Saariniemessä suojeltu luonnotilaisia ja vanhoja lehtimetsiä

Jar­mo Vack­lin

Karjalan metsissä ovat etupäässä vallalla havumetsät ja varsinkin mäntymetsät hallitsevat monia kuivia kankaita ja rämeitä. Silti löytyy jonkin verran myös lehtimetsiä ja lehtipuuvaltaisia sekametsiäkin.

Jo­en­suun kau­pun­gis­ta län­teen löy­tyy usei­ta pie­niä leh­ti­met­sien suo­je­lu­a­lu­ei­ta. Saa­ri­nie­mi-Ter­va­lah­den suo­je­lu­a­lu­eel­la Met­sä­hal­li­tus suo­je­lee van­ho­ja leh­ti­met­siä.

Met­sät ovat muis­to­na ajoil­ta jol­loin itäi­ses­sä Suo­mes­sa kas­ket­tiin laa­jo­ja kuu­si­met­siä, ja myös soi­ta. Suu­rin osa näis­tä van­hois­ta kas­ki­met­sis­tä ovat koi­vi­koi­ta, myös har­maa­lep­pä oli van­ho­jen kas­ki­mai­den pää­puu­la­ji.

Ny­kyi­sin ei juu­ri enää löy­dä laa­jo­ja har­maa­lep­pä­met­siä. Saa­ri­nie­men met­sis­sä­kin har­maa­lep­pä viih­tyy var­sin­kin ran­noil­la mui­den leh­ti­pui­den jou­kos­sa.

Kos­ka Itä-Suo­mes­ta puut­tu­vat Lou­nais-Suo­mel­le tyy­pil­li­set re­he­vät ja mul­ta­vat leh­to­maat on jou­dut­tu pel­to­ja rai­vaa­maan met­sien li­säk­si myös soil­le.

Itä-Suo­mes­sa on kun­tia joi­den pel­lois­ta noin puo­let on kas­ket­tu ai­koi­naan sois­ta. Ny­kyi­sin näi­den van­ho­jen kas­ki­mai­den pai­koil­la kas­vaa etu­pääs­sä leh­ti­met­siä. To­sin hil­jal­leen tu­lee kuu­si val­taa­maan voi­mak­kaam­pa­na puu­na nämä he­le­ät kas­ki­koi­vi­kot.

Laa­jem­mat leh­ti­met­sät ovat­kin jo ai­ka­lail­la hä­vin­neet ete­läi­ses­tä Suo­mes­ta. Luon­non mo­ni­muo­toi­suu­den tur­vaa­mi­sek­si oli­si hyvä ol­la myös laa­jo­ja leh­ti­met­siä. Va­li­tet­ta­vas­ti ny­kyi­nen met­sän­kas­va­tus on kes­kit­ty­nyt ha­vu­met­sien tuot­ta­mi­seen ja met­siä ha­ka­taan en­tis­tä nuo­rem­pi­na.

Saa­ri­nie­men met­sis­sä löy­tyy vie­lä niin ke­lo­ja, sam­ma­loi­tu­nei­ta maa­pui­ta kuin pök­ke­löi­tä. Met­sien lin­nus­to on­kin hy­vin ri­kas­ta ja muun mu­as­sa ko­lo­pe­si­jöi­tä on pal­jon. Niin hö­mö­ti­ai­nen kuin töyh­tö­ti­ai­nen pys­ty­vät tääl­lä ko­ver­ta­maan la­ho­vi­kai­seen puu­hun pe­sä­ko­lon­sa.

La­ho­puun run­sau­des­ta joh­tu­en tik­ko­ja pe­sii alu­eel­la usei­ta la­je­ja.

La­ho­puun run­sau­des­ta joh­tu­en tik­ko­ja pe­sii alu­eel­la usei­ta la­je­ja. On­nel­la voi kuul­la poh­jan­ti­kan vai­me­an na­pu­tuk­sen puun kyl­keen sen et­sies­sä la­ho­puus­ta hyön­teis­ten touk­kia, ko­va­kuo­ri­ai­sia ja hä­mä­häk­ke­jä. Myös val­ko­sel­kä­tik­ka saat­taa tup­sah­taa kul­ki­jan eteen. Val­ko­sel­kä­tik­ka on ai­kai­nen pe­si­mä­lin­tu ja soi­din­rum­mu­tus­ta kuu­lee usein jo hel­mi­kuus­sa.

