­la ole­van­sa ro­man­tik­ko, min­kä toi­mit­ta­ja-kir­jai­li­ja va­rauk­set­ta tun­nus­taa­kin. Vuo­det ovat kar­tut­ta­neet tie­to­poh­jaa, mut­ta mu­ka­na on tar­ve ha­keu­tua kau­nii­den asi­oi­den pa­riin, ha­kea mai­se­mas­ta jo­tain rau­hoit­ta­vaa ja loh­dut­ta­vaa.

– Vint­ti on täyn­nä kuin rin­ta­ma­mies­ta­los­sa, pii­loon tun­ge­tut aja­tuk­set sit­ten put­kah­te­le­vat esiin.

Saar­nan kä­sit­teel­lä Ko­no­nen ha­lu­aa osin hu­mo­ris­ti­ses­ti vii­ta­ta omiin esi-isiin­sä, toi­saal­ta omaan ta­paan­sa au­liis­ti ja opet­ta­ja­mai­ses­ti ja­kaa sitä tie­toa mitä ”vin­til­le” on ker­ty­nyt.

Lu­ki­ja ei saar­nauk­sen koh­teek­si tun­ne jou­tu­neen­sa, vaan liu­ku­van­sa mu­ka­na lai­neil­la. Näin­hän se pe­da­go­giik­ka­kin par­haim­mil­laan toi­mii, kun on mu­ka­vaa, niin sa­mal­la op­pii­kin yl­lät­tä­vän pal­jon.

Suon­na Ko­no­nen jat­kaa va­lit­se­mal­laan tiel­lä, va­paa­na sol­ju­vil­la ve­sil­lä. Uu­det apu­ra­hat mah­dol­lis­ta­vat ot­ta­maan tau­koa kult­tuu­ri­toi­mit­ta­jan työs­tä toi­sen ro­maa­nin kir­joit­ta­mi­sek­si. Epäi­le­mät­tä vä­lil­lä on käy­tä­vä me­lo­mas­sa ja myös seu­raa­viin jo­ki­saar­noi­hin ker­tyy ai­neis­toa.

Suon­na Ko­no­nen: Jo­ki­saar­nat. Kir­jal­li­sia me­lon­to­ja. Reu­na Pub­lis­hing Hou­se Oy, 2023.

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu 15.6.2023 il­mes­ty­nees­sä Viik­ko Poh­jois-Kar­ja­las­sa.