BKT:n kasvu on maan taloudellisen kehityksen mittari. Se on kuitenkin huono kansan hyvinvoinnin kuvaaja.
Ihmisten ja ympäristön hyvinvointia kuvaava aidon kehityksen indikaattori (Genuine Progress Indicator, GPI) ja sen edeltäjä kestävän taloudellisen hyvinvoinnin indeksi (Index of Sustainable Economic Welfare, ISEW) ottavat huomioon lukuisia ihmisten hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä.
Suomessa hyvinvoinnin ja talouskasvun kehitykset erkanivat toisistaan 1990-luvun alussa: kun BKT kääntyi jo 1990-luvun alkupuolella takaisin nousevalle kehitysuralle, jäivät ISEW- ja GPImittarit alhaiselle tasolleen. Kun vielä 1970- ja 1980- luvuilla BKT:n kasvulla mitattu talouskasvu kohensi selkeästi ihmisten hyvinvointia, ei talouskasvu ole enää 1990- ja 2000-luvuilla juurikaan edistänyt tavallisen suomalaisen hyvinvointia. GPI:llä mitattu suomalaisten kestävä taloudellinen hyvinvointi on laskenut vuoden 1970 tasolle. BKT on lähes kaksinkertaistunut.
Vuonna 1993 Esko Ahon hallituksen tekemä ansio- ja pääomatulojen verotuksen eriyttäminen käynnisti OECD-maiden rajuimman tuloerojen kehityksen.
Yhtenä tekijänä GPI:ssä on tulonjako. Vuonna 1993 Esko Ahon hallituksen tekemä ansio- ja pääomatulojen verotuksen eriyttäminen käynnisti OECD-maiden rajuimman tuloerojen kehityksen aina 2000-luvun alkuun saakka. Kevyesti verotettuja pääomatuloja on kasautunut varallisuudeksi ja varallisuuserot ovatkin todella suuret; varakkain 10 prosenttia omistaa 50 prosenttia nettovarallisuudesta, vähävaraisin 50 prosenttia omistaa 5 prosenttia.
Toinen GPI:ssäkin oleva mittari on työllisyys. Tehtyjen työtuntien määrä on nyt lähes sama kuin se oli 1990. BKT:n kasvun tuoma tulo on valunut automaation lisäyksen ja verokehityksen myötä tuotannon ja palvelujen omistajille.
Politiikalla on tähän kehitykseen vaikutuksensa. Tässä käsiteltynä aikana kokoomus on ollut kaikissa hallituksissa. Kehitys huipentui Sipilän hallituksen aikana, jolloin 90 prosenttia kansalaisista köyhtyi ja 10 prosenttia rikastui.
Marinin hallituksen aikana on tehty vaikuttavia toimia eriarvoisuuden ja tuloerojen vähentämiseksi. Mainittakoon tasokorotus pieniin eläkkeisiin, perusturvan tasokorotus, maksuton toisen asteen koulutus, varhaiskasvatuksen maksujen alennukset ja subjektiivinen päivähoito-oikeus, asiakasmaksulaki ja ulosoton suojaosan korotus.
Isoon kysymykseen, pääomatulojen palauttamiseen progression piiriin, eivät Antti Rinteenkään kynnet kyenneet hallitusohjelmaa neuvoteltaessa. Toivottavasti jokin tuleva SDP-johtoinen hallitus sen tekee ja saadaan tuo GPI jälleen seuraamaan BKT:n kehitystä.
Veli-Matti Hurskainen