Työvoimapulan sosiaali- ja terveystoimessa ei pitäisi olla kenellekään yllätys, jos on vähänkin perehtynyt vuosien mittaan kerättyyn ennakointitietoon. Tilanne on näkynyt hiljaisina signaaleina jo ainakin 20 vuotta.
Itse olen viestinyt asiasta säännöllisesti yli kymmenen vuoden ajan. Vastaus vielä muutama vuosi sitten oli, että ”työntekijöitä on jonoksi asti tulossa”. Jonon pää näkyi jo silloin, kun osasi katsoa esimerkiksi lasten määrää ja syntyvyystilastoja. Ongelma aiheutuu siitä, että asioita katsotaan liian läheltä ja liian lyhyellä perspektiivillä. Tämä koskee koko yhteiskuntaa.
Tämä lyhytnäköisyys kiinnosti minua niin paljon, että selvitin, miten Eduskunnan Tulevaisuusvaliokunnan mietinnöissä ja raporteissa on vuosien mittaan ennakoitu työvoiman kehitystarpeita ja miten ennakointitieto on päätöksenteossa huomioitu.
Tulevaisuusvaliokunnan mietinnöissä ja raporteissa 1990-luvulla korostui keskustelu siitä, että koneet vievät työpaikat, mutta 2000-luvun alussa kysymys oli muuttunut muotoon: ”Kuka huolehtii välttämättömistä palvelutehtävistä tulevaisuudessa?” Muutaman vuoden kuluttua keskusteltiin siitä, että ”Työperäistä maahanmuuttoa tarvitaan, mutta monikulttuurisuus aiheuttaa vastustusta.” 2010-luvulla oivallettiin, että ”maahanmuuton lisääntyminen edellyttää kulttuuriosaamista ja suvaitsevaisuutta.”
Nyt 2020-luvulla debatoidaan siitä, onko työperäinen maahanmuutto uhka vai mahdollisuus. Uhkapuhetta on edelleen paljon!
Uudistuksen tavoitteena ei ole heikentää palveluita, vaan varmistaa palvelut uusien toimintatapojen avulla.
Asiasta on keskusteltu ja työvoimapulaa ennakoitu siis pitkään. Siitä huolimatta viime eduskuntakaudella Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuksessa työperäisestä maahanmuutosta todettiin, että sosiaali- ja terveysministeriössä on alettu aktiivisemmin edistämään sote-alan työperäistä maahanmuuttoa vasta vuoden 2021 lopussa käynnistyneessä ’Sote-alan riittävyyden ja saatavuuden’ -ohjelmassa. Valtiontalouden tarkastusviraston selvityksessä STM:n toimijat totesivat, että työvoimapula tuli heille yllätyksenä. Ministeriössäkään ei siis ole perehdytty tai otettu vakavasti olemassa olevaa ennakointitietoa.
Mielestäni tämä kertoo siitä, ettei ennakointitietoa edelleenkään arvosteta eikä tietoperusteisuus ohjaa päätöksentekoa. Sama asia näkyy Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella palveluverkosta käytävässä keskustelussa niissä puheenvuoroissa, joissa vastustetaan muutoksia palveluiden toteuttamistapaan.
Tietoperusteisesti ja ennakointitietoa hyödyntäen voidaan todeta, ettei meillä ole varaa jatkaa ”niin kuin ennenkin on tehty”. Tarvitsemme uudenlaista toimintakulttuuria ja uudella tavalla järjestettyjä palveluita, jotta palvelut voidaan varmistaa kaikille maakunnan asukkaille. Ilman työntekijöitä ei ole palveluitakaan. Uudistuksen tavoitteena ei ole heikentää palveluita, vaan varmistaa palvelut uusien toimintatapojen avulla.
Merja Mäkisalo-Ropponen
P-K:n hyvinvointialueen valtuuston pj.