Pent­ti Stra­nius

So­taa kä­sit­te­le­vä kir­jal­li­suus, jopa tut­ki­mus, on ol­lut pit­kään Suo­mes­sa hy­vin yk­si­puo­lis­ta. So­ta­ta­pah­tu­mat on yle­vöi­tet­ty mo­nis­sa muis­tel­mis­sa.

Tie­to­kir­jois­sa­kin on kes­ki­tyt­ty pal­jol­ti “tal­vi­so­dan ih­mee­seen” tai ase­ma­so­dan ope­raa­ti­oi­hin: so­dan joh­don nä­ke­myk­siin, pää­ma­jan stra­te­gi­aan ja tak­tiik­kaan sekä eri rin­ta­ma­lin­jo­jen ti­lan­tei­siin. Oman lu­kun­sa muo­dos­taa tais­te­lu­ku­vauk­siin tai kau­ko­par­ti­o­mies­ten seik­kai­lui­hin juut­tu­nut san­ka­ri­fik­tio. Poik­keuk­sia sään­nös­tä toki on ol­lut, pal­jol­ti ni­me­no­maan kau­no­kir­jal­li­suu­des­sa: Väi­nö Lin­na, Paa­vo Rin­ta­la tai Han­nu Sa­la­ma.

“Kan­sa tais­te­li – Mie­het ker­to­vat” -leh­ti on ol­lut mo­nen so­das­ta kiin­nos­tu­neen pe­rus­lu­ke­mis­toa vie­lä muu­ta­ma kym­me­nen vuot­ta sit­ten. Vaik­ka leh­des­sä ku­va­taan usein re­a­lis­ti­ses­ti­kin rin­ta­ma- ja tais­te­luo­lo­ja­kin, mo­net ne­ga­tii­vi­set puo­let, ku­ten Lin­nan Tun­te­mat­to­man so­ti­laan ri­vi­so­ti­lai­den pro­tes­tit tai vaik­ka mo­net jul­muu­det ku­ten rais­kauk­set ja so­ta­van­kien ja kar­ku­rien te­loi­tuk­set ovat jää­neet ko­ko­naan kä­sit­te­le­mät­tä. Sil­ti jo­kai­seen so­taan liit­tyy ta­val­li­sen so­ti­laan ka­pi­noin­ti, kuo­le­man pel­ko ja vä­lis­tä myös kar­kaa­mi­nen rin­ta­mal­ta. Täs­tä on pal­jon to­dis­tei­ta myös Ve­nä­jän ja Uk­rai­nan so­das­ta, mo­lem­min puo­lin rin­ta­maa: ta­val­lis­ta ar­kea elä­nyt nuo­ru­kai­nen ei vält­tä­mät­tä kes­tä ko­ke­mi­aan kau­heuk­sia, nä­ke­mi­ään jul­muuk­sia, vaik­ka oli­si al­ku­jaan kuin­ka “isän­maal­li­nen” ja ide­o­lo­gi­ses­ti­kin val­mis so­taan.

Ai­van vii­me vuo­si­kym­me­ni­nä tie­to­kir­jal­li­suu­den nä­kö­kul­ma so­taan on Suo­mes­sa­kin kui­ten­kin muut­tu­nut. Esil­le on otet­tu ko­ti­rin­ta­man tun­nel­mat, nais­ten osuus, so­ta­van­git, al­ko­ho­lin käyt­tö, mie­len­ter­vey­son­gel­mat, te­loi­tuk­set ja rin­ta­ma­kar­ku­ruus­kin. Rin­ta­ma­kar­ku­rei­den roo­lia ovat tut­ki­neet esi­mer­kik­si Juk­ka Ku­lo­maa, Mart­ti Back­man, Mika Kul­ju ja Jaa­na Laa­ma­nen.

Tut­ki­jal­le omi­nai­nen vii­leä, to­te­a­va ja lii­oit­te­le­ma­ton tyy­li te­kee te­ok­ses­ta hy­vin luo­tet­ta­van tun­tui­sen ja Ei­no Hie­ta­rin­tees­tä elä­väi­sen hen­ki­lön!

