Joensuun kaupunginjohtaja on jäämässä eläkkeelle ja virka on julistettu haettavaksi.
Tähän aikaan pitäisi sitten olla käynnissä vilkkaat puolueiden väliset neuvottelut siitä, mihin poliittiseen ryhmään tulevan johtajan tulisi kuulua. Mistään tällaisesta ei kuitenkaan ole tihkunut tietoa. Poliittiset puolueet ovat päinvastoin ilmoittaneet, että valittavan johtajan poliittisella kannalla tai jopa sen kokonaan puuttumisella ei ole merkitystä valintaa tehtäessä.
Olisikohan tuohon uskomista? Entäpä jos olisikin käymässä niin, että samalla mietittäisiin pormestarijärjestelmään siirtymistä. Olisi tietysti järkevää, että juuri nyt puolueet sopisivat mille puolueelle kuuluisi kaupunginjohtajan ja mille pormestarin virka. Kaupunginjohtajan tulisi edustaa jatkuvuutta ja pormestari olisi selkeästi johtava määräajaksi valittava poliittinen johtaja. Kaksi kuntavaaleissa parhaiten menestynyttä puoluetta sopisivat näiden valinnasta. Ja kolmannelle jäisi valtuuston puheenjohtajan protokollassa ensimmäisenä oleva lähinnä edustustehtäviä hoitava tehtävä.
Kun kuntien tehtävät ovat merkittäväsi vähentyneet, tultaisiin tällaisella johtokolmikolla tulevaisuudessa mainiosti toimeen.
Kun kuntien tehtävät ovat merkittäväsi vähentyneet, tultaisiin tällaisella johtokolmikolla tulevaisuudessa mainiosti toimeen. Pormestarin virka olisi kyllä Joensuun kaupungissakin jo syytä perustaa, kun vahvojen kunnallisjohtajien aika alkaa olla ohi. Tämän huomaa jo siitäkin, että kunnallisjohtajien virassa vaihtuvuus tällä hetkellä on varsin suurta. Pienehkössä Taivalkosken kunnassakin on vuoden sisällä kunnanjohtaja vaihtunut neljä kertaa.
Kansanedustajien vaalitkin ovat tulossa jo vajaan kolmen viikon kuluttua. Hiljaista tuntuu olevan tälläkin rintamalla, minkä nyt ministeri Lintilä on joutunut Helsingin Sanomien ja ilmeisesti omien keskustalaistensa ajojahdin kohteeksi. On peräti juonut pullollisen lonkeroa ilmavoimien lentokoneessa.
Joskus takavuosina kansanedustajaehdokkaat julkaisivat pitkiä kannattajiensa nimilistoja. Olinpa sitä minäkin Karjalaisen etusivulla listalla, jonka ensimmäisenä oli vuorineuvos S.A. Tervo ja minä sitten viimeisenä. Nämä listat saattoivat kyllä herättää myös pahaa verta, kun ainakin edellä mainitun listan henkilö, useamman kauden istunut kansanedustaja putosi, mutta palasi sitten seuraavissa vaaleissa takaisin ilman mitään listoja. Tärkeintä vaaleissa on kuitenkin äänestysvilkkaus.
Olipa kerran eräissä vaaleissa ehdokas puhumassa vanhainkodissa ja puhe meni oikein hyvin. Lopussa kuitenkin tunnelma äkkiä laski. Kun ehdokas kysyi tukimieheltään, että mikä tässä lopussa nyt meni vikaan, oli vastaus: ”No kun sinä siinä lopussa sanoit, että uurnilla tavataan”.
Matti Tohkanen