”Raja railona aukeaa, on edessä Aasia, itä. On takana länttä ja Eurooppaa, varjelen vartia sitä”.
Näin runoili Uuno Kailas joskus 30- luvulla. Tänä päivänä tuo runo tuntuu niin ajankohtaiselta, vaikka se on tuntunut välillä jopa lapselliselta.
Olen toisinaan miettinyt, miksi tuo Suomen itäraja ei ole niin kuin raja-asema Kilpisjärvellä, jonka ohi voi ajella noin vaan Norjan puolelle ja takaisin, voi heilauttaa kättään tullivirkailijalle, eikä sitäkään välttämättä tarvitse tehdä.
Niin ei voi olla Suomen itärajalla, ei kerta kaikkiaan voi ja syitä on pilvin pimein. Tuo Suomen ja Norjan välinen raja on kahden sivistyneen demokratian raja, jota Suomen itäraja ei ole. Itänaapurimme on diktatuurisesti hallittu roistovaltio, jonka päämiehellä kansainvälisen oikeuden langettama pidätysmääräys.
Sivistynyt maa ei hyökkää naapurimaihinsa.
Sivistynyt maa ei hyökkää naapurimaihinsa tuhoamaan sen elintärkeätä infasruktuuria, pommittamaan lastensairaaloita, ja kaikkea mitä pommituksilla voi tuhota. Sivistynyt maa ei käytä raakalaismaisesti ihmisiä välineinään harjoittaessaan vihamielistä toimintaa rauhallista naapurimaataan kohtaan.
Suomeen tarvittiin pakon sanelemana niin sanottu käännytyslaki, jonka eduskunta hyväksyi niukasti tiukan väännön jälkeen. Suuret oppositiopuolueet Keskusta ja Sosialidemokraatit osoittivat suurta vastuuntuntoa asettumalla kannattamaan kyseistä käännytyslakia. Tosin muutamat demareiden kansanedustajat äänestivät kyseistä lakia vastaan muun opposition rinnalla.
Nyt eduskunnassa käyty äänestys on osoitus siitä, että osa kansanedustajistamme vähät välittää Suomen turvallisuudesta käyttäytyessään kyseisessä äänestyksessä kuten populitisilla oppositiopuolueilla tapana on.
Pertti Myller
Joensuu
