Elinkeinoelämän keskusliiton ja muiden pääomapiirien saneleman hallitusohjelman toimeen­pa­no­mi­nisteriö, jota hallitukseksikin nimitetään, toteuttaa oikeiston pitkään tavoitteleman uudelleen jaon rikkaisiin ja köyhiin, hyvin toimeentuleviin ja pienituloisiin, yläluokkaan ja rupusakkiin.

Apua hal­li­tus näyt­tää saa­van ta­lou­se­lii­tin li­säk­si myös muul­ta po­liit­ti­sel­ta oi­keis­tol­ta.

Yh­teis­kun­nan jako teh­dään siir­tä­mäl­lä kan­san­tu­loa huo­no-osai­sil­ta hy­vä­o­sai­sil­le, köy­hil­tä rik­kail­le. Kai­ken­lai­nen eri­ar­voi­suus li­sään­tyy ja eri­tyi­ses­ti va­ral­li­suu­den ka­sau­tu­mi­nen jat­kuu. Vä­hä­vä­kis­ten puo­lel­la kas­va­vat vain lei­pä­jo­not.

Op­po­si­tio ja kan­sa­lais­liik­keet kes­kit­ty­vät leik­kaus­ten ja työ­e­lä­män hei­ken­nys­ten vas­tus­ta­mi­seen. Niin tie­ten­kin täs­sä akuu­tis­sa ti­lan­tees­sa pi­tää­kin. Oli­si kui­ten­kin hyvä näh­dä myös, mitä ko­ko­mus­ta on pää­o­man po­liit­ti­se­na sii­pe­nä oi­ke­as­ti te­ke­mäs­sä.

Luot­ta­mus­pu­la, toi­vot­to­muus, jopa kat­ke­ruus yh­dis­ty­nee­nä toi­meen­tu­lo­kamp­pai­luun sekä la­maut­taa et­tä ra­di­ka­li­soi kan­saa.

Kah­ti­a­ja­ko al­kaa jo nä­kyä. Val­ti­o­neu­vos­ton kan­sa­lais­puls­si­ky­se­lys­sä hy­vä­tu­loi­set luot­ta­vat kaik­keen, jopa hal­li­tuk­seen ja po­lii­tik­koi­hin, kun taas pie­ni­tu­loi­set ei­vät luo­ta muu­hun kuin so­ta­vä­keen ja po­lii­siin. Toi­ses­sa, tur­val­li­suu­den tun­net­ta sel­vit­tä­nees­sä ky­se­lys­sä, sama jako nä­kyy kär­jis­ty­neem­pä­nä; pie­ni­tu­loi­set ko­ke­vat suur­ta tur­vat­to­muut­ta toi­meen­tu­los­taan. Ei ole yl­lä­tys, et­tä hy­vä­tu­loi­sil­la ei mois­ta huol­ta ole.

Tur­val­li­suus­ky­se­lys­sä 26 pro­sent­tia al­le 30-vuo­ti­ais­ta mie­his­tä tun­si kat­ke­ruut­ta yh­teis­kun­taa koh­taan. Sama osuus heis­tä kat­soi voi­van­sa käyt­tää vä­ki­val­taa omien etu­jen­sa aja­mi­seen. Yh­des­sä kiih­ty­vän mi­li­ta­ris­min kans­sa tämä on vaa­ral­li­nen yh­dis­tel­mä.

Or­pon la­kei­joi­neen (PS, RKP, KD) har­joit­ta­ma de­mok­ra­ti­aa hal­vek­si­va dik­ta­to­ri­nen leik­kaus­la­kien run­no­mi­nen on ro­mah­dut­ta­nut kan­san luot­ta­muk­sen hal­li­tuk­sen li­säk­si myös po­li­tiik­kaan yleen­sä. Tuo­rees­sa ky­se­lys­sä puo­let kan­sas­ta kai­pa­si pre­si­den­til­le li­sää val­taa. De­mok­ra­tia na­ti­see kun luot­ta­mus­ta on vain vä­ki­val­ta­ko­neis­toon ja yk­sin­val­taan. Näil­lä as­kel­mer­keil­lä on paha his­to­ria.

Yh­teis­kun­ta­rau­ha tu­lee järk­ky­mään. Yleis­lak­ko­kaan ei ole mah­dot­to­muus, oi­keu­tet­tu se oli­si. Luot­ta­mus­pu­la, toi­vot­to­muus, jopa kat­ke­ruus yh­dis­ty­nee­nä toi­meen­tu­lo­kamp­pai­luun sekä la­maut­taa et­tä ra­di­ka­li­soi kan­saa. Tämä hal­li­tus­pii­reis­sä tie­de­tään ja sik­si ol­laan mm. ra­joit­ta­mas­sa pe­rus­tus­lail­lis­ta oi­keut­ta po­liit­ti­seen lak­koon.

Yh­teis­kun­nan mur­ros­ta on vai­kea tun­nis­taa päi­vit­täi­sen me­di­a­vyö­ry­tyk­sen kes­kel­lä. Se kui­ten­kin ta­pah­tuu juu­ri nyt ja juu­ri nyt sii­hen on re­a­goi­ta­va.

Veli-Mat­ti Hurs­kai­nen