Saa­ri­nie­men leh­ti­met­sät ra­joit­tu­vat pai­koin myös ran­noil­le jois­sa kas­vaa run­saas­ti koi­vua ja mui­ta leh­ti­pui­ta. Val­ko­sel­kä­tik­ka on miel­ty­nyt niin koi­vi­koi­hin kuin myös haa­vi­koi­hin. Alu­eel­ta löy­tyy run­saas­ti la­hon­nut­ta leh­ti­puu­ta pe­sä­ko­lon ko­ver­ruk­seen. Saa­ri­nie­men ta­paan val­ko­sel­kä­ti­kat ovat myös muu­al­la Suo­mes­sa miel­ty­neet van­hoi­hin kas­ki­koi­vi­koi­hin, näin muun mu­as­sa Päi­jät-Hä­mees­sä.

Val­ko­sel­kä­tik­ka on ai­kai­sem­min ol­lut run­saam­pi ja laa­jem­mal­le le­vin­nyt laji kuin ny­kyi­sin. Val­ko­sel­kä­ti­kan miel­ty­mi­nen lä­hin­nä va­loi­siin koi­vi­koi­hin ja haa­vi­koi­hin ra­joit­taa sen yleis­ty­mis­tä kä­py­ti­kan kal­tai­sek­si lä­hes joka met­sän ti­kak­si. Pie­net­kin suo­jel­lut leh­ti­met­sät ovat ny­kyi­sin tär­kei­tä mo­nen la­jin kan­nal­ta.

On usei­ta la­je­ja jot­ka ei­vät voi elää kuin van­hois­sa met­sis­sä. Esi­mer­kik­si ko­va­kuo­ri­ai­sis­sa on run­saas­ti la­je­ja joil­le kel­paa­vat vain van­hat, yleen­sä yli sa­ta­vuo­ti­aat met­sät. Lie­ko­här­kä ei juu­ri ase­tu kuin mie­lel­lään yli 150 vuo­ti­aa­seen met­sään. Vaik­ka lie­ko­här­kä viih­tyy useim­mi­ten ha­vu­met­sis­sä voi se toi­si­naan kel­puut­taa myös leh­ti­met­sän elin­pii­rik­seen.

Tik­ko­jen suu­res­ta mää­räs­tä joh­tu­en alu­een leh­ti­met­sis­sä ja se­ka­met­sis­sä viih­tyy ko­lo­pe­si­jöi­tä ku­ten met­sä­ti­ai­sia, kir­jo­siep­po­ja, har­maa­siep­po­ja sekä pöl­lö­jä. Var­pus­pöl­lö te­kee mie­lel­lään pe­sän kä­py­ti­kan tai val­ko­sel­kä­ti­kan ko­loon. Toi­si­naan jos puu on tar­peek­si laho saat­taa var­pus­pöl­lö it­se­kin pa­ra­nel­la ko­loa it­sel­leen so­pi­vak­si, vaik­ka tämä pie­ni tik­ka ei var­si­nai­ses­ti ko­lon­te­kiä ole­kaan.

On tär­ke­ää et­tä met­sis­sä kas­vaa usei­ta puu­la­je­ja. Van­hoil­le ha­vu­met­sil­le­kin on suo­tui­saa et­tä jou­kos­sa on ai­na se­ka­puu­na leh­ti­pui­ta. Näin met­sän mo­ni­muo­toi­suus kas­vaa. Leh­ti­pui­den maa­han va­ris­sut ka­ri­ke li­sää maan ra­vin­ne­kier­toa ja myös maa­pe­rän hap­pa­muus vä­he­nee. On suu­ri jouk­ko myös muun mu­as­sa hyön­tei­siä jot­ka pys­ty­vät elä­mään ai­no­as­taan yh­del­lä puu­la­jil­la.

Mi­kä­li ai­koo ret­keil­lä näil­lä Met­sä­hal­li­tuk­sen isän­nöim­mil­lä alu­eil­la on ke­vät ja al­ku­ke­sä pa­ras­ta ai­kaa. Muut­to­lin­tu­jen saa­pu­es­sa met­siin tu­lee eloa ja en­sim­mäi­set leh­to­kas­vit­kin nos­ta­vat pää­tään heti lu­mien su­let­tua.

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu 23.3.2023 il­mes­ty­nees­sä Viik­ko Poh­jois-Kar­ja­las­sa.