JOENSUU / Arto Miettinen
Meijän sote JHL 212 ry juhlistaa 25. marraskuuta Sokos Hotel Kimmelissä 70-vuotismerkkipäiviään, joihin saapuu puhujaksi JHL:n puheenjohtaja Päivi Niemi-Laine.
Tarkalleen ottaen Meijän sote JHL 212:n ammattiosasto perustettiin 26. marraskuuta 1953, vain puolisen vuotta sen jälkeen kun Pohjois-Karjalan maakuntakeskukseen Joensuuhun oli helmikuussa 1953 Suomen ensimmäisenä keskussairaala saatu, kertoo ammattiosaston pitkäaikainen pääluottamusmies Matti Pesonen.
Myös perustettava osasto oli Suomen ensimmäinen keskussairaalaan perustettu Suomen Kunnallisten työntekijäin ja viranhaltijain liittoon järjestäytynyt yhdistys. Perustavassa kokouksessa koolla oli 18 sairaalan työntekijää sekä liiton edustajana valistussihteeri Eugen Kaukolampi. Yhdistyksen nimeksi tuli Pohjois-Karjalan Keskussairaalan henkilökunnan yhdistys ry.
Jäseniä yhdistyksessä oli aloitusvaiheessa 23, heistä kaikki miehiä.
Jäseniä yhdistyksessä oli aloitusvaiheessa 23, heistä kaikki oli miehiä, jotka toimivat muun muassa sairaalan huoltomiehinä ja lämmittäjinä, sillä tuohon aikaan sairaala lämpisi polttopuulla. Yhdistyksen toiminnan tärkeimpänä tarkoituksena oli edunvalvonta ja sairaalan eri yksiköissä palvelevien työntekijöiden kokoaminen Kunta-alan ammattiliitto KTV ry:n piiriin.
Sääntöjensä mukaan yhdistys toimii jäsentensä palvelussuhteen ehtojen ja työolosuhteiden parantamiseksi heidän ammatillisten, oikeudellisten ja yhteiskunnallisten etujensa ja oikeuksiensa edistämiseksi ja laajentamiseksi sekä heidän yhteiskunnallisten valmiuksiensa parantamiseksi.
Muutosten vuodet
Yhdistyksen tuleviin vuosikymmeniin mahtui monenlaista aikaa ja haasteita. Siihen mahtui SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen hajaantumisen aikaa, yhteistoimintaa myöhemmin perustettujen ammattiyhdistysten ja muita ammattialoja edustavien ammattiliittojen kanssa sekä jäsenistön virkistystoimintaan vuonna 1961 hankittu Valkeisen mökki.
1970-luvulla ammattiosaston puheenjohtajaksi ja pääluottamusmieheksi valittiin ensi kertaa nainen, 1980-luvulla puolestaan perustettiin Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin kuntainliitto, jonka myötä työsuojelu- sekä työpaikkademokratiaorganisaatio laajennettiin koskemaan koko sairaanhoitopiiriä.
1990-luvulla sairaalatoiminnat Kotilahden ja Kontioniemen laitoksissa lakkasivat ja niiden yhdistysten jäsenet siirtyivät nimensä Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin KTV ry:ksi muuttaaneeseen yhdistykseen. Myöhemmin samoin kävi myös Paiholan ja Honkalammen osastoille.
Merkittäväksi nousi myös yhdistyksen hallituksen vuoden 1996 esitys sairaanhoitopiirin hallitukselle sisäisten palvelujen yhteistoiminnalliseksi kehittämishankkeeksi, niin sanotun Sipatti-projektin käynnistäminen. Alkuvaikeuksien jälkeen projekti käynnistyi vuoden 1997 loppupuolella, Työministeriön ja KTV:n kehittämisosaston tukemana ja kesti aina vuosikymmenen loppuun.
– Monet siinä kehitetyt toimintatavat olisivat toimivia edelleen, Pesonen näkee.
Arvokasta työtä
Sittemmin on tapahtunut myös historiallisen suuri muutos, kun sote-palvelujen järjestämisvastuu on siirtynyt alueella Siun soten kuntayhtymältä Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelle. Nykyään Meijän sote JHL 212 ry -nimellä toimivan ammattiosasto vastaa kaikkien hyvinvointialueella työskentelevien JHL:n jäsenten edunvalvonnasta työsuhdetta koskevissa kysymyksissä.
Nykyään Meijän sote JHL 212 ry jäsenmäärä on noin 850 ja sen puheenjohtajana toimii Markus Haukka, pääluottamusmiehenä Pasi Hyttinen ja varapääluottamusmiehenä Sari Pottonen.
Haukka ja Pesonen pitävät tärkeänä, että ammattiosastosta on ollut jo pidemmän aikaa suora edustus liiton hallinnossa ja päättävissä elimissä, kun Matti Pesonen toimi ensin liiton edustajiston varapuheenjohtajana ja sitten hallituksen jäsenenä, nykyään Pasi Hyttinen puolestaan liiton hallituksessa.
– Tämä on ammattiosaston hyvän äänestysprosentin ansiota, Haukka ja Pesonen arvioivat.
Molempien mielestä ammattiosaston edustamat ammattiryhmät kuten laitoshuoltajat, välinehuoltajat ja sittemmin myös hoiva-avustajat ovat aina olleet aliarvostettu ammattikunta, jonka merkitys huomataan vasta sitten, kun leikkaussalin tai hammashuollon instrumentit ovat järjestämättä ja moni toiminto sen vuoksi pysähtyy.
– Perusterveydenhuolto pysähtyisi ilman meitä, Haukka muistuttaa.
