VARKAUS / Pia Paananen
Varkauden tapahtumat ja Huruslahden arpajaiset ovat sekä paikallinen itäsuomalainen sisällissodan osa että palanen maailmanhistoriaa. Varkauden museon verkkonäyttely kertoo vuoden 1918 Varkaudesta.
21.2.1918 kaksi päivää kestänyt Varkauden taistelu kääntyi illan myöhäistunteina kohti loppuaan. Varkauden massatehtaaseen oli paennut punakaartilaisia, heidän perheitään ja muita siviilejä, yhteensä noin 700 ihmistä.
Punaiset tulittivat massatehtaan ikkunoista heitä piirittäviä valkoisia sotilaskivääreillä, metsästysaseilla ja itsetehdyillä pommeilla. Aseita riitti harvoille; sitten panoksetkin loppuivat. Samaan aikaan valkoiset sytyttivät viereisen sahan palamaan. Tulen valossa valkoisten tulitus tarkentui, ja toinen kahdesta tykistä osui puuhiomon vesitorniin.
Punaisten vastarinnan päätyttyä Huruslahden jäälle ammuttiin samana ilta 80 punaista.
– Vesimassat vyöryivät massatehtaalla olleiden puolustajien päälle. Sekasortoisessa tilanteessa punaiset antautuivat. Antautumisen aikana joku punaisista aloitti tulituksen, jonka aikana kaatui muutamia valkoisia ja punaisia Varkauden museon projektitutkija Simo Purhonen kuvaa helmikuista iltaa.
Antautumisen aikainen tulitus kostettiin moninkertaisena. Punaisten vastarinnan päätyttyä Huruslahden jäälle ammuttiin samana ilta 80 punaista.
– Punakaartin päälliköt Matti Autio ja Emil Parkkinen, osuuskaupan hoitaja Kaarlo Lähteenmäki ja muita punakaartin näkyvimpiä hahmoja, mutta myös ihan tavallisia työläisiä, Purhonen kertoo.
Pitkä ja monisyinen jatkumo
Purhonen tutki Varkauden tapahtumia valmistellessaan Varkaus 1918 -näyttelyä vuonna 2018. Hän näkee massatehtaan tapahtumat pitkänä ja monisyisenä maailmanhistoriallisista tapahtumista koostuvana jatkumona.
– Varkaus alkoi teollistua jo 1800-luvun alussa. Vesistöjen äärelle kehittyi viipurilaisen Paul Wahlin ja hänen poikiensa aikana mittava teollisuusyhdyskunta. Tämä on Savossa erityistä, Purhonen tähdentää alkutilannetta.
Varkaudessa maailmanlaajuisesta tuli myös paikallista varhain: teollinen vallankumous, ensimmäinen maailmansota, inflaatio ja Venäjän vallankumous heijastuivat pienen itäsuomalaisen teollisuusyhdyskunnan elämään.
Erityisen merkittävä vaihe oli ”Suuret rakennusvuodet 1910-luvulla.
– Varkaudessa oli oma kultakuumeensa, ja rakentajille ja tehtaiden työläisille riitti työtä. Varkauteen saapui maaseudun työväkeä ja tilatonta väestöä, erityisesti nuoria miehiä. Savutuvasta tulevalle savupiipullinen talo oli edistystä. Väkiluku nousi rajusti, teollisuus lisääntyi ja asuntopula oli valtava. Samalla myös levottomuus lisääntyi, Purhonen taustoittaa.
Levottomina kasvun vuosina maailmalta levisi myös uusia aatteita, työväenaate niiden mukana. Työväenyhdistyksiä perustettiin Varkauden alueella useita, työväen talot valmistuivat ensin Lehtoniemeen 1905 ja Varkauteen, patruunan vastustuksesta huolimatta, vuonna 1911. Ennen näkemättömään liekkiin sosialismi leimahti, kun Suomen ammattijärjestöjen Kuopion piirisihteeri Matti Autio (1885–1918) tuli marraskuussa 1917 Varkauteen.
