VÄRTSILÄ, TOHMAJÄRVI / Riitta Mikkonen
Värtsilän kesäteatteri luottaa perinteiseen kesäteatterihuumoriin. Tämän kesän näytelmä Mummonmökki laittaa nauramaan, mutta välillä joutuu miettimään mitä samaan aikaan tapahtuu oikeassa elämässä.
Mummonmökki on Reijo Honkasen kirjoittama, vuonna 2015 ensi-iltansa saanut harrastajateatterinäytelmä. Se on kirjoitettu koskettamaan jokaista, joka pohtii oikeudenmukaisuuden toteutumista ihan tavallisessa arjessamme, tai jolla on kokemuksia terveyskeskuksista.
Aina ajankohtaisia teemoja ovat vanhustenhoito, lääkäripula, sotesotkut, kiinteistökaupat, sukupolvien väliset väärinymmärrykset, jälkipolven rahanhimo. Sytykkeitä riittää, yleisö lämpenee taatusti.
Värtsilän kesäteatteriin esityksen ohjaa Anneli Hurskainen. Hänet on nähty kyseisen navetan ylisillä näyttelijänä parinkymmenen vuoden ajan, nyt oli tarve uudelle ohjaajalle.
– On pieni roolikin, ohjaaja lohduttelee hänen näyttelemistään kaipaavia.
Värtsilän kesäteatterista tykätään sekä lavalla että yleisössä. Todennäköisesti juuri sen vuoksi tänäkin vuonna porukka on saatu hyvin kasaan, mukana on sekä konkareita että uusia tekijöitä.
Anneli Hurskainen korostaa ohjaajana olevansa samalla viivalla muun porukan kanssa. Ohjaaja ohjaa, mutta vääränlaiseen johtajuuteen ei ole varaa.
– Tämä on meille kaikille harrastus. Mukavaa pitää olla.
Hän muistuttaa myös katsojia, että tämä on harrastajateatteria. Ihan yhtä hyviä ei pyritäkään olemaan kuin ammattilaiset, mutta lajissaan melko lailla parhaita.
Naurut naurettava
Toukokuun puolivälissä sunnuntaisissa harjoituksissa oli tarkoitus kantaa lavasteet varastosta kylätalolta kesäteatterille, mutta kesän ensimmäinen ukkossade pisti suunnitelmat uusiksi. Vähän malliksi harjoiteltiin oikealla lavalla, sitten palattiin Värtsilän koululle, missä talven mittaan on kokoonnuttu.
Varsinaisia esityksiä ei sitten sade haittaakaan, ollaan sateelta suojassa. Peltikatto kyllä kovalla sateella kohisee, mutta äänentoisto kantaa sen yli.
– Tämä yhdistää koko kylää, ja kyläläisten määrähän kesällä ainakin tuplaantuu
Esityksiä on kaikkiaan 12, viimeinen elokuun ensimmäisenä sunnuntaina.
Porukka muistuttaa, että liput kannattaa hommata ajoissa. Nyt jo varauksia on paljon, mikä enteilee loppuunmyyntiä, vaikka paikkoja on lähemmäs 300. Yleisö tietää mitä Värtsilän kesäteatterilta voi odottaa, ja koko miljöö on osa kokemusta.
– Vielä on kuitenkin paljon nauruja naurettavana ennen ensi-iltaa, sanoo Anneli Hurskainen.
Nauru kun pitää harjoitusten avulla saada esityksestä pois, se osuus jää katsojille. Näyttelijät pääsevät nauttimaan tunteesta, joka syntyy sillä hetkellä, kun yleisö syttyy ja nauru tarttuu koko katsomoon.
Kaikki tärkeitä
Pohjoiskarjalaiset ovat perinteisesti ahkeria käymään kesäteatterissa. Parin viime vuoden tauot ja hiljaiselot saanevat tänä kesänä väen liikkeelle. Yhtä lailla teatterikokemusta on kaivattu näyttämön puolella. Epävarmuus on harmittanut niin näyttelijöitä kuin tekniikasta ja muusta kesäteatterin toiminnasta vastaavia.
– Tämä yhdistää koko kylää, ja kyläläisten määrähän kesällä ainakin tuplaantuu, tuumaa Lea Koukku.
Lea ei kaipaa enää varsinaisesti näyttämölle. Hänellä on nimirooli Mökkinä. Kulissien takaa puhuessa ei jännitys vaivaa. Pääasia että voi olla mukana. Kaikkia ei lavalle meno hirvitä. Itse mummo Miina, pitkän linjan konkari Irja Hovi viittaa kintaalla jännitykselle, ja vuorosanat ovat jo hallussa.
– Irja on varsinainen muistihirviö, hyvin ovat kyllä muutkin läksynsä tehneet, kehuu ohjaaja.
Saattaahan se hyvästä opettelusta huolimatta unohdus iskeä, lavakuolema ei ole vain ammattilaisten pelko. Kesäteatterissa voi muisti pätkäistä vaikka yleisössä huomatun tuttavan tai läheisen vuoksi. Mutta ei se niin vaarallista ole. Porukka kannattelee toisiaan, ja yleisö.
Mummonmökki on siitäkin mukava näytelmä, että siinä on paljon yhteyksiä seudun nykyarkeen. Päästään melkein luonnerooleihin, sen verran tartuntapintaa on teksteissä. Kukapa meistä ei vanhenisi, ja kenenkä omainen ei hoitoportailla horjuisi.
– Kai sinä nyt koko porukasta otat kuvan, jokainen on tärkeä, toimittajalle huomautetaan lähtiessä.
Siinä kai koko homman ydin. Kesäteatteri syntyy yhteistyöllä, johon tarvitaan ohjaaja ja näyttelijät, mutta myös tukitoimien tekijät. Ilman tekniikkaa ei homma pelaisi, ilman kuiskaajaa saattaisi jäädä puolitiehen.
Oma lukunsa ovat sitten näytösten aikaan pysäköinnin ohjaajat ja väliaikakahvin keittäjät, lipunmyyjät ja siistijät. Ihan koko porukalle ei mikään laajakulma kamerassa riittäisi.
Julkaistu 25.5. ilmestyneessä Viikko Pohjois-Karjalassa