Omaishoidolla tarkoitetaan ikääntyneen, vammaisen tai sairaan henkilön hoitamista omaisen tai muun läheisen henkilön toimesta.
Hoitosuhde voi kehittyä hitaasti hoidettavan läheisen avuntarpeen lisääntymisen seurauksena tai äkillisesti sairauskohtauksen, onnettomuuden tai erityistä hoivaa tarvitsevan lapsen syntymän myötä. Omaishoitoon liittyy aina sairauden tai vamman mukanaan tuoma elämänmuutos koko perheelle.
Omaishoitajia on Suomessa paljon. Läheistään pääasiallisesti auttavia on Suomessa noin 350 000 henkilöä. He varmistavat avuntarvitsijan mahdollisuuden elää omassa kodissaan mahdollisimman pitkään ja tekevät näin hyvin arvokasta työtä. Työtä, joka on inhimillisesti palkitsevaa ja yhteiskunnalle taloudellisesti kannattavaa.
Läheistään pääasiallisesti auttavia on Suomessa noin 350 000 henkilöä.
Omaishoitotilanteista noin 60 000 on sitovia ja vaativia, mutta vain runsaassa 50 000 tapauksessa on tehty omaishoitolakiin perustuva omaishoitosopimus, jossa toisena sopimusosapuolena on oma hyvinvointialue. Sopimukset vaihtelevat paljon eri hyvinvointialueiden kesken ja tämä on epäoikeudenmukaista ja jopa syrjivää. Omaishoitajien omaishoitoehdot täytyy olla yhteneväiset koko maassa, perustua lakeihin ei niiden vaihteleviin tulkintoihin kuten nyt valitettavasti tapahtuu. Kaikkia hoidettavia ja heidän omaishoitajiaan tulee kohdella eri alueilla tasapuolisesti, oli hoidettava minkä ikäinen tai kuntoinen tahansa.
Tulevaisuudessa omaishoitajasopimuksiin tulee tehdä parannuksia. Yksi keskeisiä asioita on omaishoitajan oman jaksamisen varmistaminen, koska tällä hetkellä liian moni omaishoitaja on uupumisen partaalla. Sopimuksissa tulee olla etukäteen sovittuna omaishoitajan säännölliset vapaapäivät sekä tieto siitä missä ja milloin hoidettava viettää intervallijaksonsa.
Tällä hetkellä hyvinvointialueilla ei ole yhtenäistä näkemystä siitä, ketkä pääsevät omaishoidon erilaisten tukien piiriin ja millä perusteilla. Nämä kriteerit tulee selkeyttää ja yhtenäistää koko valtakuntaa koskeviksi. Näin myös toiminnan valvonta selkiytyy ja rahoitustarve muuttuu ennakoitavammaksi. Usealla hyvinvointialueella on jouduttu tekemään lisämäärärahapäätöksiä kesken toimintavuoden, koska toiminnan ennakoitavuus on ollut vaikeaa.
Omaishoidon roolia osana SOTE palveluita tulee lisätä ja kehittää. Kasvava ikäihmisten joukko haastaa meitä päättäjiä löytämään vaihtoehtoja. Myös kotona hoidettavien vammaisten omaishoidon tuki on saatava lakeihin ja asetuksiin niin sitovaksi, ettei tulkinnan varaa jää. On korkea aika puuttua omaishoitajien asemaan, sillä pelkän hyväntahtoisuuden tai velvollisuuden varaan tätä arvokasta työtä ei saa laskea.
Tuula Väätäinen
kansanedustaja SD