Joensuun vanha työväentalo purettiin 70- ja 80-lukujen vaihteessa. SNK:n ja Joensuun Työväenyhdistyksen järjestösihteerinä ensimmäisiä työtehtäviä olivat työväentalon ”alasajoon” liittyvät tehtävät.
Ennen talon purkamista päätettiin järjestää kunniakkaat jäähyväiset, mitkä sisälsivät kutsuvieraslounaan, pääjuhlan ja viimeiset iltamat. Nämä kaikki piti järjestää yhtälailla mahdollisimman tyylikkäästi ja pienimmillä mahdollisilla kustannuksilla. Yhdistyksen taloutta rasittivat vanhan työväentalon käsittämättömän suuret lämmityskustannukset.
Jäähyväisjuhlia varten nimettiin juhlatoimikunta, mikä onnistui laatimaan erinomaisen ohjelman mainituilla ankarilla reunaehdoilla. Suurin osa esiintyjistä suostui esiintymään ilmaiseksi. Vain matkakulut maksettiin. Tähän joukkoon kuului myös Varkaudesta tullut Joensuusta kuuluisuuteen ponnistanut Esa Pakarinen, joka tosin myös majoitettiin yhdistyksen laskuun.
Esa Pakarinen ilmoitti, että ilman Joensuun työväentaloa hänestä ei olisi tullut hanuristia, laulajaa eikä näyttelijääkään.
Yhdistys oli päättänyt, että Esa Pakariselle maksetaan tinkimättä se summa, minkä hän pyytää. Minulle oli pieni yllätys se, että maankuulu kaimani ilmoitti yksiselitteisesti, että niin Esa Pakarinen kuin Severi Suhonenkin esiintyvät näissä juhlissa pelkillä matka- ja majoituskuluilla. Oman auton käytöstäkin tuo toivottu taiteilija peri vain pelkät bensakulut. Perusteluksi Esa Pakarinen ilmoitti, että ilman Joensuun työväentaloa hänestä ei olisi tullut hanuristia, laulajaa eikä näyttelijääkään.
Juhlatilaisuudet sujuivat ennakko-odotusten mukaisesti. Näin myös pääjuhlakin yhdistyksen puheenjohtajan, kansanedustaja Matti Puhakan puhetta myöten. Juhlatoimikunnassa hänelle oli annettu aikaa 15 minuuttia hyvin ennustaen, että Matti puhuisi ainakin puoli tuntia. Kun puhetta oli kestänyt 45 minuttia kiemurtelin juhlasalin ovipielessä kuin tulisilla hiilillä. Aikanaan puhe päättyi ja yleisö poistui muutamaksi tunniksi kotiinsa odottamaan työväentalon viimeisiä iltamia.
Esa Partanen
