Petteri Orpon hallitus ei ole antanut vielä yhtään lakiesitystä, mutta silti se horjuu sekä sisältä että ulkoa tulevasta paineesta.
Ensin elinkeinoministeri Vilhelm Junnila joutui eroamaan natsikytköstensä takia, ja hänen seuraajansa Wille Rydman on hyökännyt avoimesti mediaa vastaan sen paljastettua hänen rasistiset yksityisviestinsä. Valtiovarainministeri Riikka Purra näyttää selvinneen oman rasistisen menneisyytensä paljastumisesta, ja sisäministeri Mari Rantanen ennätti siivota Facebook-postauksensa ennen kuin niiden rasistisuus tuli kunnolla julkisuuteen.
Kohuista piittaamatta hallitus on lomaillut, ja aina välillä pääministeri on ilmestynyt kertomaan, että rasismillle on nollatoleranssi ja että rasismista keskusteleminen on saatava loppumaan. Itse rasismia hän ei näytä pitävän ongelmana, vaan hän sivuuttaa sen toivoen hallitukselle työrauhaa, jotta se pääsee toteuttamaan erinomaista hallitusohjelmaa.
Jos hallitus selviää kesätauon jälkeen tulossa olevista luottamusäänestyksistä, niin sitten vaikeudet vasta alkavat. Ministeriöissä valmistellaan täyttä päätä lakiesityksiä, joilla heikennetään työntekijöiden asemaa. Irtisanomista aiotaan helpottaa säätämällä se mahdolliseksi asiallisesta syystä nykyisen painavan ja asiallisen syyn sijaan. Entinen oikeuskäytäntö saa väistyä, ja työtuomioistuin joutuu aloittamaan tulkinnan alusta. Kun myös lakko-oikeutta aiotaan rajoittaa ja säätää laittomasta lakosta työntekijöillekin sakko, niin se työllistää tuomioistuimia lisää.
Ainakin perustuslakivaliokunta tulee olemaan kovasti työllistetty.
Pienituloisille ja tuilla kokonaan elämään joutuville hallitus tarjoaa pelkkää keppiä. Asumistukea tullaan leikkaamaan, kaikkiin tukiin tulee koko vaalikauden kestävä indeksijäädytys ja toimeentulotukea saavien määrä aiotaan puolittaa. Hallitus selvittää jopa toimeentulotuen poistamista kokonaan työstä kieltäytymisen tapauksissa. Tätä ei tarvitse edes selvittää, sillä se tulee törmäämään perustuslakiin. Niin tulee törmäämään myös aikomus alentaa maahanmuuttajien toimeentulotukea. Sitä Sipilän hallitus jo yritti kehnoin tuloksin. Sen sijaan perustuslaki ei estä kaikkien toimeentulotuen alentamista, joten aie toteutuu sitä kautta.
Ihmettelen tuota halua leikata toimeentulotukea. Sen osuus sosiaaliturvan kokonaismenoista on vain 0,98 prosenttia, mutta silti sen kimpussa ollaan aina. Leikkaamista perustellaan töihin kannustamisella ajattelematta, että suuri osa tukea saavista on jo töissä, mutta heidän palkkansa ei riitä ihmisarvoiseen elämään. Samoin unohtuu se tosiasia, että osa tukea saavista ei kykene töihin, mutta ei pääse eläkkeellekään. Aina puhutaan tuilla elämisen helppoudesta, mutta puhujilla ei ole mitään käsitystä enempää tukien määristä kuin niiden hakemisen byrokratiastakaan.
Hallitus aikoo myös lakkauttaa aikuiskoulutustuen ja leikata Ylen budjettia, vaikka kumpaakaan ei rahoiteta valtion budjettivaroista. Aikuiskoulutustuki maksetaan työnantajien ja työntekijöiden työttömyysvakuutusmaksusta, ja Yle-verosta on säädetty erillislaki. Tällaiset esitykset pistävät epäilemään, että hallitus ei oikein itsekään tiedä mitä tekee.
Ainakin perustuslakivaliokunta tulee olemaan kovasti työllistetty.
Sakari Timonen
Kirjoittaja on juukalainen paluumuuttaja, bloggaaja ja juristi.