Höytiäinen-järven pohjoisosassa oli aikoinaan kalliomäkien saari Kinahmosaari, nimeltään vuonna 1779 mainittu.
Kun Höytiäistä sitten laskettiin yhdeksällä metrillä kaivamalla Höytiäisen kanava, saaresta tuli Kinahmoniemi.
Jo aikaisemmin paikka mainittiin asiakirjoissa nimillä Kinama By 1645, Kinamo by 1646, Kinnamo By 1647 ja Kijnama 1651.
Kun oli tuo järvenlasku, niin tuli valtavat alat uutta niittymaata ja saatiin uutta peltoalaa. Syntyi runsaasti asutettu Kinahmon kylä ja Polvijärven pitäjäkin järvikuivion alueelle.
Mutta mistä paikka sai nimen Kinahmo?
Ja mistä sai Nilsiässä vaaramaa ja kylä Kinahmi samantapaisen nimensä?
Tätä eivät etevimmätkään kielentutkijat ole osanneet selittää.
Esittävät kyllä sanasta kinahmi esimerikiksi Kalevalasta: ’tuonen koskehen kovahan, kinahmehen kauheahan’.
Ja on esitetty Lönnrotin sanakirjassaan mainitsemaa sanaa kinahmi ’vaahto; pyörre, kuohuva koski’.
Ja sanaa kina ’kiista, riita’.
Ja on esitetty sukunimeä Kinanen selitykseksi Kinahmo nimelle.
Mutta tutkijat sitten kuitenkin toteavat, että mitkään arveluista eivät oikein sovi selityksiksi, sillä seuduilta ei mainita lainkaan tietoja Kinanen-nimisistä asukkaista. Eikä ole tietoja seudun henkilöistä, joilla on ollut ortodoksinen henkilönnimi Kina, Kinja.
Nimet Kinahmo Polvijärvellä ja Kinahmo Nilsiässä on näin jätetty vaille perusteltua selitystä.
Nimet Kinahmo Polvijärvellä ja Kinahmo Nilsiässä on näin jätetty vaille perusteltua selitystä.
Niinpä tässä metsänhoitajan kieli- ja ammattitaidoillani selitän tarkkaan näiden paikannimien synnyn.
On tutkittava, mitä maastoja nuo paikat ovat.
Tulee esiin, että Nilsiän Kinahmi on jyrkkärinteinen, korkea ja myös pitkä vaaramaa.
Polvijärven Kinahmo on samoin aika korkea kalliomaa Höytiäisen rannalla ja aikoinaan kalliosaari.
Onko jossain kielessä juuri tuollaista ’rinnemaata’ tarkoittavaa sanaa? Saamenkielessä, venäjässä vai missä?
Löytyy selitys. Ruotsissa on Kinn-alkuisia paikannimiä ja niiden selitykseksi kielentutkijat siellä esittävät sanan kin(n) tarkoittaen juuri ’rinne’.
Kuningas Kustaa Vaasa määräsi 1542, että sisämaa on asutettava. Ruotsalainen vouti osoitti uusia asukkaita Nilsiään ja tuon Kinahmin vaaran maastoon tuon vuoden jälkeisinä vuosina. Alkoi käyttää paikan rinnemaasta nimeä Kinn.
Siitä tulivat paikalle nimi Kinon man mäkj 1562.
Järvimalmia Höytiäisen lahdista
Polvijärven Kinahmon nimen synty liittyy sekin ruotsinkielisiin herroihin. Kun Ruotsi sai haltuunsa Pohjois-Karjalan Stolbovan rauhassa 1617; niin kohta seudulle tulivat ruotsinkieliset sepät ja ruukkimestarit etsimään järvimalmia.
Löysivät himoitsemaansa järvimalmia Höytiäisen pohjoisista lahdista. Aloittivat raudan sulatusta pienissä, alkeellisissa ’rautauuneissaan’. Joista ei kylläkään ole jäänyt arkeologien löydettäviksi jäänteitä.
Kun paikan asumaton kalliosaari oli heillekin, niin sen sanan he antoivat saaren nimeksi.
Sitä perua asiakirjoissa ovat paikan asiakirjoihin kirjatut nimet Kinama By 1645, Kinamo by 1646, Kinnamo By 1647 ja Kijnama 1651.
Kuten kielentutkija Rietz osoitti Ruotsissa jo 1867, ruotsinkielisillä oli kyllä aikoinaan omalaatuinen käytäntö lisätä sanan ja paikannimen sisään aivan ylimääräistä äännettä/kirjainta -h- ja sitä perua ruotsinkielisten kielenkäytöstä on nimen muoto Kinahmo.
Kalevala-intoisille suomenkielen tutkijoille aiheuttaa tietysti raivoa esitykseni, että Kalevalan sanastossa on ruotsin sana kina(ahme); tarkoittaen ’vuorenjyrkännettä’.
Polvijärvellä on ruotsinkielisten herrojen peruina peräti 40 ruotsinkielistä paikannimeä, joten nimi Kinahmo ei ole lainkaan ainoa.
Tässä on tarkka ja varma selitys näille paikannimille Kinahmo Polvijärvellä ja Kinahmi Nilsiässä.
Paikallisten asukkaiden käyttöön. Myös opiksi kielentutkijoille, jotka useinkaan eivät saa selvää, mistä vahat paikannimet ovat tulleet. Kun eivät ymmärrä sitäkään, että kaikkialla Suomessa on merkittävä määrä ruotsin sanastoa paikannimissä, ruotsinkielisten herrojen antamina paikanniminä.
Ilmari Kosonen
metsänhoitaja, matkailuopas
Sampo-akatemia Enonkoski
