Suomi on jo ajat sitten päättänyt liittyä sotilasliitto Natoon, mutta lopullinen jäsenyys ei ole vielä toteutunut.

Na­ton sään­tö­jen mu­kaan kaik­kien jä­sen­val­ti­oi­den on ra­ti­fi­oi­ta­va Suo­men te­ke­mä pää­tös, ja kah­del­ta ”suur­val­lal­ta” Tur­kil­ta ja Un­ka­ril­ta on vie­lä ra­ti­fi­oin­ti te­ke­mät­tä.

Mis­tä­hän täs­sä mah­taa ol­la ky­sy­mys ja kuin­ka­han pit­kään tätä on odo­tel­ta­va? Eri­tyi­ses­ti ih­me­tyt­tää Un­ka­rin vii­vyt­te­ly, joka joh­tu­nee sen louk­kaan­tu­mi­ses­ta Suo­men te­ke­miin huo­mau­tuk­siin Un­ka­rin ra­jo­jen sul­ke­mi­ses­ta ja huo­nos­ta ih­mi­soi­keus­ti­lan­tees­ta.

Tu­lee­pa mie­leen vuo­si 1956, jol­loin sil­loi­nen Neu­vos­to­liit­to mie­hit­ti Un­ka­rin ja un­ka­ri­lai­set juok­si­vat neu­vos­to­pans­sa­rei­ta pa­koon koh­ti Itä­val­lan ra­jaa. Jos se raja oli­si sil­loin ol­lut kiin­ni, oli­si­vat nuo seu­dut nyt yh­tä suur­ta jouk­ko­hau­taa. Sa­no­taan, et­tei van­ho­ja tu­li­si muis­tel­la, mut­ta toi­si­naan se saat­tai­si ol­la hy­väk­si­kin.

Hyvä et­tä tuli siel­lä käy­dyk­si sil­loin, tu­le­vai­suu­des­sa tus­kin enää.

Turk­ki on aset­tu­nut jar­rut­ta­maan eri­tyi­ses­ti Ruot­sin ja sii­nä sa­mal­la myös Suo­men pää­tök­sen ra­ti­fi­oin­tia. Suo­mi ja Ruot­si ovat päät­tä­neet edis­tää ha­ke­muk­si­aan yh­tai­kaa ja täl­lä het­kel­lä ha­ke­musp­ro­ses­si on py­säh­dyk­sis­sä, kum­man­kin osal­ta. Tur­kin pre­si­dent­ti Er­do­gan to­sin hil­jat­tain an­toi ym­mär­tää, et­tä maa voi­si toi­mia eri ta­val­la Suo­men ja Ruot­sin kans­sa jä­se­nyy­den ra­ti­fi­oi­mi­ses­sa.

Täm­möi­sel­le pu­heel­le ei kan­na­ta kor­vaan­sa lot­kaut­taa. Kun on ker­ran so­vit­tu Ruot­sin kans­sa, et­tä asi­as­sa ede­tään sa­ma­nai­kai­ses­ti, on näin teh­tä­vä. Ja ei­hän se sitä pait­si en­sim­mäi­nen ker­ta ole, kun Ruot­si Suo­men tur­vis­sa liik­kuu. Pelk­kää myö­tä­tun­to­a­han siel­tä saa­tiin tal­vi­so­dan ai­ka­na­kin.

Uk­rai­nan sota ei osoi­ta päät­ty­mi­sen merk­ke­jä. No lop­puu se se­kin sota ai­ka­naan, ku­ten ovat lop­pu­neet kaik­ki muut­kin so­dat. Eri­tyi­ses­ti kiin­nos­taa, kuin­ka pal­jon ja min­kä­lai­sia jouk­ko­ja Ve­nä­jä si­joit­taa Kar­ja­lan Kan­nak­sel­le ja muu­al­le Suo­men vas­tai­sel­le ra­jal­le. Sil­loin oli­si Suo­men syy­tä ol­la Na­ton jä­sen. Vii­pu­rin kau­pun­kiin tus­kin Suo­mes­ta tu­ris­ti­mat­ko­ja teh­dään ja se on sää­li. Mu­ka­va oli ta­ka­vuo­si­na is­tus­kel­la Pyö­re­än Tor­nin hä­mä­räs­sä usein pöy­däs­sä hil­pe­äs­sä ja päi­vi­sin va­el­lel­la Mon­re­pos´n puis­tos­sa.

Hyvä et­tä tuli siel­lä käy­dyk­si sil­loin, tu­le­vai­suu­des­sa tus­kin enää.

Mat­ti Toh­ka­nen