Pettua leivän mausteeksi

JUU­KA / Riit­ta Mik­ko­nen

Juhannuksen tienoilla on viimeiset hetket saada pettua irti petäjästä. Kausi alkaa keväällä metsän herätessä lumen ja pakkasen alta.

Ku­ka­pa ei oli­si kou­lus­sa op­pi­nut, et­tä pet­tu on pe­las­ta­nut mo­nia esi­van­hem­mis­tam­me näl­kä­kuo­le­mal­ta.

– Saa­ri­jär­ven Paa­vo on ol­lut pe­tun pa­ras brän­dää­jä, tuu­maa Ven­la Sil­to­vuo­ri pet­tua män­ty­tu­kis­ta ir­ro­tel­les­saan.

Ven­la Sil­to­vuo­ri on syn­ty­jään kiih­te­lys­vaa­ra­lai­nen met­sä­tie­teen opis­ke­li­ja, joka jo pe­rus­kou­lui­käi­se­nä kiin­nos­tui luon­non­tuot­teis­ta. Vii­si vuot­ta sit­ten jär­jes­te­tyil­lä, en­sim­mäi­sil­lä Vil­li­ruo­ka­fes­ta­reil­la hän en­sim­mäi­sen ker­ran tar­jo­si tuot­tei­taan ylei­söl­le: hors­ma-ra­par­pe­ri­pii­rak­kaa ja kuu­sen­kerk­kä­si­maa.

Nyt Ven­la on pet­su­ri ja val­ta­kun­nal­li­ses­ti kat­so­en yk­si kiin­nos­ta­vim­pia pet­tu­a­si­an­tun­ti­joi­ta. Vii­me vii­kol­la hän oli Juu­as­sa näyt­tä­mäs­sä ja opet­ta­mas­sa kuin­ka pet­tu pe­tä­jäs­tä ir­ro­te­taan.

En­sin kuo­ri­ma­rau­dal­la ir­ro­te­taan kaar­na ja sen al­la ole­va vih­reä ker­ros, puu­kol­la voi tark­koa. Kun esil­lä on vaa­lea nila-jäl­si­ker­ros, teh­dään puu­kol­la viil­lot ir­ro­tet­ta­van le­vyn reu­noi­hin. Puu­kon ja las­tan avul­la pet­tu­le­vy ir­ro­te­taan ja jä­te­tään kui­vu­maan.

– Nyt ir­to­aa­kin hy­vin, näyt­tää Sil­to­vuo­ri mal­lia tu­kit pai­kal­le tuo­neil­le Juu­ka-seu­ran mie­hil­le.

Met­sä­no­mis­ta­ja Ari Koi­vu­sel­kä pal­jas­taa, et­tä puut ovat tuo­rei­ta, ne on kaa­det­tu edel­lis­päi­vä­nä Ar­vo Kor­te­lai­sen ko­neel­la. Koi­vu­sel­kä vie tu­kit pet­tu­näy­tök­sen jäl­keen sa­hal­le.

– Pe­tun ir­rot­ta­mi­nen ei vai­ku­ta puu­ai­nek­sen laa­tuun mi­ten­kään, vah­vis­taa Sil­to­vuo­ri.

Myös pys­ty­puus­ta pet­tua voi sa­moil­la me­ne­tel­mil­lä esi­mer­kik­si en­nen met­sä­ko­neen tu­loa pet­tua ir­rot­taa, er­go­no­mia to­sin ei ole sil­loin yh­tä hyvä, ei­kä tur­val­li­ses­ti maas­ta kä­sin tie­tys­ti ko­vin kor­ke­al­le yl­lä.

Luonnontuotteista ammatiksi

Hom­ma jat­kuu seu­raa­va­na päi­vä­nä. Kui­va­neet le­vyt joko kei­te­tään tai paah­de­taan, jot­ta hart­si pois­tuu. Sen jäl­keen le­vyt pil­ko­taan pie­nik­si ja jau­he­taan hie­nok­si huh­ma­rees­sa tai myl­lyl­lä, vä­lil­lä sii­la­taan kar­keim­mat pois. Mi­tään help­po­te­kois­ta ei pula-ajan ruo­ka siis ole ol­lut.

Ven­la Sil­to­vuo­ri ha­lu­ai­si teh­dä pe­tus­ta, pih­kas­ta ja muis­ta luon­non­tuot­teis­ta am­ma­tin, sitä var­ten hä­nel­lä on myös verk­ko­kaup­pa ra­ken­teil­la. Kiin­nos­tus­ta ai­hee­seen on, pe­rin­net­tä yl­lä­pi­tä­nyt van­hem­pi väki toi­vot­taa ter­ve­tul­leek­si nuo­ret te­ki­jät.

