Viimeistään nyt on käynyt selväksi, mikä oikeistohallitukselle on kaikkein tärkeintä. Saksien ja leikkuulautojen kanssa ilakoiva valtiovarainministeri tyrmistyttää myös niitä, joihin hallituksen leikkaukset eivät osu.
Purra ilmeisesti näkee huumoria siinä, että osa-aikatyötä tekevältä leikataan pahimmillaan työttömyyskorvauksen suojaosa, lapsikorotus sekä asumistuesta. Henkilö on tällöin tilanteessa, jossa harkintaan voi tulla se, että toimeentulotuella voisi pärjätä paremmin kuin osa-aikatyötä tehden.
Hallitus on perustellut suojaosan poistamista sillä, että osa-aikatyötä tekevää kannustetaan näin työllistymään kokoaikaiseksi. Perustelu on suorastaan käsittämätön. Suomessa on tälläkin hetkellä yli 100 000 osa-aikatyötä tekevää, jotka haluaisivat tehdä työtunteja enemmän, mutta se ei työnantajan takia ole mahdollista. Työttömiltä leikkaamisen kerrotut työllisyysvaikutukset joutuvat outoon valoon. Rinteen-Marinin-hallitus perui ensitöikseen aktiivimallin leikkaukset työttömiltä ja tästä huolimatta maassamme oli korkein työllisyysaste koskaan.
Lapsiperheköyhyys voi viedä lapselta ja nuorelta toivon ja uskon tulevaisuuteen.
Vaikka Orpon oikeistohallitus ottaakin velkaa nyt enemmän kuin edellisen kauden hallitus, on Suomen talouden kokonaiskuva varmasti kaikilla tiedossa. Kansalaiset eivät kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi päätöksenteolla heikennetään niiden asemaa, joilla jo ennestään menee heikosti. Tämä herättää kysymyksiä siitä, ymmärtävätkö ministerit oikeasti päätöksien vaikutuksia. Useiden satojen eurojen leikkaukset kuukaudessa ajavat ihmisiä pahimmillaan köyhyyteen. Lapsiperheköyhyys voi viedä lapselta ja nuorelta toivon ja uskon tulevaisuuteen. Tämä on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti mittaamattoman kallista.
Olen henkilökohtaisesti varma siitä, että päätöksenteossa on oltava realismin ja faktojen lisäksi inhimillisyyttä. Valtiovarainministerin aiemmat lausunnot siitä, että päätöksentekoon ei kuulu empatia kertoo paljon. Lapsiperheköyhyyden lisääntyminen päätöksenteon vaikutuksissa tulisi soittaa hälytyskelloja. Omat kokemukset lapsuusajalta ohjaavat vahvasti näkökulmaa päätöksenteossa, ne ovat tehneet minusta henkilönä ja päättäjänä sellaisen kuin nyt olen. Huostaanotto 9-vuotiaana oli merkittävä asia elämässäni. Olosuhteet ja tapahtumat ennen huostaanottoa ovat jättäneet jäljet, jotka vaikuttavat omiin päätöksiin. Uskon aidosti siihen, että heikossa asemassa olevan lapsen kohdalla on merkittävää oikea-aikainen apu ja tuki. Minulla se oli, kun isovanhemmat ottivat vastuun kasvattamisestani. Päättäjät, jotka eivät aidosti ymmärrä esimerkiksi lapsiperheköyhyyden vaikutuksia, eivät ole sitä konkreettisesti kokeneet. Hallituksen tekemät päätökset heikentävät 17 000 alaikäisen lapsen elämän edellytyksiä. Kansanedustajana tiedän mitä on lapsiperheköyhyys, siksi en koskaan tule hyväksymään näitä päätöksiä.
Timo Suhonen
Kansanedustaja
Savo-Karjala
