KUO­PIO / Er­no Säi­sä­nen

Teemua tavatessa on heti alkuun välttämätöntä kysyä, mikä saa lahjakkaan kotikielenään ruotsia taitavan ympäristö- sekä prosessitekniikan diplomi-insinöörin pyrkimään eduskuntaan itäsuomalaisena demarina?

Ky­sy­mys ei hän­tä yl­lä­tä ja vas­taus tu­lee no­pe­as­ti:

– Po­jat. Ha­lu­an, et­tä heil­lä ja hei­dän su­ku­pol­vel­laan oli­si pa­rem­pi maa­il­ma ja mi­nul­la on pää­tök­sen­te­koon an­net­ta­vaa. Po­li­tii­kas­sa pi­tää erot­taa yhä tar­kem­min se, mikä on olen­nais­ta ja asi­an­tun­te­vaa, ja toi­saal­ta tun­nis­taa epä­o­len­nai­nen, joka ei pal­ve­le ko­ko­nai­suut­ta. Asi­oi­ta pi­tää ym­mär­tää lu­ku­ja myö­ten ja sen minä osaan. De­ma­rit te­ke­vät asi­oi­ta jär­ke­väs­ti yh­tei­seen hy­vään pyr­kien.

Po­li­tii­kas­sa ra­ken­ne­taan yh­teis­tä tu­le­vai­suut­ta. Sen kan­nal­ta yhä kriit­ti­sem­mäk­si käy­vät rat­kai­sut ym­pä­ris­tö­po­li­tii­kas­ta sekä nuor­ten hy­vin­voin­nis­ta, ko­ros­taa Tee­mu ja jat­kaa:

– De­ma­rit voi­si­vat ol­la hy­viä aja­maan ym­pä­ris­tö­a­si­oi­ta. Teh­dään tar­vit­ta­vat muu­tok­set, mut­ta huo­leh­di­taan sii­tä, et­tä asi­at teh­dään olen­nai­seen kes­kit­ty­en ja so­si­aa­li­ses­ti kes­tä­väs­ti. Sitä ta­sa­pai­noa taas ei mui­den puo­lu­ei­den ym­pä­ris­tö­po­li­tii­kas­sa tun­nis­te­ta vas­taa­vas­ti.

Ympäristö

Tee­mu ker­too pe­reh­ty­nees­ti, kuin­ka esi­mer­kik­si puu­ta käy­te­tään lii­kaa. Puun­käyt­tö kau­pun­kien läm­mi­tyk­ses­sä oli ai­kan­sa ym­pä­ris­tö­a­jat­te­lua, mut­ta pi­dem­mäl­lä ai­ka­vä­lil­lä ase­tel­ma on kes­tä­mä­tön. Puun tuon­ti Ve­nä­jäl­tä oli 10 pro­sent­tia ja tuon­nin lop­pu­mi­nen toi esiin jo ole­mas­sa ol­leen tar­peen puun­käy­tön uu­del­leen­suun­nit­te­luun.

Luon­to­ka­to eli mo­ni­muo­toi­suus on to­del­li­nen haas­te glo­baa­lis­ti. Ih­mis­kun­nan on saa­ta­va li­sää alu­ei­ta ta­kai­sin luon­nol­le. Täs­tä ko­ko­nai­suu­des­ta huo­leh­ti­mi­nen pai­kal­li­ses­ti on lo­pul­ta myös met­sä­te­ol­li­suu­den etu, kun­han sa­mal­la puun ar­von­muo­dos­tus­ta li­sä­tään uu­sil­la met­sä­te­ol­li­suu­den ta­keil­la.

On van­ha­kan­tais­ta, et­tä kau­pun­ke­ja läm­mi­te­tään polt­ta­mal­la ar­vo­kas­ta raa­ka-ai­net­ta.

On van­ha­kan­tais­ta, et­tä kau­pun­ke­ja läm­mi­te­tään polt­ta­mal­la ar­vo­kas­ta raa­ka-ai­net­ta; myös si­vu­ja­keet tu­li­si ete­ne­väs­sä mää­rin jat­ko­ja­los­taa ja tätä on muun mu­as­sa elin­kei­no­e­lä­män tut­ki­mus­lai­tos ko­ros­ta­nut. On li­sät­tä­vä ydin­voi­maa niin pai­kal­li­ses­sa läm­mön tuo­tan­nos­sa kuin val­mis­tau­dut­ta­va ny­kyis­ten van­hem­pien ydin­voi­ma­loi­den kor­vaa­mi­seen.

