Vaalien lähestyessä oppositiopuolueet kertovat yhä kovemmalla äänellä, että vähemmän on enemmän. Velalla pelottelu on yksi tärkeimpiä vaaliaseita, ja se uppoaa varsinkin politiikkaa huonosti seuraaviin.
Tavallinen tallaaja mieltää helposti valtiontalouden samanlaiseksi kuin oman kotitaloutensa, jossa asuntovelka maksetaan pois ja eletään loppuikä velattomassa asunnossa.
Eihän se näin mene, vaan jokainen valtio ottaa jatkuvasti velkaa ja maksaa sen korot ja lyhennykset. Kyse on velan suhteesta bruttokansantuotteeseen, ja mitä paremmin maalla menee, sitä pienemmät ovat velanhoitokulut suhteessa tuloihin. Tämän te jo varmaan tiesittekin, mutta katsotaan mitä oppositio meille tarjoaa.
Entiseen tapaan kokoomus tarjoaa leikkauksia, vaikka ne eivät ole toimineet ennenkään. Ennen Marinin hallitusta kokoomus oli hallituksessa lähes 20 vuotta, ja koko ajan leikattiin. Siitä huolimatta valtion velka kasvoi koko ajan, sillä rahat käytettiin suurituloisten veronalennuksiin. Näin piti saada niitä dynaamisia vaikutuksia, jolloin hyvinvointi olisi valunut alaspäin. Ei valunut, mutta kokoomus haluaa jääräpäisesti jatkaa samalla linjalla odottaen ihmettä tapahtuvaksi. Leikkauslinjan huippu koettiin Sipilän hallituksen aikana, jolloin yhdeksän kymmenestä suomalaisesta köyhtyi. He olivat jo ennestään pienituloisia, ja juuri he maksoivat suurituloisten veronalennukset. Sipilän kikyyn sisältynyt palkan sivukulujen siirto työntekijöiden maksettavaksi on tähän mennessä aiheuttanut palkansaajien ostovoimaan yli 11 miljardin euron menetykset, ja laskuri pyörii koko ajan.
Julkisen sektorin menoleikkaukset heikentävät kaikkia julkisia palveluja kuten koulutusta ja terveydenhoitoa. Ne leikkaukset ovat suoraan pois lastemme tulevaisuudesta.
Menoleikkausten ongelma ilmenee kahdella tavalla. Sosiaaliturvan leikkaaminen heikentää pienituloisten ostovoimaa, ja se näkyy suoraan kauppojen kassoilla. Julkisen sektorin menoleikkaukset heikentävät kaikkia julkisia palveluja kuten koulutusta ja terveydenhoitoa. Ne leikkaukset ovat suoraan pois lastemme tulevaisuudesta. Tämä kannattaa muistaa silloin, kun kuulee sydäntäsärkevää puhetta velan jäämisestä lastemme maksettavaksi.
Kokoomus tarjoa paluuta Sipilän hallituksen leikkauksiin, mutta perussuomalaiset panevat paremmaksi ja lupaavat paluuta paljon kauemmaksi. Populistiseen tapaan heillä ei ole ideologiaa eikä kauaskantoisia suunnitelmia, vaan he haaveileivat suunnilleen vanhojen kotimaisten elokuvien fiktiivisestä ajasta. He vaativat energiaomavaraisuutta, mutta vastustavat vihreää siirtymää siitä huolimatta, että Jussi Halla-aho jo vuosi sitten piti sitä välttämättömänä. Perussuomalaisten vastaus energiatalouden ongelmiin on turpeen ja muun fossiilisen polttoaineen käytön lisääminen.
Kansan pitäisi siis ruveta vetelemään turvetta seipäille, eikä se vielä riitä. Sen lisäksi perussuomalaiset ajavat eroa EU:sta ja tietenkin maahanmuuton rajoittamista. Se onkin heidän vakioratkaisunsa olipa kyse sitten työllisyydestä, palkoista, koulutuksesta tai ihan mistä tahansa. Usein tuntuu siltä, että perussuomalaiset on tulevaisuuspelkoisten puolue, joka haluaa kansan sulkeutuvan lukkojen taakse ja peittävän ikkunat, jotta paha maailma ei pääse pelottamaan.
Pitääkö sitä sitten pelätä ja ovatko asiat nyt huonosti? Ei pidä eivätkä ole. Marinin hallituksen ansiosta työllisyys on ennätyksellisen korkealla, Suomen kilpailukyky on parempi kuin kymmeniin vuosiin, investointeja tulee ennätystahtia, sote-uudistus saatiin päätettyä ja opetuksessa tehtiin suuri reformi aiempien leikkausten korjaamiseksi. Jopa Naton ovet ovat avautumassa. Tämä kaikki on tehty keskellä sotien jälkeisen ajan suurimpia kriisejä.
Nyt kokoomus kertoo, että on aika muuttaa suuntaa ja perussuomalaiset vaativat peruuttamaan kauas menneisyyteen. Kokoomukselle hyvinvointivaltio tarkoittaa hyvinvointia harvoille, ja vailla ideologiaa ja suuntaa toimivat perussuomalaiset taipuvat entiseen tapaan helposti kokoomuksen pehtooriksi.
Tällä hetkellä 63 prosenttia suomalaisista pitää Marin hallituksen onnistumista hyvänä tai erittäin hyvänä. Kuukauden kuluttua me äänestäjät päätämme jatkaako Suomi suoralla ja hyväksi havaitulla tiellä, käännymmekö oikealle leikkausten kinttupolulle vai peruutammeko myyttiseen menneisyyteen, jota ei ole ollut olemassakaan.
Saku Timonen
Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, bloggaaja ja juristi.