Poh­jois-Kar­ja­lan pet­tu­päi­vän Juu­as­sa jär­jes­ti­vät yh­teis­työs­sä use­at toi­mi­jat, ku­ten Maa­seu­dun Si­vis­tys­liit­to, Maa- ja ko­ti­ta­lous­nai­set sekä Kes­ki-Kar­ja­lan Ke­hi­ty­syh­tiö Ke­tin ELOT eli Elin­tar­vi­ke- ja luon­non­tuot­tei­den te­ol­li­sen tuo­tan­non ke­hit­tä­mi­nen Kes­ki-Kar­ja­las­sa -han­ke. Käy­tän­nön apu­na toi­mi pi­tä­jä­seu­ra. Hom­ma jat­kui vie­lä vii­kon­lo­pun Met­sä­kult­tuu­ri­päi­vil­lä Pun­ka­har­jul­la.

– Pet­tu kiin­nos­taa, se on yk­si mo­nis­ta asi­ois­ta, joil­la voi met­säs­tään saa­da li­sä­tuot­toa, to­te­aa ELOT-hank­keen pro­jek­ti­pääl­lik­kö Päi­vi Kar­hu­nen.

Pe­tul­la, pih­kal­la, kuu­sen­ker­kil­lä ja muil­la vain maa­no­mis­ta­jan lu­val­la ke­rät­tä­vil­lä tuot­teil­la on myös mat­kai­lul­lis­ta ar­voa ai­na­kin sil­loin, kun ne ja­los­te­taan tuot­teik­si, mais­tel­ta­vik­si elin­tar­vik­keik­si.

– Hy­vin mais­tui­vat Ven­lan te­ke­mät pet­tu­sip­sit Pun­ka­har­jul­la, to­te­aa Kar­hu­nen.

Met­ku-päi­vil­lä osan ajas­ta oli­vat pe­tun ilo­sa­no­maa Kar­hu­sen ka­ve­ri­na esit­te­le­mäs­sä myös pit­kän lin­jan asi­an­tun­ti­jat, suo­mus­sal­me­lai­nen pet­su­ri Vesa Ran­nik­ko ja Sa­von am­mat­ti­o­pis­tos­ta ke­ruu­tuo­te­tar­kas­ta­ja Son­ja Haa­pa­kos­ki.

– Tä­hän ai­kaan vuo­des­ta on kaik­kein kii­rei­sin mo­nien luon­non­tuot­tei­den ke­ruu­ai­ka, jo­ten par­haat asi­an­tun­ti­jat omat var­si­nai­sis­sa töis­sään.

– Pet­tu on nyt pa­rem­min­kin su­per­ruo­kaa, se on mo­nes­sa mie­les­sä ter­veel­lis­tä, tii­vis­tää Ven­la Sil­to­vuo­ri.

Superruokaa metsästä

Kou­lus­sa olem­me op­pi­neet myös, et­tä pet­tu­lei­pä voi ol­la va­hin­gol­lis­ta. Jau­het­tu pet­tu ei eh­kä ol­lut riit­tä­vän puh­das­ta tai oi­kein kä­si­tel­tyä, ja sii­hen jäi myr­kyl­li­siä ai­nei­ta. Tai ruu­an­su­la­tu­se­li­mis­tö muu­ten vaan ei kes­tä­nyt.

Saa­ri­jär­ven Paa­vo­han Ru­ne­ber­gin sa­noin ke­hot­ti lait­ta­maan lei­pään puo­let pe­tä­jäis­tä. Ny­ky­oh­jeet suo­sit­te­le­vat kor­vaa­maan lei­von­ta­jau­hois­ta mak­si­mis­saan 15 pro­sent­tia pet­tu­jau­hol­la. Toi­saal­ta koko ruo­ka­va­li­oon suh­teu­tet­tu­na lii­ka-an­nos­tuk­sen vaa­raa ei tai­da ny­ky­ään ol­la.

– Pet­tu on nyt pa­rem­min­kin su­per­ruo­kaa, se on mo­nes­sa mie­les­sä ter­veel­lis­tä, tii­vis­tää Ven­la Sil­to­vuo­ri.

Pe­tun kui­tu­pi­toi­suus on 60 pro­sen­tin luok­kaa, sii­nä on B- ja C-vi­ta­mii­ne­ja sekä ki­ven­näis- ja hi­ve­nai­nei­ta. Sitä voi käyt­tää maus­tee­na, mut­ta se on myös funk­ti­o­naa­li­nen ra­vin­to­ai­ne, joka pa­ran­taa vas­tus­tus­ky­kyä, ai­neen­vaih­dun­taa ja elin­voi­maa.

Ki­los­ta pet­tu­le­vyä tu­lee noin kol­man­nes pai­nos­ta jau­hoa. Vaik­ka ki­lo­hin­ta ki­pu­aa pit­käl­le tois­ta sa­taa, ei pet­su­ril­le kum­mois­ta tun­ti­palk­kaa jää.

Puun ja kuo­ren vä­lis­tä voi kui­ten­kin löy­tyä jol­le­kin lei­vän ai­nek­sia, ja esi­mer­kik­si mat­kai­li­joil­le uu­sia ma­ku­e­lä­myk­siä.