Tie­dän, et­tä ydin­voi­ma on po­li­tii­kas­sa vai­kea ai­he, mut­ta meil­lä ei ole ai­kaa ja asi­at pi­tää saa­da pää­tet­tyä to­si­a­si­a­läh­töi­ses­ti, Tee­mu to­te­aa va­kuut­ta­vas­ti ja ker­too sii­tä, kuin­ka tar­vit­sem­me mo­ni­puo­li­ses­ti eri ener­gi­a­läh­tei­tä, niin tuu­li­voi­maa kuin ydin­voi­maa. Myös bi­o­kaa­sun tuo­tan­toa kan­nat­taa edis­tää kier­to­ta­lou­den ta­kia niis­tä ja­keis­ta, jot­ka ovat ta­lou­del­li­ses­ti hyö­dyn­net­tä­vis­sä.

Uh­ka­ku­vien kes­kel­lä Tee­mu tuo esiin sen, et­tä siir­ty­mä on lo­pul­ta mah­dol­li­suus, mi­kä­li asi­at osa­taan teh­dä oi­kein.

– Väi­tän, et­tä jäl­ki­kä­teen ih­met­te­lem­me sitä, mik­si näi­tä muu­tok­sia ei teh­ty ai­kai­sem­min. Meil­lä on val­ta­va vien­ti­po­ten­ti­aa­li vih­reil­lä mark­ki­noil­la. Sa­maan yh­tä­löön liit­ty­vät myös kas­va­va hy­vin­voin­ti ja kes­tä­vä ta­lous.

Nuoret

Nuor­ten hy­vin­voin­ti on ym­pä­ris­tö­a­si­oi­den rin­nal­la toi­nen suu­ri ky­sy­mys, jon­ka Tee­mu nos­taa esiin. Meil­lä on yhä pie­nem­piä ikä­luok­kia ei­kä siel­tä pidä ke­nen­kään jää­dä yh­teis­kun­nan reu­noil­le tai ul­ko­puo­lel­le. Op­pi­vel­vol­li­suu­den laa­jen­ta­mi­nen oli tär­keä toi­mi, mut­ta sitä työ­tä pi­tää jat­kaa. Kat­seen siir­tä­mi­nen ma­te­ri­aa­li­ses­ta yl­tä­kyl­läi­syy­des­tä hen­ki­seen ja so­si­aa­li­seen hy­vin­voin­tiin on lo­pul­ta avain­te­ki­jä mo­lem­mis­sa isois­sa asi­ois­sa, hän ko­ros­taa.

Alu­eel­li­ses­ti mei­dän pi­tää pys­tyä nä­ke­mään Itä-Suo­mi yh­tei­se­nä ja ke­hit­tää alu­et­ta ko­ko­nai­suu­te­na. Lo­pul­ta ly­hyt­nä­köi­nen pai­kal­li­suus ei ole ra­ken­ta­vaa, sil­lä olem­me lii­an pie­ni vä­es­tö­no­sa. Mei­dän pi­tää saa­da kas­vua ja elin­voi­maa suh­tees­sa Ete­lä-Suo­meen. Meil­lä on yk­si yli­o­pis­to, jos­sa on pai­no­pis­tei­tä.

Sa­moin mei­dän kau­pun­ke­ja pi­täi­si ke­hit­tää lä­hem­mäs toi­si­aan yh­tei­sek­si ko­ko­nai­suu­dek­si. Oli­si­ko­han meil­lä us­kal­lus­ta unel­moi­da esi­mer­kik­si säh­köi­ses­tä ra­ta­yh­tey­des­tä alu­een kau­pun­kien vä­lil­le? Ha­lu­an omal­ta osal­ta­ni ol­la sil­lan­ra­ken­ta­ja ja yh­tei­sen tu­le­vai­suu­den te­ki­jä, Tee­mu tuo esiin suh­det­taan ko­ti­seu­tuun­sa.

Jut­tu­sar­jas­sa esi­tel­lään Savo-Kar­ja­lan de­ma­rei­den edus­kun­ta­vaa­lieh­dok­kai­ta.