Luontokirjat: Metsän ja merilohen ihmeellinen elämä

Luontokirjat ja televisio-ohjelmat ovat suursuosiossa. Voi syystäkin olettaa, että ympäristötiedon kasvaessa, ne ovat entistä enemmän esillä.

So­dan ja krii­sien maa­il­mas­sa moni ha­kee tur­vaa luon­nos­ta, hiih­tää ja mar­jas­taa met­säs­sä tai lo­mai­lee, ka­las­te­lee ja ve­nei­lee ve­den ää­rel­lä. Myös uu­det kriit­ti­set luon­to­kir­jat kiin­nos­ta­vat, sil­lä mai­se­man rau­hal­li­suus ja äly-mö­ly­lait­tei­den di­gi­hil­jai­suus ovat jo ar­vo si­nän­sä.

Elävä metsä: puiden kommunikaatio

Suo­ma­lai­nen sa­non­ta kuu­luu, et­tä joku “ei näe met­sää puil­ta”, mikä voi tar­koit­taa esi­mer­kik­si sitä et­tä hän ei ero­ta ko­ko­nai­suuk­sia yk­sit­täi­sis­tä il­mi­öis­tä. Sa­non­nan voi kään­tää myös toi­sin­päin: “em­me ai­na näe puu­ta met­säl­tä”. Näin sik­si, et­tä met­sä, met­säs­sä olei­lu ja met­sän­hoi­to tai hak­kuut ovat me­di­as­sa ylei­nen ter­mi, jol­loin yk­sit­täi­nen puu sub­jek­ti­na unoh­tuu. Sak­sa­lai­nen met­sän­hoi­ta­ja ja luon­to­ak­ti­vis­ti, Suo­men met­sis­sä­kin liik­ku­nut Pe­ter Wohl­le­ben pa­laut­taa puul­le elä­män ja sie­lun. Pui­den sa­lat­tu elä­mä on pie­ni mut­ta tär­keä tie­tois­ku, joka taa­tus­ti he­rät­tää aja­tuk­sia.

Kun lu­kee Pui­den sa­la­tun elä­män rin­nal­la jo­en­suu­lais­tut­ki­ja Is­mo Björ­nin eri­no­mai­sen ajan­koh­tais­ta väi­tös­kir­jaa Kaik­ki ir­ti met­säs­tä pa­rin­kym­me­nen vuo­den ta­kaa, saa har­vi­nai­sen kat­ta­van ku­van niin met­sä­ta­lou­des­ta yleen­sä kuin puun “yk­si­tyi­se­lä­mäs­tä”.

En­pä ole ai­kai­sem­min miet­ty­nyt sitä, et­tä puut oi­ke­as­ti kom­mu­ni­koi­vat kes­ke­nään, et­tä niil­lä on oma WWW-ver­kos­ton­sa, ni­mit­täin “Wood Wide Web”. Ver­kos­to on huo­maa­ma­ton, kos­ka “em­me kuu­le juur­ten ja sie­ni­rih­mas­to­jen maa­na­lais­ta ku­hi­naa”, “hais­ta ke­mi­al­li­sia vies­te­jä eli pui­den ru­pat­te­lua” (s. 11). Juu­ri maa­na­lai­set sie­ni­rih­mas­tot ovat tär­kei­tä in­for­maa­ti­on tuo­jia met­sä­mai­se­mas­sa. Ou­dol­ta tun­tuu, jos puut voi­vat oi­ke­as­ti jopa va­roit­taa toi­si­aan tu­le­vis­ta on­gel­mis­ta, vaik­ka avo­hak­kuis­ta ja moot­to­ri­sa­has­ta.

Kum­mi­tuk­sia tai hen­ki­o­len­to­ja puut ei­vät Wohl­le­be­nin tie­to­kir­jas­sa­kaan ole, mut­ta oman elä­män­sä sub­jek­te­ja kui­ten­kin. Kun lu­kee Pui­den sa­la­tun elä­män rin­nal­la jo­en­suu­lais­tut­ki­ja Is­mo Björ­nin eri­no­mai­sen ajan­koh­tais­ta väi­tös­kir­jaa Kaik­ki ir­ti met­säs­tä pa­rin­kym­me­nen vuo­den ta­kaa, saa har­vi­nai­sen kat­ta­van ku­van niin met­sä­ta­lou­des­ta yleen­sä kuin puun “yk­si­tyi­se­lä­mäs­tä”.