Pol­vi­jär­vel­lä asu­van pe­rin­teen­tut­ki­jan, FT Tui­ja Saa­ri­nen-Här­kö­sen Rin­ta­ma­kar­ku­rit on ter­ve­tul­lut lisä so­das­ta ker­to­vaan tie­to­kir­jal­li­suu­teen. Se on pe­rin­poh­jai­nen ta­paus­tut­ki­mus Ei­no Hie­ta­rin­ne -ni­mi­ses­tä so­ti­laas­ta, jon­ka so­ti­la­su­raa var­jos­ti suu­rel­ta osin juu­ri kar­ku­ruus, kuo­le­man­pel­ko ja il­mei­nen epä­luot­ta­mus vi­ra­no­mai­siin. Saa­ri­nen-Här­kö­nen ei tee Hie­ta­rin­tees­tä mi­tään pa­si­fis­tis­ta san­ka­ria ei­kä vä­hät­te­le pää­hen­ki­lön­sä luon­teen ne­ga­tii­vi­sia puo­lia, van­keus­ran­gais­tuk­sia ja esi­mer­kik­si tai­pu­mus­ta juo­pot­te­luun si­vii­lie­lä­mäs­sä.

Rin­ta­ma­kar­ku­rit pe­rus­tuu tut­kit­tuun läh­de­ai­neis­toon, pää­hen­ki­lön hen­ki­lö­his­to­ri­aa va­lot­ta­viin yk­si­tyis­koh­tai­siin do­ku­ment­tei­hin ja mui­hin ar­kis­to- tai leh­dis­tö­tie­toi­hin. Tut­ki­jal­le omi­nai­nen vii­leä, to­te­a­va ja lii­oit­te­le­ma­ton tyy­li te­kee te­ok­ses­ta hy­vin luo­tet­ta­van tun­tui­sen ja Ei­no Hie­ta­rin­tees­tä elä­väi­sen hen­ki­lön!

Hie­ta­rin­ne oli to­del­la­kin “yk­si mo­nis­ta” Suo­men ar­mei­jan rin­ta­ma­kar­ku­reis­ta, joi­den mää­räk­si on eri läh­teis­sä las­ket­tu 30 000-35 000 tal­vi- ja jat­ko­so­dan ai­ka­na. Tä­hän jouk­koon mah­tui niin “vas­ta­rin­ta­mie­hiä”, “kä­py­kaar­ti­lai­sia”, van­nou­tu­nei­ta pa­si­fis­te­ja kuin mie­li­joh­tees­ta “omil­le teil­leen” läh­te­nei­tä tai mie­len­ter­vey­ten­sä me­net­tä­nei­tä kar­ku­rei­ta. Mää­rä kas­voi huo­mat­ta­vas­ti jat­ko­so­dan tap­pi­on lä­hes­ty­es­sä 1943-44, sa­moin kent­tä­oi­keuk­sien tuo­mi­ot ja te­loi­tuk­set.

Saa­ri­nen-Här­kö­sen tut­ki­mus an­taa kar­ku­rien roo­lis­ta, mo­tii­vis­ta ja koh­ta­los­ta ar­vo­kas­ta li­sä­tie­toa. Su­ku­lai­suus­suh­de Ei­no Hie­ta­rin­tee­seen nou­see esiin al­ku­si­vuil­la, mut­ta ei häi­rit­se ai­heen neut­raa­lia ja asi­an­tun­te­vaa suh­tau­tu­mis­ta. Su­vus­sa vai­et­tu Hie­ta­rin­teen to­del­li­nen “so­ti­la­su­ra” saa Rin­ta­ma­kar­ku­reis­sa mah­dol­li­sim­man va­lai­se­van ja us­kot­ta­van kä­sit­te­lyn.

Rin­ta­ma­kar­ku­ruus ja sii­hen liit­ty­vä vai­ke­ne­mi­nen saat­taa ol­la Suo­mes­sa­kin ylei­sem­pää kuin us­ko­taan. Tal­vi- ja jat­ko­so­dan kar­ku­rien suu­ri mää­rä kos­ket­taa mon­ta su­kua ja per­het­tä. Kun Suo­men Na­toon liit­ty­mi­seen kuu­luu nyt myös sel­vä mi­li­ta­ris­ti­sen ajat­te­lun ja isän­maal­li­suu­den ko­ros­ta­mi­nen, so­ti­las­kar­ku­ri-tee­ma on täs­sä­kin yh­tey­des­sä hyvä muis­taa.

Saa­ri­nen-Här­kö­nen, Tui­ja. Rin­ta­ma­kar­ku­rit. Ei­no Hie­ta­rin­ne, yk­si mo­nis­ta. Mi­ner­va 2022, 232 s.

Viikko

By Viikko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *