JOENSUU / Riitta Mikkonen
Elokuva on kokonaisvaltainen elämys, parhaimmillaan elokuvateatterissa suurelta valkokankaalta ja kunnon äänentoistolla koettuna. Tähän luottaa myös elokuvia viidessä kaupungissa pyörittävä Savon Kinot Oy.
Joensuulaisen elokuvateatterikeskus Tapion juuret ulottuvat 95 vuoden taa. Lyhyitä taukoja esityksiin sinä aikana ovat aiheuttaneet sota, remontti ja korona. Toiminnasta vastaa Savon Kinot Oy, jolla myös on syvät juuret historiassa.
– Tapio 2 -Sali on se alkuperäinen Tapion Sali. Tämä on remontoitu viime kesänä alkuperäistä tunnelmaa kunnioittaen, esittelee Savon Kinojen toimitusjohtaja Sari Peltonen.
Punaisissa penkeissä istuessa, ennen valojen sammumista kannattaakin kiinnittää huomiota ainakin kattovalaisimiin, joiden rungot ovat Tapion alkuvuosilta.
Vuodesta 1927 toimineen salin historia on korostamisen arvoinen, sillä se on yksi vanhimmista Suomessa edelleen alkuperäisessä käytössä olevista elokuvateattereista.
– Esirippuverhotkin otettiin taas ihan jatkuvaan käyttöön, kun tekniikka kerran on olemassa ja toimii. Sitäkään ei enää monessa paikassa ole.
Juhlanäytöksenä marraskuun lopulla esitettiin ennakkonäytöksenä vuodenvaihteen jälkeen ensi-iltaan tuleva, Veikko Huovisen romaanin perustuva, Markku Pölösen ohjaama Hamsterit. Ohjaaja itse oli paikalla ja kertoi omia kokemuksiaan, paitsi elokuvien tekemisestä, myös ensimmäisiä muistojaan Tapiossa käynneistä.
– Elokuvateatterissahan on esimerkiksi pidetty karjamarkkinoita, kaupan kohteen kuva on heijastettu seinälle.
Vain mielikuvitus on rajana mitä nykyäänkin elokuvateatterissa sen tekniikoita hyödyntäen voidaan järjestää. Saleja vuokrataan ulkopuolisten käyttöön seminaareihin ja koulutustapahtumiin.
Nykyisessä Tapiossa on neljä salia, kokonaisuus rakennettiin vuoden 2005 remontissa. Sen jälkeen saleissa on tehty uudistuksia ja pintaremontteja vuorotellen. Katsomismukavuuden lisäämiseksi paikkamäärää on pikemminkin vähennetty kuin lisätty.
– Esimerkiksi Tapio 2 -salin parvekkeella on enää 29 paikkaa, kun aiemmin oli kuutisenkymmentä.
Vuodesta 1927 toimineen salin historia on korostamisen arvoinen, sillä se on yksi vanhimmista Suomessa edelleen alkuperäisessä käytössä olevista elokuvateattereista.
Peltonen aloitti sodan jälkeen
Savon Kinot toimii Joensuun lisäksi Iisalmessa, Kiteellä, Savonlinnassa ja Varkaudessa. Saleja on yhteensä 11.
Toiminnan voi katsoa alkaneen vuonna 1945, jolloin myöhemmin yrityksen perustanut Aarne Peltonen aloitti elokuvankoneenhoitajan harjoittelunsa 16-vuotiaana Outokummussa. Heti tutkinnon suoritettuaan nuori mies perusti oman elokuvateatterin Sääksmäelle.
Armeijan jälkeen Peltonen palasi kotikyläänsä Punkaharjun Putikkoon, perusti sinne elokuvateatterin ja ajan tavan mukaan kiersi esittämässä elokuvia Kerimäellä ja myös Kuopion ympäristön kunnissa. Mukaan tuli vaimo Helli, kiertuetoiminta jatkui ja välillä pariskunta asui Puolangallakin.
– Kiteellekin he tulivat vuonna 1958 vain käymään, mutta tulivatkin jääneeksi, tietää Sari Peltonen vanhempiensa vakiintumisen perheen esikoisen syntyessä.
Kiteen Kino-Hovi on rakennettu vuonna 1977, sen jälkeen Peltosten toiminta laajentui muille paikkakunnille. Ensin Suonenjoelle, Jämsään ja Pieksämäelle, näillä paikkakunnilla ei enää toimita.
– Savon Kinot Oy on perustettu vuonna 1986, kun Finnkinolta ostettiin Savonlinnan ja Varkauden elokuvateatterit. Joensuusta Aallotar ja Tapio tulivat myyntiin 1990, Iisalmen elokuvateatteri kolme vuotta myöhemmin.
Näin itäsuomalaisesta perheyrityksestä kasvoi Finnkinon ja Bio Rexin jälkeen Suomen kolmanneksi suurin elokuvateatterien ketju.
Peltosten kaikki viisi lasta: Päivi Jalkanen, Tarja Piiroinen, Osmo Peltonen, Sari Peltonen ja Satu Raekorpi, ovat nyt Savon Kinojen toiminnassa mukana.
– Jokaisella on omat vastuualueensa, oman kiinnostuksensa mukaan. Myös puolisoita ja seuraavaa sukupolvea on jo mukana.
Kaikkiaan Savon Kinot työllistää noin 45 henkeä, heistä kymmenen täyspäiväisesti. Opiskelijoille osa-aikainen työ elokuvateatterissa on mieluista.
– Korona-aikaan jouduttiin lomauttamaan, kun toiminta oli täysin pysähdyksissä kolme kuukautta.
Kilpailu vapaa-ajasta
Sari Peltonen korostaa, että ilman valtionkonttorin ja Suomen elokuvasäätiön tukea oltaisiin jouduttu todellisiin vaikeuksiin. Nyt parin vuoden sinnittelyn jälkeen ei vieläkään vuositasolla olla koronaa edeltävän ajan lipunmyyntilukemissa, vaikka tänä vuonna ohjelmistossa on ollut monta menestyksekästä elokuvaa.
– Ensi vuonna on tulossa lisää hyviä ensi-iltoja. Luotetaan, että aito elokuvaelämys pärjää kilpailussa ihmisten vapaa-ajasta.
Kotimaisiakin on menossa ja tulossa: Kulkuset kulkuset, Kupla, Hamsterit, Napapiirin sankarit 4, Skimbagirls… jotkut ovat valmistuneet jo kauan sitten.
– Esimerkiksi Kuplan näin jo viime keväänä, todella hyvä, koskettava ja viihdyttävä.
Ihan kaikkia ensi-iltoja ei Sari Peltonen ehdi katsomaan, mutta mahdollisimman paljon. Lapsuuden sunnuntai-iltapäivien jännitys piirrettyjen äärellä ei ole kadonnut minnekään, edelleen salin tunnelma on voittamaton.
– Kesäkuussa tulee uusi Indiana Jones, sitäkin odotan suurella innolla, jo tunnusmusiikki nostaa kylmät väreet. Samoin tulossa on seuraava Mission Impossible.
Elokuvateatterin ohjelmistorunko tehdään etukäteen, mutta ensi-illan jälkeinen näytöskalenteri määräytyy yleisön kiinnostuksen mukaan. Viikonlopun kävijämäärä on perusteena, kun maanantaisin täytetään seuraavan elokuvaviikon kalenteri.
Elokuviin on kautta aikain ostettu lippu pääosin vasta tullessa. Korona vähensi ennakkovarauksia entisestään. Sen sijaan kun järjestetään yhteinen kokemus esimerkiksi asiakkaille tai henkilöstölle, voidaan tilata vaikka oma näytäntö.
– Tarjoilut järjestetään Joensuussa yhteistyössä Trattoria Oton kanssa, käytössä on esimerkiksi seitsemän hengen aitio, jossa pieni porukka voi olla omassa rauhassa.
Jouluvalmistelujen aikaan elokuvateatterin saleissa on perinteisesti hiljaista, mutta kassalla ja verkkokaupassa vilkasta, ostetaan lahjalippuja ja käytetään viimeiset kulttuurietusetelit.
Sari Peltonen sisaruksineen luottaa siihen, että elokuva saavuttaa jatkossakin yleisönsä. Alan kehityksessä on kuitenkin pysyttävä mukana. Elokuvan tarinan luoma kokonaiselämys halutaan asiakkaalle mahdollisimman hyväksi.
– Satavuotisjuhlia kai tässä on ruvettava miettimään, pian se viisi vuotta kuluu.
