Kokoomuksen puoluesihteeri puhui omiaan MTV-uutisissa vuoden lopulla. Hän ilmoitti sivistyksen ja välittämisen kokoomuksen ydinarvoiksi. Voi ollakin, mutta puolueen teot viestivät ihan jotain muuta.
Sivistykseen kuuluu sydämen sivistyksen lisäksi ainakin hyvä ja laajapohjainen koulutus. Siinä Suomi oli pitkään mallimaa. Kun kokoomus Sipilän hallituksessa pääsi huseeraamaan rahan ja koulutuksen kanssa, periaatteet ja arvot unohtuivat. Sipilä auttoi siinä parhaansa mukaan. Koulutuksesta leikattiin satoja miljoonia ja siirrettiin yritystukiin. Seurauksena ennen näkemätön alasajo erityisesti ammatillisessa koulutuksessa. Vanhaa sanontaa mukaillen markan suutari teki satasen vahingon.
Kokoomuksen kestopyrkimys on saada lukukausimaksut ensin yliopistoihin ja siitä hivuttamalla muihin oppilaitoksiin. Näyttää siltä, että puolueen ydinarvona on sallia koulutus vain maksukykyisille, koko kansan sivistyksestä ei ole niin väliä. Olisihan siten helpompi hallita tehdasväkeä. Vaan eipä ole enää juuri tehtaitakaan.
Ollaksemme suurempi kuin keskusta tarvitsemme reilusti päälle 20000 ääntä.
Välittäminen kokoomuksen ydinarvona on tekoihin peilaten outo. Aika usein ohi suunsa puhuva puheenjohtaja Orpo toistaa, että työnteon pitää olla kannattavaa. Hän ei mainitse, kenelle kannattavaa, vaikka vuorineuvos istuu olkapäällä. Keinona on aina sosiaalitukien supistaminen ja lyhentäminen, ei vahingossakaan palkkatason nosto. Kokoomuksen välittäminen on lyödä pienituloisia, lyödä heikompia, ottaa heiltä se vähäkin, mitä irti saa. Jos Orpo pääsee toteuttamaan leikkaushalujaan, esim. asumistuki räjähtää käsiin, onhan se viimesijainen tukimuoto ihmisen perustarpeiden tyydyttämiseksi. Näillä tavoitteilla ei ole ihme, että hän ei puhu arvovaaleista.
Pohjois-Karjalasta kokoomus jää kuitenkin ilman edustajaa. Vaikuttavin tekijä siinä on porukan sisäinen kähinöinti, jonka vuoksi jo yksi valittu ehdokas luopui leikistä ennen sen alkua.
– Entä demareiden tilanne? Ollaksemme suurempi kuin keskusta tarvitsemme reilusti päälle 20000 ääntä. Kun Ylä-Karjalasta ei löytynyt omaa ehdokasta, on siellä ehkä se ratkaiseva aukko, jonka keskusta ja sen lieksalainen ehdokas hyödyntää – ison rahan tukemana – pysyen maakunnan suurimpana. Miten SDP kuroo tuon aukon umpeen, on enemmän kuin tuhannen äänen kysymys. Sinne siis vaalityötä tekemään, kehotti kahviporukka.
Kohti valoisaa kevättä ja vaaleja.
Ari Tielinen