Kerran oli pääministeri, joka tanssi. Se ei lainkaan miellyttänyt tiettyjä piirejä. Oli varmasti ottanut jotain huumetta, kun oli niin iloisella mielellä. Ei sellainen muuten suomalaiselta luonnistu.

Löö­pit huu­si­vat pu­nai­si­na ja jot­kut hen­ki­löt vie­lä pu­nai­sem­pi­na, et­tä maan tur­val­li­suus on var­mas­ti vaa­ran­tu­nut, kun pää­mi­nis­te­ri on tans­si­nut. Toi­mi­tuk­siin kär­rät­tiin jos jon­kin­lai­sia asi­an­tun­ti­joi­ta ja ”asi­an­tun­ti­joi­ta” spe­ku­loi­maan esi­mer­kik­si sil­lä, mitä huu­mei­ta siel­lä on nau­tit­tu, et­tä meno on noin rie­hak­kaik­si yl­ty­nyt.

Toi­sen ker­ran oli kan­sa­ne­dus­ta­ja, si­vii­li­am­ma­til­taan po­lii­si, joka sil­min­nä­ki­jöi­den ja val­von­ta­ka­me­roi­den mu­kaan vo­kot­te­li hät­hä­tää täy­si­käi­siä nai­sia, ot­ti il­mei­ses­ti ka­pa­kas­sa pai­ni­mat­sin toi­sen vo­kot­te­li­jan kans­sa, ja lop­pu­hui­pen­tu­ma­na uh­kai­li aseel­la ja am­pui maa­han kes­kel­lä Hel­sin­kiä. Moni sa­noi yl­lät­ty­neen­sä, mut­ta ku­kaan ei ta­pah­tu­nut­ta ky­see­na­lais­ta­nut: täl­lai­seen suo­ma­lai­nen kyl­lä pys­tyy.

Hil­jai­suus oli niin huu­maa­va, et­tä kor­vis­sa soi yhä.

Mut­ta ku­kaan ei spe­ku­loi­nut. Ei oi­ke­as­taan pu­hu­nut­kaan, kos­ka ”esi­tut­kin­ta on kes­ken”. Ta­hot, joi­den oli­si pi­tä­nyt yh­teis­kun­nal­li­ses­ti näin mer­kit­tä­väs­tä asi­as­ta jo­tain sa­noa, ei­vät sa­no­neet, kos­ka ”an­ne­taan po­lii­sin nyt rau­has­sa sel­vit­tää”. Edus­ta­jan puo­lu­ees­sa asi­as­ta kyl­lä tie­det­tiin jo seu­raa­va­na aa­mu­na, mut­ta jul­ki­suu­teen asi­an sai tuo­da Seis­ka. Hil­jai­suus oli niin huu­maa­va, et­tä kor­vis­sa soi yhä.

Toi­ses­sa ta­pauk­ses­sa tans­sit­tiin ja lau­let­tiin. Toi­ses­sa pai­nit­tiin ja am­mut­tiin. Toi­ses­sa jos­si­tel­tiin kaik­ki mah­dol­li­set ske­naa­ri­ot ja vaa­dit­tiin pää­mi­nis­te­ril­le huu­me­tes­te­jä. Toi­ses­sa sek­su­aa­li­te­ra­peut­ti se­lit­tää leh­den pals­tal­la (IL 2.5.), mik­si on ihan luon­nol­lis­ta, et­tä yli 50-vuo­ti­as mies von­kaa al­le pa­ri­kymp­pi­sil­tä. Am­pu­mis­ta ei kai sen­tään ku­kaan ole yrit­tä­nyt nor­ma­li­soi­da.

Toi­nen oli nai­nen ja so­si­a­li­de­mok­raat­ti. Toi­nen oli mies ja pe­rus­suo­ma­lai­nen. Saa­tan ol­la jää­vi ti­lan­net­ta ar­vi­oi­maan, kos­ka it­se­kin olen nai­nen ja so­si­a­li­de­mok­raat­ti, mut­ta joi­tain tyy­lil­li­siä ero­ja olen ol­lut huo­maa­vi­na­ni sii­nä, mi­ten näi­tä ta­pauk­sia on jul­ki­suu­des­sa kä­si­tel­ty.

Vee­ra Hä­mä­läi­nen