JO­EN­SUU / Riit­ta Mik­ko­nen

Terveydenhoitaja Virve Mikkonen aloitti hoiva-avustajana 30 vuotta sitten. Työ alalla on tuntunut siitä pitäen omalta ja mielekkäältä, sekä etenkin tarpeelliselta. Ensin Mikkonen valmistui perushoitajaksi, myöhemmin terveydenhoitajaksi ja terveystieteiden kandidaatiksi.

Pit­kä ko­ke­mus on kas­vat­ta­nut hy­vin­voin­nin ja ter­vey­den edis­tä­mi­sen asi­an­tun­ti­jak­si. Vai­kut­ta­maan Mik­ko­nen on pyr­ki­nyt ja pääs­syt, sekä JU­KOn pää­luot­ta­mus­mie­he­nä et­tä Jo­en­suun kau­pun­gin­val­tuu­tet­tu­na ja Poh­jois-Kar­ja­lan hy­vin­voin­ti­a­lu­een alu­e­val­tuu­tet­tu­na. Nä­kö­kul­ma kai­kil­ta pai­koil­ta on oman­lai­sen­sa.

Tär­keim­pä­nä Vir­ve Mik­ko­nen kui­ten­kin pi­tää ih­mis­ten koh­taa­mis­ta hei­dän ar­jes­saan. Siel­tä nou­se­vat ki­pu­koh­dat, siel­tä tu­lee avoin pa­lau­te. Sel­vi­ää mikä toi­mii, mut­ta myös se mikä ei toi­mi.

Pal­jon kes­kus­tel­laan per­he­pal­ve­luis­ta, ja kuin­ka nii­tä voi­si ke­hit­tää.

– Pal­jon kes­kus­tel­laan per­he­pal­ve­luis­ta, ja kuin­ka nii­tä voi­si ke­hit­tää, sum­maa Mik­ko­nen vaa­li­ke­vään koh­taa­mi­sia.

Ruu­su­luis­te­lu­ta­pah­tu­mat ovat ol­leet hä­nel­le toi­mi­va tapa löy­tää luon­tai­nen yh­teys per­hei­siin hei­dän va­paa-ajal­laan. Kuu­maa me­hua ja pop­cor­ne­ja nau­tis­kel­les­sa on ar­kai­le­mat­ta ker­rot­tu mikä ar­jes­sa kii­kas­taa.

– Ih­mi­set ar­vos­ta­vat sitä, et­tä tul­laan hei­dän luok­seen, ei­kä vain odo­te­ta hei­tä käy­mään esi­mer­kik­si to­ri­tel­tal­la.

Au­rin­koi­se­na, mut­ta tuu­li­se­na sun­nun­tai­na Ran­ta­ky­län kau­ka­lol­la po­ruk­kaa ei ol­lut ruuh­kak­si as­ti, mut­ta kes­kus­te­lu­ja syn­tyi si­tä­kin enem­män. Hen­ki­lös­tö­va­jees­ta ai­heu­tu­vat on­gel­mat var­hais­kas­va­tuk­ses­sa ja ter­vey­den­huol­los­sa nou­se­vat tois­tu­vas­ti esil­le.

– Am­mat­ti­hen­ki­lös­tön li­säk­si tar­vit­tai­siin aut­ta­via kä­siä, kaik­keen pu­ke­mi­seen ja pyyh­ki­mi­seen ei tar­vi­ta kor­ke­aa kou­lu­tus­ta.

Tasa-arvoa työelämään

Vir­ve Mik­ko­nen kai­paa poh­din­taa sii­tä, min­kä­lai­sel­la hen­ki­lös­töl­lä par­haat ja toi­mi­vim­mat pal­ve­lut ai­kaan­saa­daan. Tä­hän liit­ty­en myös tie­to­suo­ja­lain­sää­dän­tö vaa­ti­si kor­jauk­sia.

– So­si­aa­li­puo­len asi­oi­ta ei voi lu­kea ter­vey­den­huol­los­sa, vaik­ka asi­ak­kaat ovat yh­tei­siä ja asi­at pääl­lek­käi­siä. On­nek­si so­teu­u­dis­tus lo­pul­ta­kin saa­tiin to­teu­tet­tua, mikä on hyvä poh­ja pe­rus­pal­ve­lui­den ke­hit­tä­mi­sel­le.

Hel­pot­tai­si myös työ­voi­ma­pu­laa, jos pe­rus­pal­ve­lut saa­tai­siin toi­mi­maan, ja asi­ak­kaat oh­jat­tua oi­keil­le pal­ve­lu­po­luil­le. Riit­tä­vän var­hai­nen ja oi­kein rää­tä­löi­ty tuki on tär­ke­ää.

– Al­le kol­mi­vuo­ti­ai­den las­ten van­hem­mil­la pi­tää ha­lu­tes­saan ol­la mah­dol­li­suus hoi­taa lap­sia ko­to­na, ja laa­duk­kaan var­hais­kas­va­tuk­sen jäl­keen vii­si­vuo­ti­ail­le pi­tää taa­ta yh­tä­läi­nen mah­dol­li­suus esi­o­pe­tuk­seen.

Toi­mi­vat per­he­pal­ve­lut ovat poh­ja myös toi­mi­val­le työ­e­lä­mäl­le. Työ­hy­vin­voin­ti on ko­ko­nais­val­tais­ta hy­vin­voin­tia. Työn­te­ki­jät ovat tär­kein re­surs­si ja hy­vin­voin­nin hen­ki­lö­koh­tai­nen pää­o­ma al­kaa syn­tyä jo lap­suu­des­sa.

Vir­ve Mik­ko­nen huo­maut­taa, et­tä työ­e­lä­män tasa-ar­vo ei tänä päi­vä­nä to­teu­du ku­ten sen par­haim­mil­laan pi­täi­si to­teu­tua. On pal­jon te­ke­mä­tön­tä työ­tä ja pal­jon työ­ha­luk­kai­ta, mut­ta esi­mer­kik­si osa­työ­ky­kyi­sen työl­lis­ty­mi­nen on­nis­tuu har­voin.

– Täs­mä­työl­lis­tä­mi­seen tar­vi­taan kump­pa­neik­si yri­tyk­siä ja yh­dis­tyk­siä, työ­e­lä­mään tar­vi­taan mah­dol­li­suuk­sia jous­ta­vas­ti rää­tä­löi­dä töi­tä te­ki­jöil­le. Jo­kai­sel­le ha­luk­kaal­le pi­tää löy­tyä töi­tä, ja työl­lä myös pi­tää tul­la toi­meen.

Jut­tu­sar­jas­sa esi­tel­lään Savo-Kar­ja­lan de­ma­rei­den edus­kun­ta­vaa­lieh­dok­kai­ta.