JO­EN­SUU, LI­PE­RI /
Riit­ta Mik­ko­nen

Liperiläinen Emilia Kangaskolkka lähti mukaan politiikkaan niin nuorena kuin se ylipäätään on mahdollista. Kuntavaaleihin osallistuminen onnistui, kun korona siirsi vaalipäivää ja Kangaskolkka ehti täyttää 18 vuotta.

”Toi­min­nas­sa aloi­tin heti täy­tet­ty­ä­ni 15 vuot­ta. Jal­ka­pal­lo kiin­nos­ti myös, mut­ta po­li­tiik­ka vei voi­ton.”

Kan­gas­kolk­ka huo­ma­si jo lap­se­na ko­to­na, et­tä esi­mer­kik­si kiu­saa­mi­seen pi­tää puut­tua är­hä­käs­ti ja muu­ten­kin asi­at pi­tää toh­tia ot­taa esil­le, sil­lä ta­val­la ne sel­vi­ä­vät.

Kou­lus­sa yh­teis­kun­ta­o­pin tun­nit ava­si­vat sil­miä ja li­sä­si­vät kiin­nos­tus­ta yh­tei­siin asi­oi­hin. Ak­tii­vi­suus ja ky­see­na­lais­ta­mi­nen tun­tui omal­ta ta­val­ta toi­mia. Lu­ki­on jäl­keen yh­teis­kun­ta­tie­teen opin­not Itä-Suo­men yli­o­pis­tos­sa Jo­en­suus­sa oli­vat luon­te­va va­lin­ta.

Tote­an usein pu­heen­vuo­ron aluk­si ole­va­ni vie­lä nuo­ri ja ka­pi­nal­li­nen, jo­ten sik­si voin esit­tää vai­kei­ta ky­sy­myk­siä.

– Kou­lu­tus an­taa val­miuk­sia mo­neen, li­säk­si yh­tei­sö yli­o­pis­tol­la an­taa tosi pal­jon.

Emi­lia Kan­gas­kolk­ka toi­mii ak­tii­vi­ses­ti De­ma­ri­nuo­ris­sa ja muu­ten­kin de­ma­riyh­tei­sös­sä, hän on eh­ti­nyt puo­len vuo­den ajan työs­ken­nel­lä Jo­en­suu työ­vä­e­nyh­dis­tyk­sen jär­jes­tö­sih­tee­rin si­jai­se­na­kin.

Po­liit­ti­nen ura kiin­nos­taa, mut­ta eh­do­kas to­te­aa re­a­lis­ti­ses­ti, et­tä se ei ole niin­kään hä­nen, vaan ää­nes­tä­jien va­lin­ta.

– Luot­ta­mus on han­kit­ta­va jo­kai­sis­sa vaa­leis­sa uu­des­taan. Työn­sä on teh­tä­vä hy­vin, vain sil­lä voi an­sai­ta paik­kan­sa.

Li­pe­rin kun­nan­val­tuus­tos­sa Kan­gas­kolk­ka ko­kee ole­van­sa mo­ti­voi­tu­nut ja ak­tii­vi­nen, pe­reh­tyy asi­oi­hin ja val­mis­tau­tuu pu­heen­vuo­roi­hin­sa. Hän myön­tää hie­man yl­lät­ty­neen­sä, et­tei­vät kaik­ki toi­mi sa­moin.

– Myön­nän käyt­tä­vä­ni ti­lan­net­ta hy­väk­se­ni, to­te­an usein pu­heen­vuo­ron aluk­si ole­va­ni vie­lä nuo­ri ja ka­pi­nal­li­nen, jo­ten sik­si voin esit­tää vai­kei­ta ky­sy­myk­siä.

Nuoret kirittävät

De­ma­ri­nuo­ris­sa Emi­lia Kan­gas­kolk­ka toi­mii täl­lä het­kel­lä va­ra­pu­heen­joh­ta­ja­na. Tätä pes­tiä hän myös pi­tää vaa­ti­vim­pa­na, se haas­taa sekä älyä et­tä si­vis­tys­tä.

– Nuo­ri­so­po­ru­kat ki­rit­tä­vät yh­teis­kun­taa. Mik­si jät­tää asi­oi­ta tu­le­vai­suu­teen, kun nii­tä voi teh­dä nyt.

Kan­gas­kolk­ka sa­noo pyr­ki­vän­sä käyt­tä­mään ai­na ase­maan­sa yh­tei­sö­myön­tei­ses­ti. Sama kos­kee myös kam­pan­join­tia vaa­leis­sa, koh­taa­mi­sia on ha­et­tu ak­tii­vi­ses­ti.

– Olin Ruot­sin vaa­lien al­la kol­kut­te­le­mas­sa siel­lä ovil­le, nyt to­teu­tam­me sitä tääl­lä. Vuo­ro­vai­ku­tuk­set ovat ol­leet to­del­la an­toi­sia. Mo­net ilah­tu­vat, kun tul­laan ko­tiin ky­sy­mään mitä kuu­luu ja kuin­ka voi­si aut­taa.

Juu­ri näis­sä koh­taa­mi­sis­sa tu­lee esil­le yli­su­ku­pol­vi­suus, mer­ki­tyk­sel­lis­ten asi­oi­den kir­jo elä­män eri vai­heis­sa. Osat­to­muu­teen ja myös osaa­mat­to­muu­teen pi­täi­si löy­tää tu­kea.

– Vaa­li­ko­nei­den vas­tak­kai­na­set­te­lu luo myr­kyl­lis­tä il­ma­pii­riä, joka ei tee ke­nel­le­kään hy­vää.

Itäi­sen Suo­men ti­lan­tees­ta Emi­lia Kan­gas­kolk­ka on huo­lis­saan. Hän toi­voo voi­van­sa vai­kut­taa niin, et­tei elin­voi­mai­nen Itä-Suo­mi muut­tui­si tu­le­vai­suu­den uto­pi­ak­si. Täs­sä­kin asi­as­sa pi­tää toi­mia heti, ja jat­ku­vas­ti.

– Yh­den­ver­tai­suu­den puo­lus­ta­mis­ta tar­vi­taan kaik­ki­al­la, em­me saa tuu­dit­tau­tua mi­hin­kään kup­laan.

Jut­tu­sar­jas­sa esi­tel­lään Savo-Kar­ja­lan de­ma­rei­den edus­kun­ta­vaa­lieh­dok­kai­ta.