EK:n tavoiteohjelman toteuttajaksi lähtenyt porvarihallitus ajaa työmarkkinoita kaaokseen ja tuhoaa hyvinvointivaltion viimeisetkin rippeet.

Hal­li­tus­ta tu­ke­vat laa­jas­ti oi­keis­to­leh­dis­tö ja mo­nen­nä­köi­set kaup­pa­neu­vok­set ve­do­ten hal­li­tuk­sen par­la­men­taa­ri­siin oi­keuk­siin, siis nii­hin jot­ka heil­le­kin suur­la­kol­la han­kit­tiin vas­toin hei­dän ku­nin­gas­han­ket­taan.

Suur­la­kol­la saim­me ylei­sen ja yh­tä­läi­sen ää­ni­oi­keu­den, am­mat­ti­jär­jes­tö­jen so­pi­mu­soi­keus sai sen si­jaan odot­taa tal­vi­so­taan, jol­loin könt­sät hou­sus­sa se vih­doin hy­väk­syt­tiin niin sa­not­tu­na Tam­mi­kuun kih­lauk­se­na 1940, jol­loin vas­ta aloim­me pääs­tä ta­voit­te­le­maan muit­ten poh­jois­mait­ten ih­mi­soi­keuk­sien ta­soa. Sii­hen saak­ka jär­jes­täy­ty­mis­tä ol­tiin tar­jot­tu lä­hin­nä suo­je­lus­kun­tien suun­taan.

Eläm­me hy­vin sa­man­lai­ses­sa hen­ki­ses­sä il­ma­pii­ris­sä kuin 1930-lu­vul­la, kan­sain­vä­li­ses­ti­kin. Tuo­ta vuo­si­kym­men­tä sä­vyt­ti­vät vä­ki­val­tai­suu­det, mui­lu­tuk­set, jopa mur­hat. Vas­ta hä­vi­tyn so­dan­jäl­kei­nen ai­ka mah­dol­lis­ti hy­vin­voin­ti­val­ti­on ra­ken­nus­työn, jota teh­tiin kol­mi­kan­nas­sa, jos­kus na­his­tel­len, mut­ta ai­na lo­pul­ta so­pien ja suun­ta oli eteen­päin, toi­sin kuin nyt, jol­loin työ­nan­ta­ja­jär­jes­töt ovat käy­neet avoi­meen hyök­käyk­seen yrit­tä­en mur­taa so­pi­mu­syh­teis­kun­nan.

EK:n joh­ta­jien ja hei­tä tu­ke­vien mi­nis­te­reit­ten ay-ma­fia-lau­sun­not ei­vät enää ker­ro si­vis­ty­nees­tä so­pi­mu­syh­teis­kun­nas­ta.

He ovat pe­rus­ta­neet YTK:n ha­jo­tus­työ­hön, mikä ku­vaa hy­vin hei­dän asen­net­taan, jol­lais­ta ei tai­da löy­tyä kil­pai­li­ja­mais­tam­me. He ovat luo­pu­neet kes­kus­jär­jes­tö­jen so­pi­muk­sis­ta, nyt aje­taan pai­kal­lis­ta so­pi­mis­ta ohi liit­to­koh­tais­ten so­pi­mus­ten. Työl­lis­ty­mi­sen es­teik­si lu­e­tel­laan kaik­ki se lain­sää­dän­tö ja so­pi­muk­set, joil­la työn­te­ki­jöit­ten ase­ma on sa­dan vuo­den ai­ka­na saa­tu kil­pai­li­joit­tem­me ta­sol­le. EK:n joh­ta­jien ja hei­tä tu­ke­vien mi­nis­te­reit­ten ay-ma­fia-lau­sun­not ei­vät enää ker­ro si­vis­ty­nees­tä so­pi­mu­syh­teis­kun­nas­ta.

Ta­lou­suh­dan­ne ja työ­mark­ki­nat kuu­lem­ma huu­ta­vat uu­dis­tuk­sia työ­mark­ki­noil­le, huu­to näyt­tää kuu­lu­van ai­na­kin Kos­ti Aal­to­sen tiel­le, pank­kii­rien ja kaup­pa­neu­vos­ten kor­viin, pa­rem­min kuin nii­hin yri­tyk­siin ja yri­tyk­sis­tä päin, jot­ka kat­so­vat eteen­päin, huo­leh­ti­vat hen­ki­lös­tös­tään, ve­rois­taan ja muis­ta vas­tuis­taan ja yh­teis­työs­sä vie­vät yri­tys­tään eteen­päin. Joh­ta­jien­sa mu­kaan yri­tyk­sil­lä on vas­tuu ai­no­as­taan osak­kee­no­mis­ta­jil­leen, ei yh­teis­kun­nal­le, jol­le he kui­ten­kin it­se aset­ta­vat vas­tui­ta yl­lin­kyl­lin, vii­mek­si ko­ro­nan ku­ri­muk­ses­sa ko­ho­si­vat hei­dän­kin kä­ten­sä apua ano­en.

Kaup­pa­neu­vok­set, joit­ten mie­les­tä pai­kal­li­nen so­pi­mi­nen on vält­tä­mä­tön­tä, tien­ne­vät it­se hy­vin, mil­lai­sil­la so­pi­muk­sil­la hei­dän rik­kau­ten­sa on tuo­tet­tu, tien pääs­sä nä­em­me met­sä­mar­jo­jen poi­mi­joit­ten työ­o­lot ja oi­keu­det. Vaa­leis­sa he os­ta­vat us­kol­li­suut­ta, nyt­kin suu­rim­man ra­hoi­tuk­sen saa Stubb, jos­ta pi­tää vain toi­voa, et­tä pär­jäi­si edes sa­moin kuin hom­maa si­vu­työ­nään hoi­ta­neet edel­li­set Alek­san­te­rit.

Tam­mi­kuun kih­lat on hei­tet­ty sil­lan­ra­koon, yh­teis­kun­ta­rau­ha ja sopu syr­jäy­ty­vät ve­ro­pa­ra­tii­sien tiel­tä, otam­me as­ke­leen kui­lun par­taal­le. Tätä ke­hi­tys­tä kau­his­te­li jo Si­pi­län hal­li­tuk­sen ai­ka­na en­ti­nen STK:n (nyk. EK) työ­mark­ki­na­joh­ta­ja Las­se Laa­tu­nen. Kuin­ka oi­ke­as­sa hän on­kaan!

Mau­ri Väi­sä­nen