Töyhtötiainen – pirteä ilopilleri

Töyhtötiainen on helppo tunnistaa ja erottaa muista tiaisista mustaval­ko­kir­javasta, kolmiomaisesta töyhdöstä, selän, siipien ja pyrstön harmaanruskeasta värityksestä.

Su­ku­puo­let voi erot­taa naa­raan ly­hy­em­mäs­tä töyh­dös­tä ja ku­peit­ten hie­man ru­seh­ta­vam­mas­ta sä­vys­tä. Nuo­ret yk­si­löt ovat pal­jol­ti sa­man­nä­köi­siä, vä­rit kui­ten­kin hie­man him­me­äm­piä ja töyh­tö ly­hy­em­pi.

Töyh­tö­ti­ai­nen on kaik­kia mui­ta ti­ai­sia vilk­kaam­pi ja pir­te­äm­pi liik­ku­ja. Myös ään­te­ly on so­pi­vas­ti ilois­ta hyö­rin­tää, tou­hua, py­räh­te­lyä ja kai­kin­puo­lis­ta elä­mä­ni­loa il­men­tä­vä ja uh­ku­va, kir­kas­soin­ti­nen ja kuu­lu­va – ai­to ilo­pil­le­ri siis!

Töyh­tö­pää on ti­ais­la­jeis­tam­me kaik­kein tiu­kim­min eli­na­lu­eil­laan py­syt­te­le­vä paik­ka­lin­tu. Se voi viet­tää koko vuo­den vain noin 20 – 30 heh­taa­rin met­sä­a­lal­la. Tut­ki­mus­ten mu­kaan se ei he­vil­lä yli­tä 50 met­riä le­ve­äm­piä au­kei­ta. Syk­syl­lä se lyöt­täy­tyy kyl­lä mo­nes­ti ti­ais­par­viin, mut­ta jos par­vi ylit­tää hak­kuu­au­ke­an, vil­je­lyk­sen tai vas­taa­van au­kon, töyh­tö­pää jät­täy­tyy sii­tä met­sän suo­jiin.

Ti­ais­par­vis­sa lin­tu ot­taa pai­kak­seen ha­vu­pui­den ala­o­sat ja pui­den kui­vet­tu­neet ala­ok­sat ra­vin­non et­sin­näs­sä.

Ti­ais­par­vis­sa lin­tu ot­taa pai­kak­seen ha­vu­pui­den ala­o­sat ja pui­den kui­vet­tu­neet ala­ok­sat ra­vin­non et­sin­näs­sä – eri la­jien vas­taa­vat so­peu­tu­mat vä­hen­tä­vät kes­ki­näis­tä kil­pai­lua ja si­ten tur­han ki­nas­te­lun ener­gi­aa ku­lut­ta­vaa tuh­laus­ta. Tal­vi­ruo­kin­taa pi­ha­pii­ris­sään yl­lä­pi­tä­vä ih­mi­nen­kin pää­see osal­li­sek­si töyh­tö­ti­ai­sen elä­mä­ni­los­ta, jos piha si­jait­see met­sän­lai­das­sa, ei­kä si­ten edel­ly­tä au­kei­den ylit­tä­mis­tä – myös hie­man tuu­ria tar­vi­taan töyh­tö­ti­ai­sen il­maan­tu­mi­seen ruo­kin­ta­pai­kal­le.

Töyh­tö­ti­ai­nen toki ke­rää hyön­teis­fau­nas­ta sekä män­nyn ja kuu­sen sie­me­nis­tä tal­vi­ruo­ka­va­ras­to­ja. Muu­an ti­ai­sia tut­ki­nut tie­to­kir­jai­li­ja ker­too, et­tä ti­ai­set voi­vat teh­dä jopa 50 000 yk­sit­täis­tä tal­len­nus­ta! Se on to­del­la hur­ja mää­rä, mut­ta vas­taa use­am­man­kin tu­ki­jan asi­as­ta esit­tä­mää tie­toa, jo­ten pö­ty­pu­het­ta se ei ole. Kät­kö­jä te­ke­vien lin­tu­jen ai­vo­ra­ken­tees­ta on löy­det­ty osia, jot­ka il­men­tä­vät ky­kyä muis­taa omien kät­kö­jen si­jain­ti­pai­kat.

Ti­ai­sil­la on när­hien ta­paan kons­ti­kas luon­ne: ne käyt­tä­vät muit­ta mut­kit­ta hy­väk­seen tois­ten yk­si­löi­den, oman tai vie­raan la­jin, te­ke­miä ruo­ka­kät­kö­jä, jos sel­lai­nen koh­dal­le sat­tuu tai jos sat­tuu huo­maa­maan kät­ken­tä­ta­pah­tu­man. Töyh­tö­ti­ai­sen kät­kö­pai­kat si­jait­se­vat useim­min pui­den run­ko­jen kaar­nan­ko­lois­sa. Kät­kön­sä se naa­mi­oi jos­kus jä­kä­läl­lä tai kaar­nan­pa­la­sil­la, jot­ka se lii­maa syl­jel­lään.

Pe­sän­sä töyh­tö­pää ko­ver­taa la­hoon pök­ke­löön tai kan­toon. Mo­nes­ti se jou­tuu tur­vau­tu­maan ti­kan­ko­loon tai pönt­töön. Sama pesä voi ol­la käy­tös­sä use­am­pa­na vuo­te­na. Yleen­sä vain nuo­ret yk­si­löt va­el­ta­vat pe­si­mä­kau­den ul­ko­puo­lel­la, mikä tie­tys­ti laa­jen­taa hil­jal­leen la­jin pe­si­mä­a­lu­et­ta. Meil­lä töyh­tö­ti­ais­kan­ta on taan­tu­nut puo­leen en­ti­ses­tään, muu­al­la Eu­roo­pas­sa kan­ta on säi­ly­nyt en­nal­laan.

Ant­ti Si­mo­nen

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu 6.4.2023 il­mes­ty­nees­sä Viik­ko Poh­jois-Kar­ja­las­sa.