Uu­den op­pi­mi­nen käy mi­nul­la hi­taas­ti. Kir­joit­ta­mi­ses­sa­kin. Nyt pi­täi­si tie­tää mi­ten itä­suo­ma­lai­nen kir­joi­te­taan. Isol­la vai pie­nel­lä kir­jai­mel­la. Muu­al­la kuin lau­seen alus­sa. Itä-Suo­mi on tut­tu. Puo­let elä­mäs­tä­ni olen elä­nyt siel­lä. Sii­nä ovat tul­leet tu­tuik­si itä­suo­ma­lai­set­kin. Eläi­met ja elä­jät. Itä­suo­ma­lai­nen leh­mä on si­vis­tys­kie­lel­lä kyyt­tö. Pie­ni, vä­hä­ruo­kai­nen ja sit­keä, mut­ta ko­koon­sa näh­den tuot­toi­sa. Itä­suo­ma­lai­sen ruo­ka on lant­tu­kuk­ko ja tönk­kö­suo­lat­tu muik­ku. Luon­teel­taan itä­suo­ma­lai­nen on kenk­ku, äk­ki­pi­kai­nen. Joi­den­kin mie­les­tä myös ka­teel­li­nen. Täl­lai­nen on itä­suo­ma­lai­nen mut­ta mi­ten on uu­den Itä­suo­ma­lai­sen kans­sa. Koh­ta se on leh­ti.

”Ei nimi mies­tä pa­hen­na jos mies ei ni­me­ään”. Sa­no­taan myös: ”Nimi on en­ne”. Mo­lem­mat ovat kan­san vii­sauk­sia. So­pi­ne­vat myös leh­den ni­men yh­tey­teen. Mikä muut­tuu vai muut­tuu­ko mi­kään kun Viik­ko Poh­jois-Kar­ja­la leh­ti muut­taa ni­men­sä Itä­suo­ma­lai­sek­si? Asi­aa on var­mas­ti poh­dit­tu kan­til­ta jos toi­sel­ta. Ja var­sin­kin sil­tä toi­sel­ta. Minä voin poh­tia sitä sil­tä kol­man­nel­ta. Pals­tan pi­tä­jän kan­til­ta. Oma­koh­tai­sen ko­ke­muk­sen poh­jal­ta. Olen kir­joit­ta­nut n. 50 vuot­ta vii­kot­tain eri­leh­tiin. Ni­mi­mer­kil­lä ja ni­mel­lä. Kii­tok­sia, moit­tei­ta ja huo­mi­o­ta olen saa­nut. Ta­sa­puo­li­sen run­saas­ti. Se lie­nee­kin mei­kä­läi­sen kir­joit­ta­mi­sen tar­koi­tus. Hy­väk­syn­tää 50 pro­sent­tia ja moit­tei­ta lo­put. Tuos­sa lie­nee­kin leh­den sy­vin tar­koi­tus. Tul­la lu­e­tuk­si ja he­rät­tää mie­li­pi­tei­tä.

Asi­at voi­vat hoi­tua itä­suo­ma­lai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta pa­rem­min kuin poh­jois­kar­ja­lai­sis­ta ta­voit­teis­ta.

Po­liit­ti­sen leh­den si­säl­töön liit­tyy tie­ten­kin si­sään ra­ken­ne­tuk­si mui­ta­kin ta­voit­tei­ta. Nii­den esiin­tuo­mi­ses­sa on ta­pah­tu­nut vii­me ai­koi­na muu­tos. Osal­taan no­pe­an ne­tin ja toi­saal­ta yh­teis­kun­nan ke­hi­tys­muu­tok­sen ta­kia. Kaik­ki ih­mi­set ei­vät ole py­sy­neet mu­ka­na vauh­dis­sa. Tai ei­vät ole ha­lun­neet­kaan mu­kaan moi­seen kyy­tiin. Hei­tä var­ten muun mu­as­sa tar­vi­taan pa­pe­ri­leh­tiä. Po­liit­tis­ta nä­ke­mys­tä esiin­tuo­vi­a­kin. Sii­nä lie­nee si­jaa uu­del­le Itä­suo­ma­lai­nen leh­del­le. Leh­den mer­ki­tys ko­ros­tuu kun muis­taa kuka kir­joit­taa ja ke­nel­le kir­joi­tus on tar­koi­tet­tu. Puo­lu­e­to­ve­ril­le vai ää­nes­tä­jäl­le? Mie­les­tä­ni se pi­täi­si ol­la tar­koi­tet­tu tu­le­val­le ää­nes­tä­jäl­le.

Sa­naan itä­suo­ma­lai­nen, kir­joit­ti­pa sa­nan isol­la tai pie­nel­lä, liit­tyy sa­no­ma. Olen jos­tain ja kuu­lun ryh­mään. Olen sel­lai­nen. Hen­ki­lö­koh­tai­ses­ti en tah­do ryh­mit­tyä. Puo­let muu­al­la ja puo­let Toh­ma­jär­vel­lä asu­nee­na tie­dän asuin­pai­kan mer­ki­tyk­sen. Hel­sin­gis­sä asuin 30 vuot­ta ja Jo­en­suus­sa­kin 9 tal­vea opis­ke­lu­ai­koi­na­ni. Ny­ky­ään vie­rok­sun ryh­mit­ty­mi­siä asuin-, iän-, su­ku­puo­len- tai min­kään muun­kaan ryh­män mu­kaan. Omat eli­no­lo­suh­teet ovat mää­rit­tä­neet mi­nua enem­män kuin hei­mo tai rotu. Sa­not­ta­koon sitä vaik­ka oma­na­pai­sek­si. Sa­maan ai­kaan olen op­pi­nut pyr­ki­mään yh­teis­ten asi­oi­den hoi­dos­sa suu­rem­piin yk­si­köi­hin. Pois ky­lä­po­li­ti­koin­nis­ta. Se ei sovi mie­les­tä­ni tä­hän päi­vään. Asi­at voi­vat hoi­tua itä­suo­ma­lai­ses­ta nä­kö­kul­mas­ta pa­rem­min kuin poh­jois-kar­ja­lai­sis­ta ta­voit­teis­ta. Ny­kyi­sin asi­ois­ta pää­te­tään val­ta­kun­nal­li­ses­ti, kos­ki­vat­pa ne sit­ten maa­ta, maa­kun­taa tai syr­jä­ky­lä­läi­sen elä­mää.

Hel­le­kau­si on pi­det­ty. Ja EU-vaa­lit. Tu­le­vai­suu­den kan­nal­ta kum­pai­ses­ta­kaan en tätä kir­joit­ta­es­sa­ni tie­dä mi­tään. ”Ju­han­nus on meil­lä hert­tai­nen”, lau­loi lau­lun te­ki­jä ai­koi­naan. Toi­vo­tan sitä täs­sä­kin. Muis­tu­tan ve­nees­sä sei­so­jil­le. Sa­man voi teh­dä mais­sa tai is­tu­al­taan. Vaik­ka äys­kä­riin.

Vei­jo Tuu­na­nen