Viimeiset viikot keskustelua on käyty presidentinvaaleista.
Olen harmissani kuten moni muukin siitä, että meidän oma ehdokas Jutta jäi niin pahasti altavastaajaksi. Ensimmäisen kierroksen ratkaisi taktikointi, sitä tuskin kukaan kieltää. Ja eihän kukaan demari ääneen myönnä Haavistoa äänestäneen. Mutta niin vaan äänesti.
Entäs nyt? Ennakkoäänestys on alkanut ja kun tämä kirjoitukseni joskus julkaistaneen, ennakkoäänestys lienee jo ohi ja varsinainen äänestyspäivä on edessä. Toivon, ettei rahalla näitä vaaleja ratkaista. Tunnustaudun reilusti olevani Haaviston tukijoukoissa. Oman pienen roponi myös siihen kassaan pistin.
Miksi Pekka? Olet ehkä lukenut ja kuullut hänen edesottamuksiaan viimeisten viikkojen aikana? Meidän Pekka on poikkeuksellisen ja esimerkillinen kaveri. Hänellä on tilannetajua ja maalaisjärkeä, ja vahva kokemus vaikeissa ja haastavissa tilanteissa työskentelystä. Hänen ihmisläheisyytensä, empaattisuutensa ja rauhallisuutensa ovat omiaan rakentamaan luottamusta ja rauhaa. Hänellä on rautainen kokemus ulkopolitiikasta.
Näin laajaa osaamista ei monelta löydy. Hän on se, joka huomaamattomasti ja pienillä teoillaan muuttaa maailmaa paremmaksi. Hän on se kaveri, joka kuuntelee ja on läsnä. Ei voi kun ihailla hänen sinnikkyyttään ja periksiantamattomuuttaan yhteisen hyvän ja paremman maailman eteen. Juuri näiden kaikkien kokemuksien myötä hän on juuri se Pekka, jonka Suomi tarvitsee presidentikseen tässä epävakaassa maailmantilanteessa.
Eräällä myös suuresti arvostamallani presidenttiehdokkaalla oli slogan ”vakaa kuin Kallio”; lieneekö sattumaa, mutta Pekan nimen vastine tulee kreikan sanasta Keefas, Kallio. Hän on tyylilleen uskollinen ja vakaa kuin kallio.
Stubb samassa lauseessa puhui ammattiliitoista ja lakko-oikeuden rajoittamisesta.
Samaan aikaan ammattiliitot koettavat pitää tavallisen palkansaajan oikeuksista huolta ja turvata myös sen heikompiosaisen puolta. Tiistaina 30.1. katsoessani ehdokkaiden kaksintaistelua korviani suorastaan särki, kun Stubb samassa lauseessa puhui ammattiliitoista ja lakko-oikeuden rajoittamisesta.
Toimittajan kysymykseen lakko-oikeuden rajoittamisesta hän vastasi, ettei ota kantaa ja kun puhuttiin hallituksen esityksistä. Stubb sanoi, että presidentti voi kuiskailla, “pieni kuiskaus voi olla megafoni”. Vähätelläänkö tällä palkansaajia? Kuiskaileeko se Stubb hallituksen suuntaan vai hallitusko se kuiskii?
Ja nostanpa vielä tentistä esille, että Haavisto oli valmis pistämään presidentin palkan verolliseksi ja Stubb sanoi, että eduskunta päättää. Nyt sitten joku rohkea aloitetta tekemään!
Suomi tarvitsee ihmisen, joka yhdistää eikä hajota. Hän on täysi kymppi, meidän Pekka! Näillä ajatuksilla kohti vaaleja.
Sari Pottonen
Kunnanvaltuutettu Kontiolahti
SAK:n aluetoimikunnan puheenjohtaja