Viime viikolla Petteri Orpon hallitus täytti sata päivää, ja jo nyt sen jäljet hirvittävät.
Valtioneuvoston ylläpitämän Kansalaispulssi-kyselyn mukaan kansalaisten luottamus maan hallitukseen on romahtanut 41 prosenttiin, kun se Marinin hallituksen aikana vaihteli 60-75 prosentin välillä.
Ja laskua tulee varmasti lisää. Ihan ensi töikseen Orpon hallitus lykkäsi keväällä yksimielisesti hyväksytyn vammaispalvelulain voimaantuloa eli käytännössä leikkasi kaikkein heikoimmassa asemassa olevilta. Seuraavaksi tuodaan eduskunnan päätettäväksi työehtojen heikennykset. Irtisanomista helpotetaan, luottamusmiesten asemaa heikennetään, lakko-oikeutta rajoitetaan ja laittomaan lakkoon osallistumisesta aiotaan säätää sakko jokaiselle lakkoilijalle. Näistä käydään niin sanottuja neuvotteluja kolmikannassa, vaikka tosiasiassa hallitus on päättänyt toteuttaa ne joka tapauksessa.
Sosiaaliturvan leikkaukset kohdistuvat muun muassa ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan, asumistukeen ja aikuiskoulutustukeen. Työttömyysturvan lapsikorotukset ja suojaosa poistetaan ja kansaneläkeindeksiin sidottujen tukien indeksit jäädytetään. Inflaatio nostaa hintoja, mutta tuet eivät nouse.
Näitä sanotaan rakenteellisiksi uudistuksiksi, jotka kannustavat ottamaan vastaan työtä ja tuottavat jopa 100 000 uutta työpaikkaa. Tosiasiassa ne tuottavat lisää köyhyyttä. Työehtojen heikentämisellä ei ole minkäänlaista työllisyysvaikutusta eikä suojaosien poistaminen muuta osa-aikaisia työpaikkoja kokoaikaisiksi. Kun tähän asti työttömyysturvalla elämään joutuva on voinut ansaita 300 euroa ilman että se vaikuttaa tukiin, niin suojaosan poistaminen muuttaa tilapäistyön vastaanottamisen kannattamattomaksi.
Erityisen huolestuttavaa on hallituksen uhmakas ja jopa riitaa haastava asenne.
Yksikään leikkaus ei muutu uusiksi työpaikoiksi. Elokuussa maassa oli 249 000 työtöntä työnhakijaa ja 55 000 avointa työpaikkaa. Vaikka kuinka leikattaisiin, niin työttömät eivät mahdu niihin työpaikkoihin. Suurin osa pysyy edelleen työttömänä ja yhä useampi putoaa toimeentulotuen varaan. Omilla toimillaan hallitus tekee lisää köyhiä.
Köyhiltä leikataan ja saman verran annetaan kansalaisille veronkevennyksiä. Koska kevennykset ovat prosentuaalisia, niin suurituloisimmat saavat suurimmat kevennykset. Velkaa otetaan enemmän kuin parjatun Marinin hallituksen aikana, vaikka nyt ei ole tiedossa pandemiaa ja Ukrainan sodan aiheuttama energian hinnannousu on tasaantunut.
Erityisen huolestuttavaa on hallituksen uhmakas ja jopa riitaa haastava asenne. Opposition arvosteluun vastataan moittimalla edellisen hallituksen velanottoa unohtaen, että niistä veloista silloinen oppositio hyväksyi 95 prosenttia ja vaati yritysten koronatukiin jopa lisää velkarahaa. Työelämäuudistuksia ja leikkauksia vaativa EK esiintyy jatkuvasti julkisuudessa ikään kuin se olisi yksi hallituspuolue.
Eikä se bensakaan halpene, vaikka niin pyhästi luvattiin. Hintaa nostavasta jakeluvelvoitteesta päätti Sipilän hallitus, ja Marinin hallitus alensi sitä tilapäisesti. Nyt Orpon hallitus nostaa sitä ja kehtaa vielä puhua autoilun halpenemisesta. Jokainen voi tankatessaan miettiä miten lupauksen pettäminen edistyy. Lisää voi miettiä sitten, kun työmatkavähennyksiä pienennetään.
Kukahan tämän hallituksen aiheuttaman sotkun siivoaa?
Sakari Timonen
Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, bloggaaja ja juristi.