Pentti Stranius
Karjalaiseen kulttuuriin, kieleen ja kansanmusiikkiin keskittyvä Pajot-festivaali kuuluu vähemmän tunnettuihin kevätkesäisiin musiikkijuhliin. Valitettavasti se ei näy juurikaan edes pohjoiskarjalaisessa mediassa, mutta silti alan harrastajat ja esiintyjät ovat Kontiolahden Kotiseutukeskukseen aina tiensä löytäneet.
Ensimmäinen Pajot starttasi vapaaehtoisvoimin vuonna 2017 ja sen huippuvuodet ajoittuvat upeisiin “navettakonsertteihin” 2018–19. Sitten koronpandemia iski – ja hienosti alkanut suomalais-venäläinen yhteistyökin päättyi Ukrainan sotaan, viime vuonna. Valitettavasti. Tämän vuodenkin festivaalia uhkasivat viime metreille sen primus motor-aktivistin, Jari-Pekka Kinnusen mukaan rahoitusvaikeudet monelta taholta - ja Kontiolahden kuntapäättäjien nuiva suhtautuminen tapahtumaan. Enemmän kannustusta, paneutumista ja osallistumista hän toivoisi myös karjalaisuudesta kiinnostuneilta mediavaikuttajilta ja Itä-Suomen yliopistolta, vaikkapa Karjalan tutkimuslaitokselta (?).
Karjalan romanimusiikki
Vuosi sitten kesällä 2022 Nurmeksen Kötsin museolla järjestettiin tapahtuma Kaaleet - Musiikkia, kuvia ja tietoa Karjalan romaneista. Esiintyjinä olivat Nurmeksesta kotoisin oleva muusikko ja romaniaktivisti Pertti Palm ja kulttuuria tutkinut Kai Åberg. Museossa esitettiin tuolloin Karjalan romaneista kertova näyttelykokonaisuus.
Kai Åbergin puheenvuoro toi esiin Kontiolahdella jo 2022 paljon uutta romani-teemasta. Se sai jatkoa ja lisävalaistusta Pertti & Ingrid Palmin tullessa nyt 2023 mukaan perjantain 19.5. Pajot -seminaariin. Harvapa tietää esimerkiksi sen, millaista romanimusiikkia esitettiin Viipurissa tai Sortavalassa, joka oli 1930-luvulla Suomen romanien “epävirallinen pääkaupunki” tai sen, että evakkomatkalla Suomeen siirtyi Karjalasta noin 30 prosenttia maamme romaniväestöstä. Avointa halveksuntaa, syrjimistä ja suoranaista vainoa romanit ovat kokeneet kautta historian ja piilorasismia esiintyy vieläkin. Kulttuurisia traditioita on ymmärretty tahallaan väärin ja vähätelty. Yhtymäkohtia karjalaisten kohteluun siis löytyy! Åberg on liikkunut paljon Venäjän Karjalassa ja valmistellut tutkimusta “Karjalan kaaleet – vaiettu osa itäsuomalaisuutta”, jonka rahoituksen hakeminen on ollut hankalaa.
Romanikielimurre esimerkiksi on Itä-Suomessa erilaista, “karjalaisvoittoista” verrattuna vaikka Ruotsin ja Pohjanmaan romaneihin.
Romanit on Palmin pariskunnan mukaan harvoin kytketty karjalaisuuteen, vaikka syytä olisi. Romanikielimurre esimerkiksi on Itä-Suomessa erilaista, “karjalaisvoittoista” verrattuna vaikka Ruotsin ja Pohjanmaan romaneihin. Palmin suku oli aikoinaan tunnettua muusikkosukua Viipurissa ja Pertti Palmkin sai 3-kielisen kitaran käteensä jo lapsena. Palm on myös kerännyt jo 15 vuoden ajan tietoja romanisotaveteraaneista.
Ingrid Palm taas kertoi nuoruutensa laulu- ja tanssiperinteestä Lappeenrannassa:
“Erikoista steppaamistakin harrastettiin ja mielenkiintoinen detalji on sekin, että värikäs pukeutuminen, joskus mentaliteettikin yhdistää Itä-Suomen romaneja karjalaisuuteen – ja tietysti sota sekä evakkoretket”.
Myös myönteisiä kotimaisten filmien romanirooleja seminaarissa sivuttiin stereotypioiden ohella, vaikka niitä näyttelivät pääsääntöisesti kantasuomalaiset. Samalla tavalla jopa tunnetut romanimuusikot ja laulajat ovat muuttaneet alkuperäisen sukunimensä suomalaiseksi taiteilijanimeksi. Tosin 2000-luvulla paljon harvemmin kuin aikaisemmin.
“Suotaunot” ja “Karjalan Kaaleet”
Ilomantsia kotipesänään pitävän Suotaunot-orkesterin ensimmäinen julkaisu, Mies saa itkeä ja Kunnollinen tullimies -kappaleet sisältävä digisingle näki päivänvalon Pilfink Recordsin toimesta jo 6–7 vuotta sitten. “Itärannikon karjalaista maalaiskantria” ja muuta kutkuttavaa miesmusiikkia soittava viiden hengen porukka on niistä ajoista hitsautunut hyvin yhteen, niin yhteislaulutaidolla kuin soitannollisesti. Se näkyi ja kuului myös Kontiolahden navettakonsertin alkajaisiksi perjantaina 19.5.
