Kolmas sektori, järjestöt ja yhdistykset mukaan lukien, tuottaa Suomessa monenlaisia palveluita; mm. kerhoja, harrastuksia, tukea ja apua nuorille vaikeissa elämäntilanteissa, ikäihmisten toimintakykyä vahvistavaa toimintaa, kotouttavaa toimintaa maahanmuuttajille, arjessa jaksamista ja iloa elämään kaikenikäisille.
Toimintaa tuotetaan vapaaehtoisten ja myös palkattujen työntekijöiden avulla.
Vuoden 2026 alusta alkaen STEA, eli sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus, leikkaa järjestöjen avustuksista 50 miljoonaa euroa. Se on neljäsosa kaikista sen jakamista avustuksista. Jo ensi vuonna tullaan näkemään leikkauksia usean järjestötoimijan budjettiin. Tämä tulee johtamaan siihen, että moni järjestö- ja yhdistystoimija joutuu lopettamaan toimintansa kokonaan ensi vuoden aikana.
"Pienikin säästö voi saada paljon tuhoa aikaan, kun se kohdistuu oikeaan asiaan”.
On sanottu, että Suomi on järjestöjen ja yhdistysten luvattu maa; kolmannen sektorin toimijoita on maassamme useita tuhansia. Yleisimpiä näistä ovat voittoa tavoittelemattomat yhdistykset. Näissä yhdistyksissä tehdään korvaamattoman tärkeää sosiaali-ja terveysalaa tukevaa ja täydentävää, ja aika ajoin jopa paikkaavaa, työtä. Tästä työstä ollaan nyt leikkaamassa isoilla saksilla. Kun rahoitusta leikataan, leikataan myös palveluista. Useissa kunnissa, kuten myös Joensuussa, järjestöt ja yhdistykset tuottavat kustannustehokkaasti niitä nuorisotyön ja ikäihmisten palveluita, joita kunta ei pysty itse tuottamaan, koska se tulisi julkiselle sektorille liian kalliiksi.
Kun nyt säästetään, tai ”sopeutetaan”, niin pidetään mielessä, että kolmannen sektorin toimijoihin sijoittaminen on itsessään säästötoimenpide. Ilman tätä järjestöjen ja yhdistysten tekemää ennaltaehkäisevää (ja ajoittain jopa korjaavaa) työtä, kuntamme kustannukset kasvaisivat holtittomasti tulevina vuosina. Kuten eräs viisas ihminen sanoi: ”Pienikin säästö voi saada paljon tuhoa aikaan, kun se kohdistuu oikeaan asiaan”.
Henna karhapää