– Autio oli sanomalehtimies ja agitaattori, ja edusti sosiaalidemokraattien vallankumouksellisinta äärilaitaa. Hän muodosti Varkauteen punakaartin ja ryhtyi sen ylipäälliköksi, Purhonen kertoo.
Varkaudessa teloitettiin usean paikkakunnan miehiä
Aution perustama Kaarti takavarikoi alueen talonpojilta elintarvikkeita, vangitsi tehtaiden virkailijoita sekä syyllistyi lukuisiin murhiin. Huruslahden jäällä maksettiin takaisin myös tämä.
Purhonen muistuttaa, että Varkaus ei ollut irrallaan Suomen sisällissodan tapahtumista: Sisällissodan edetessä Varkauden seutu jäi punaiseksi pisteeksi valkoisen Suomen selustaan. Siitä tuli viimeinen pakopaikka monille Savon punaisille. Toisin sanoen Varkauden tilanne piiritettynä oli synkkä. Valkoisilla oli strateginen ja sotilaallinen ylivoima.
Kun Purhonen lukee Varkauden lyhyiden mutta veristen taistelujen ja taistelun jälkeisten teloitusten aikana menehtyneiden kotipaikkakuntalistaa, niin Varkauden sijasta vastaan tulee Joroinen ja Leppävirta, joihin Varkaus silloin puoliksi kuului. Silloin tällöin mainitaan Helsinki ja muistakin eteläsuomalaisista kunnista on lähdetty liikkeelle.
– Kaikki nimet ja rangaistuksen syyt ovat tallessa, kotipaikkakunnat eivät aina, Kansallisarkistossa on mustakantinen Tuomiokirja, osana kansakunnan muistia.
”Huruslahden arpajaisten” muisto on kipeä – vieläkin
Kun vuonna 1922 varkautelaiset työväenjärjestöt pystyttivät muistomerkin menehtyneille tovereilleen, muistomerkki varastettiin ja upotettiin.
– Ja siellä se alkuperäinen muistomerkki on edelleen. Vasta vuosi sitten saimme Varkauden museon aineistoihin kuvan alkuperäisestä muistomerkistä, Purhonen kertoo.
Muistomerkkivarkauden organisoi tehtaan palopäällikkö Emil Rif. Viranomaiset olivat haluttomia tutkimaan asiaa, eikä ketään rangaistu rikoksesta.
– Tapaus lisäsi entisestään kahtiajakoa paikkakunnalla. Se oli pohja kesän 1922 suurlakoille Varkaudessa, Purhonen kertoo.
Heinäveteläinen kirjailija Martti Issakainen kuvaa Kollaa – Savon miesten talvisota -romaanissaan (Myllylahti 2020), miten parikymmentä vuotta aiemmin eri puolilla olleet miehet jatkavat talvisodan alussa samassa komppaniassa. Kun tehdään lähtöä sotaan, niin Sillanpään Marssilaulu ei kaikkien huulilta irtoa.
– Haastattelin veteraaneja monella vuosikymmenellä, ja heidän kokemuksistaan tilanne on tullut.
Issakainen muistaa Varkaudessa pidetyn kirjallisuusseminaarin, jossa akateemikko Matti Kuusi kaipasi suomalaiseen kirjallisuuteen suurta Varkaus-romaania. Vaikka Joel Lehtonen on novelleissaan kuvannut Aapeli Muttista hangessa ruosteisen haulikkonsa kanssa ja niin, vielä olisi kirjoitettavaa, ja Issakaisen pöytälaatikossa on aiheeseen liittyvä julkaisematon romaanikäsikirjoitus.
Varkauden museon Varkaus 1918 -verkkonäyttelyyn voi tutustua vapaasti museon sivuilla osoitteessa https://tarinasoitin.fi/varkaussota.
Artikkeli on julkaistu 27.4.2023 ilmestyneessä Viikko Pohjois-Karjalassa.