Lop­pu­pää­tel­mä: met­sään men­nes­sä kan­nat­taa kat­soa ja kuun­nel­la pui­ta tar­kem­min.

Vieras laji: lohikala bisneksenä

Lohi tem­pais­tiin ve­des­tä, omas­ta vil­lis­tä ym­pä­ris­tös­tään, ke­sy­tet­tä­väk­si 1970-lu­vun Nor­jas­sa. Sii­tä on tul­lut maa­il­man­val­loi­tus ja pit­käl­le ja­los­tet­tua ar­ki­ruo­kaa, mut­ta nor­ja­lais­lo­hi on myös verk­ko­al­tais­sa kas­va­tet­tua kan­nat­ta­vaa ja help­poa bis­nes­tä. Ei­vät vain Ja­pa­ni tai Ve­nä­jä ole val­ta­mer­ten ryös­tö­ka­las­ta­jia, sil­lä pöy­ris­tyt­tä­viä il­mi­öi­tä näyt­tää löy­ty­vän län­si­suun­nas­ta­kin. Nor­jas­sa elää pait­si öl­jy­mil­jo­nää­re­jä, myös äk­ki­ri­kas­tu­nei­ta nuo­ria “lo­hi­mil­jar­döö­re­jä. Ka­lan­ja­los­tus ei ole ol­lut yk­sit­täi­sel­le lo­hel­le muu­ta kuin va­hin­gok­si, vaik­ka em­me hal­paa ka­laa syö­des­säm­me sen ta­ri­naa ajat­te­le­kaan. Hyvä oli­si aja­tel­la, sil­lä ka­la­mark­ki­noi­den ku­nin­gas, Nor­jan lohi ei ole eh­kä ol­len­kaan niin ter­veel­lis­tä kuin luu­li­si.

Nor­ja­lai­set Si­men Sa­et­re & Kje­til Öst­li ovat teh­neet vuo­si­kau­sia tut­ki­mus­työ­tä Vie­ras laji -kir­jan­sa pa­ris­sa. Työs­sään he ovat koh­dan­neet myös mark­ki­na­mies­ten vas­ta­rin­taa ja uh­kai­lu­ja. Tu­lok­se­na on ko­ru­ton ta­ri­na yk­si­tyis­bis­nek­ses­tä (Nor­jas­sa ja­los­tu­sal­taat ovat yk­si­tyi­so­mis­tuk­ses­sa), mikä jär­kyt­tää ah­neu­del­la ja vaa­ral­li­sil­la me­ri­luon­toon koh­dis­tu­vil­la si­vu­vai­ku­tuk­sil­la.

Nor­ja­lai­sen lo­hen maa­il­man­val­loi­tus ete­nee kieh­to­vas­sa tie­to­kir­jas­sa luku lu­vul­ta. Lo­hie­lin­kei­non syn­ty, lo­hen ja­los­tus, vär­jäys ja ka­la­sai­rauk­sien (täin) le­vi­ä­mi­nen kä­si­tel­lään. Ka­lan ter­veel­li­syy­teen liit­ty­vät har­hat, mark­ki­noi­den val­ta ja ka­la­ta­lou­den kie­mu­rat ja bis­nes­tä vaa­ran­ta­vat lo­hi­tut­ki­jat ovat oma lu­kun­sa. Kun läh­de­ai­neis­to­a­kin on kir­jas­sa lä­hes 70 si­vul­lis­ta, voi pu­hua pe­rus­teel­li­ses­ta työs­tä.

Lop­pu­pää­tel­mä: lo­hi­ka­laa syö­des­sä kan­nat­taa miet­tiä sen al­ku­pe­rää ja “ja­los­tuk­sen” to­del­li­sia vai­ku­tuk­sia.

Pent­ti Stra­nius

Pe­ter Wohl­le­ben:
Pui­den sa­lat­tu elä­mä.
Kas­vi­maa­il­man ku­nin­kai­den
tun­teis­ta ja vies­tin­näs­tä.
Gum­me­rus 2022, 257 s.

Si­men Sa­et­re & Kje­til Öst­li:
Vie­ras laji. Kuin­ka lo­hes­ta tuli
mil­jar­di­bis­nes.
Gum­me­rus 2023, 489 s.

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu 2.3.2023 il­mes­ty­nees­sä Viik­ko Poh­jois-Kar­ja­las­sa.