Kolmen kitaran ja eriskummallisen rumpusetin sekä päälaulajan yhteenliittymä sai raikuvat aplodit ja hittibiisien jatkot, Pogostan poika ja Muovijeesus upposivat hyvin avajaiskonsertin yleisöön. Musiikillinen anti ja tekstit puhuttivat, vähän kuin Lapinlahden linnuilla tai Marx, Engels, Freud ja Jung-yhtyeellä, vaikka laulujen sanat joskus hukkuivatkin kitaroiden alle.
Karjalan Kaaleet esiintyi myös perjantai-iltana. Se muodostuu kitara- ja lauluduosta Pertti Palm & Kai Åberg. Molemmat ovat paitsi sanataiteilijoita ja romanikulttuurin tietoniekkoja, myös lahjakkaita muusikkoja. Palm esitti lyhyen steppausnumeronkin jo aloitusseminaarin yhteydessä – korostaen sitä miten Viipurin ja Itä-Suomen romanitanssi, erosi valtaväestön tyylistä. Laulajana hän on voimakasääninen, verraton tunnelman luoja. Se kuului navettakonsertissa upeasti, romanien kansallislaulun Gelem, gelem / Kuljen, kuljen -tulkinnan yhteydessä, Hortto Kaalo-lauluissa ja vaikka kaihoisassa kappaleessa Mustalaiseks olen syntynyt.
Honeypaw ja Vilma Jää
Päätöspäivä, lauantai 20.5. oli kesäisen lämmin ja aurinkoinen, mutta lastenohjelmat ja muut oheisnumerot kuten Arto Rinteen laadukas karjalaismusisointi kärsivät päivällä yleisökadosta. Kesäkauden aloittanut Joensuun toriohjelma saattoi viikonloppuna vaikuttaa paljonkin Pajot -kävijämäärään Kotiseutukeskuksessa. Navettakonserteissa kyllä yleisöä riitti, iltakuuden jälkeen. Pitää myös todeta, että artistien ruokahuolto ja tekniikka toimivat ja koko päivän ajaksi lämmitetty sauna oli mahtava ylellisyys! Vapaaehtoistoiminta sai Kotiseutukeskuksessa ihmeitä aikaan!
Iltaohjelman lämmittelijöinä kuultiin Kupliva Swing -haitarimusiikkia ja Karjalabriha -miesduon tutuksi tullutta karjalankielistä kansanmusiikkia.
Kanadalais-liettualaiset päävieraat, duo Honeypaw (“Mesikämmen”) soitti kanteletta ja jouhikkoa. Lauluosuudet tulivat paljolti joikumaisina esityksinä tai runoriimeinä ja käkikin kukkui välillä “kalevalaisittain”. Hämmästyttävästi liettualainen Jurgita Zvinklyte ja kanadalaissuomalainen Matti Palonen olivat löytäneet omaperäisen alkukantaisen tyylinsä. Niin laulajina kuin soittajina. Maailmanmainetta nauttiva kansainvälinen pariskunta ja erikoista luonto-”puumusiikkiakin “(missä soitin rakennetaan elävän puun yhteyteen?!) harrastava duo esiintyi vielä Joensuussakin alkuviikosta Pajot-konserttinsa jälkeen (ks. honeypawband.com).
Vilma Jää, ( s. 1995) oli lauantain, eli 20.5. päätösillan Pajot -tähti. Viime hetken mainonta ei tavoittanut montakaan kontiolahtelaista nuorta, sillä uudenlaisen musiikin lähettiläs, lahjakas laulaja, säveltäjä ja viulisti sai esiintyä tällä kertaa varttuneemmalle yleisölle. Tunnelmaa navetassa silti piisasi, ehkä juuri myös Honeypaw`n kantele-jouhikko-duon maagisen esiintymisen myötä.
Kesällä 2021 Vilma Jää sai ensi kerran mainetta roolistaan Kaija Saariahon oopperassa Innocence. Musiikissa oli nyt suomalais-ugrilaista lauluperinnettä, Kalevala-sukuisia rap-tyylisiä sanoituksia, viulua ja elektronista poppia. Artisti suunnittelee myös karjanhuutojen kokoamista levylle. Jää on valmistunut musiikin maisteriksi Sibelius Akatemian kansanmusiikin osastolta ja esiintyminen Helsingin Flow-festivaalilla 2022 oli viimeistään suomalainen läpimurto. Vierailu maailman estradeilla ja heti Lontoon keikkailun jälkeen Kontiolahdella oli melkoinen yllätys, josta yleisö selvästi nautti. Jo aloitusnumero Ei onnistuttu tätä tyttöä tuhoamaan (?) sai raikuvat aplodit.
Lue aiheesta laajemmin Viikko Pohjois-Karjalan näköislehdestä 25.5.2023.