Ih­mi­sen toi­min­nan seu­rauk­se­na ta­pah­tuu pal­jon epäin­hi­mil­lis­tä­vää, mut­ta kai­ken ne­ga­tii­vi­sen ta­ka­na op­ti­mis­mi elää ai­na. Me­di­as­ta ei ko­vin­kaan usein löy­dä po­si­tii­vi­sia kul­mia asi­oi­hin ja uu­ti­siin, sil­lä ne­ga­tii­vi­nen tun­ne­ti­la on kou­kut­ta­vaa. Ih­mi­sen ol­les­sa kyl­lin vas­taa­not­ta­vai­nen an­ta­en im­pul­sien vie­dä men­nes­sään, klik­ki­ot­si­kot te­ke­vät teh­tä­vän­sä. Ar­tik­ke­lin si­säl­löl­lä ei ole niin mer­ki­tys­tä, hei­tät vain raf­laa­van ot­si­kon niin jo­han syn­tyy klik­kauk­sia. Kun jäät kouk­kuun do­pa­mii­niin tuot­ta­maan rai­voon, maa­il­ma mus­ta­val­kois­tuu.

Täl­lä het­kel­lä Uk­rai­nas­sa käy­tä­vä Ve­nä­jän rais­kaus­so­ta on jo nyt nos­ta­nut esil­le pa­kot­ta­vaa ja vä­li­tön­tä tar­vet­ta muu­tok­sil­le. Kun hir­veyk­siä ta­pah­tuu, nii­den seu­rauk­se­na voim­me ke­hit­tää ja vie­dä asi­oi­ta eteen­päin. Mi­kään ei ole kos­kaan täy­del­lis­tä, sa­no­taan.

Ta­lou­del­li­ses­ti fos­sii­li­sis­ta polt­to­ai­neis­ta ir­tau­tu­mi­nen on teh­tä­vä, on pa­rem­pi ai­ka sii­hen kuin kos­kaan, mut­ta myös vält­tä­mä­tön pak­ko, mi­kä­li ha­lu­am­me säi­lyt­tää edes jos­sain mää­rin maa­pal­lom­me tä­män ny­kyi­sen kal­tai­se­na.

Ta­lou­del­li­ses­ti fos­sii­li­sis­ta polt­to­ai­neis­ta ir­tau­tu­mi­nen on teh­tä­vä, on pa­rem­pi ai­ka sii­hen kuin kos­kaan, mut­ta myös vält­tä­mä­tön pak­ko, mi­kä­li ha­lu­am­me säi­lyt­tää edes jos­sain mää­rin maa­pal­lom­me tä­män ny­kyi­sen kal­tai­se­na. Il­mas­ton­muu­tos on edel­leen tra­ge­dia, mi­hin tar­vit­sem­me enem­män pon­nis­te­lu­ja. Ta­lou­del­li­ses­ti myös pi­tää ir­tau­tua täy­sin Ve­nä­jäs­tä, mut­ta ei sovi sul­kea sil­miä vas­taa­val­ta jat­kos­sa. Ve­nä­jä on pyr­ki­nyt ki­ris­tä­mään maa­il­maa, täs­tä vii­sas­tu­nee­na oma­va­rai­suus ja toi­mi­vat sekä en­nen kaik­kea glo­baa­lit luo­tet­ta­vat suh­teet toi­mi­vat oi­val­li­se­na vä­li­nee­nä. Pu­tin on var­mas­ti yl­lät­ty­nyt, mi­ten yh­te­näi­siä me olem­me län­nes­sä ol­leet.

Voi­sim­me vain kaik­ki ku­vi­tel­la, mi­ten oli­si käy­nyt Uk­rai­nal­le il­man län­nen apua tie­dus­te­lun sekä va­rus­tuk­sen suh­teen. Tä­hän ti­lan­tee­seen oli­si ai­em­min, Kri­min val­tauk­sen seu­rauk­se­na, pi­tä­nyt lait­taa stop­pi. Täs­tä op­pi­nee­na, toi­mi­taan jat­kos­sa mo­raa­li­ses­ti oi­keu­den­mu­kai­sel­la ta­val­la. Pan­de­mi­an ja so­dan myö­tä kan­sain­vä­li­nen yh­teis­työ on toi­mi­nut esi­mer­kil­li­sel­lä ta­val­la mo­nes­sa suh­tees­sa, vaik­ka ai­na on rei­lus­ti pa­ran­net­ta­vaa. Sen me kaik­ki kyl­lä tie­däm­me, mut­ta jo­kai­nen as­kel pa­rem­mas­ta pa­rem­paan on ai­na as­kel hy­vään suun­taan.

Kii­tos Jo­en­suu ja kaik­ki lu­ki­jat ku­lu­nees­ta vuo­des­ta! Kau­nis­ta ke­sää kai­kil­le, maa­il­mam­me on pal­jon hy­vää.

Kal­le Hög­bac­ka