Kun Pohjois-Karjalan kansanopisto Muloon muutti

Vesa Tuo­mi­nen

Perustettavan P-K:n kansanopiston johtajaksi oli savokarjalainen ylioppilaskunta valinnut tohmajärveläisen FM J.H. Hakulisen ja myönsi tälle myös stipendin opistotyöhön perehtymistä varten Pohjoismaissa.

Opis­ton en­sim­mäi­sek­si toi­mi­ta­lok­si (1895–98) oli lai­tok­sen joh­to­kun­ta va­lin­nut Kon­ti­o­lah­den kir­kon­ky­läs­tä maan­vil­je­li­jä Kal­le Pu­ha­kan ta­lon. Sen iso tupa toi­mi opis­to­au­di­to­ri­o­na ja myös muu­ta ope­tus­ti­laa ja opet­ta­ja-asun­to­ja siel­tä löy­tyi. Huo­neen­sa osa opet­ta­jis­ta (4) ja opis­ke­li­jois­ta (47) kui­ten­kin jou­tui vuok­raa­maan ky­län ta­lois­ta. Sitä Ha­ku­li­nen piti pa­ha­na, kos­ka hä­nes­tä kan­sa­no­pis­ton tuli ol­la in­ter­naat­ti, min­kä suo­jis­sa ma­jai­li­vat niin opet­ta­jat kuin opis­ke­li­jat­kin. Ja pit­kän ruo­ka­pöy­dän pääs­sä is­tui­si joh­ta­ja kuin isän­tä tu­vas­saan.

Lopullinen sijaintipaikka löytyy…

Pu­hak­ka­la toi­mi myös kes­ti­kie­va­ri­na, mikä häi­rit­si kas­va­tus­työ­tä, ei­kä mut­kai­nen mat­ka Jo­en­suus­ta Kon­ti­o­lah­del­le ol­lut etu se­kään. Ha­ku­li­nen oli kai­pail­lut ra­dan var­teen ja kuul­tu­aan Niit­ty­lah­den ti­lan Mu­los­sa ole­van myyn­nis­sä, hän oi­tis kii­ruh­ti pai­kal­le.

”Kun ajoin ti­laa kat­so­maan ja aa­va Py­hä­sel­kä ki­mal­te­le­van puh­taa­na tal­vi­päi­vän kirk­kau­des­sa avau­tui etee­ni, ja talo pui­den lo­mit­se ko­dik­kaa­na pil­kis­te­li, niin pa­rem­paa paik­kaa tus­kin oli opis­tol­le löy­det­tä­vis­sä”.

”Kun ajoin ti­laa kat­so­maan ja aa­va Py­hä­sel­kä ki­mal­te­le­van puh­taa­na tal­vi­päi­vän kirk­kau­des­sa avau­tui etee­ni, ja talo pui­den lo­mit­se ko­dik­kaa­na pil­kis­te­li, niin pa­rem­paa paik­kaa tus­kin oli opis­tol­le löy­det­tä­vis­sä”.

Ha­ku­li­nen laa­ti omis­ta­jan, ni­mis­mies An­der­si­nin, kans­sa kau­pas­ta esi­so­pi­muk­sen ja päät­ti loh­kais­ta ti­lan lah­den­poh­jas­ta 2,1 ha:n ton­tin ja pys­tyt­tää opis­ton­sa sil­le. It­se joh­ta­ja­pa­ri Her­man ja Liek­ko Ha­ku­li­nen oli va­ra­ton, mut­ta kun mie­hen suku ta­ka­si tä­män ot­ta­man jät­ti­lai­nan, niin ke­vääl­lä 1899 ti­la­kaup­pa to­teu­tui, ja jo 1.11. opis­to­työ jat­kui joh­ta­jan­sa nyt omis­ta­mas­sa Niit­ty­lah­den kar­ta­nos­sa. Sen kyl­keen Ha­ku­li­nen oli ra­ken­nut­ta­nut ava­ran lu­en­to­tu­van, mut­ta opis­ke­li­jat vie­lä jou­tui­vat ma­joit­tu­maan ky­län ta­loi­hin.

…Ja opistorakennus nousee

Oman in­ter­naat­ti­ta­lon ra­ken­ta­mi­nen – pää­a­si­as­sa lah­joi­tus­hir­sis­tä – al­koi vä­lit­tö­mäs­ti, mut­ta su­jui ra­ho­jen lop­pu­es­sa hi­taas­ti.

Lo­pul­ta val­ti­on iso lai­na, eri seu­ro­jen ja yk­si­tyis­ten lah­joi­tuk­set sekä tois­tu­vat ke­räyk­set sit­ten var­mis­ti­vat ra­ken­nus­mes­ta­ri A. Ol­li­lai­sen suun­nit­te­le­man kak­si­ker­rok­si­sen opis­to­ta­lon val­mis­tu­mi­sen. Si­ten voi­tiin opis­to­au­di­to­ri­os­sa 4.11.1902 viet­tää ”Va­lon juh­laa” ja jat­kaa aloi­tet­tua va­lis­tus­työ­tä ihan ”omas­sa opis­tos­sa”.

Internaatin suojissa

Vuo­si 1899 tun­net­tiin niin sa­not­tu­na ”va­la­pa­ton­vuo­te­na”, mis­tä al­ka­en Ve­nä­jä ken­raa­li­ku­ver­nöö­ri Bob­ri­ko­vin joh­dol­la ki­ris­ti otet­taan maam­me au­to­no­mi­as­ta.

Si­ten jou­tui­vat eten­kin kan­sal­lis­hen­keä vaa­li­vat op­pi­kou­lut ja kan­sa­no­pis­tot val­lan­pi­tä­jien tiuk­ke­ne­van tark­kai­lun alai­sik­si, mikä hei­jas­tui kau­kai­seen Niit­ty­lah­teen­kin.

Läh­de: Vesa Tuo­mi­nen, 100 kan­sa­no­pis­to­vuot­ta.
Poh­jois-Kar­ja­lan opis­to 1895-1995. Kir­ja­pai­no Ko­lip­rint Oy. Eno 1994

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu 16.2.2023 il­mes­ty­nees­sä Viik­ko Poh­jois-Kar­ja­las­sa.