Dokumenttielokuvan aktivisti ei väsy!

Pent­ti Stra­nius

Illume Oy:n tuottama ja Jouko Aaltosen ohjaama dokumenttielokuva Miten korjata maailma (2023) sai virallisen ensi-iltansa maaliskuun lopulla.

Se ker­too 2000-lu­vun alun ak­ti­vis­mis­ta ja suo­ran toi­min­nan glo­baa­leis­ta mie­le­no­soi­tuk­sis­ta ja liik­keis­tä. Pai­kal­li­ses­ti ku­va­taan eri­tyi­ses­ti ta­lon­val­tauk­sia Suo­mes­sa, pää­kau­pun­ki­seu­dul­la. Elo­ku­va oli al­ku­vuo­den Hel­sin­gin Doc­Point-elo­ku­va­fes­ti­vaa­lin kat­so­tuin elo­ku­va – ja mu­ka­na myös Tam­pe­reen elo­ku­va­juh­lil­la maa­lis­kuus­sa 2023.

Mi­ten kor­ja­ta maa­il­ma -elo­ku­va kuu­luu eri su­ku­pol­vien ak­ti­vis­mis­ta Suo­mes­sa ker­to­vaan sar­jaan, jon­ka oh­jaa­ja Aal­to­nen aloit­ti jo vuon­na 2006 oh­jaa­mal­laan Ke­nen jou­kois­sa sei­sot -do­ku­men­til­la. Se sai ai­koi­naan Jus­si-pal­kin­non.

Elo­ku­va­oh­jaa­ja, elo­ku­va-alan opet­ta­ja, kä­si­kir­joit­ta­ja, tut­ki­ja ja tuot­ta­ja Jou­ko Aal­to­nen (s. 1956) syn­tyi pro­fes­so­ri­per­hee­seen Tu­rus­sa. Taus­ta ei ole es­tä­nyt hän­tä ot­ta­mas­ta elo­ku­vil­laan kan­taa mitä mo­ni­nai­sim­piin suo­ma­lai­siin tai glo­baa­liin ruo­hon­juu­ri­ta­son on­gel­miin. Päin­vas­toin, hän on käyt­tä­nyt elä­män­ko­ke­mus­taan, si­vis­tys­tä ja hank­ki­maan­sa elo­ku­va­te­o­reet­tis­ta nä­ke­mys­tä eri­tyi­ses­ti kan­sa­lais­vas­ta­rin­nan il­mi­öi­den ja yh­teis­kun­nal­lis­ten ky­sy­mys­ten va­lot­ta­mi­seen!

Suo­ra toi­min­ta tu­lee ole­maan tär­ke­ää tu­le­vai­suu­des­sa­kin – mi­kä­li tu­le­vai­suut­ta glo­baa­lin il­mas­tok­rii­sin ja kas­va­van so­da­nu­han ja mi­li­ta­ris­min jäl­keen vie­lä pal­lol­lam­me on?

Aal­to­nen on väi­tel­lyt toh­to­rik­si ja kir­joit­ta­nut muun mu­as­sa kak­si do­ku­ment­tie­lo­ku­van te­ke­mi­seen ja te­o­ri­aan liit­ty­vää tär­ke­ää te­os­ta: To­del­li­suu­den van­git va­pau­den val­ta­kun­nas­sa – Do­ku­ment­tie­lo­ku­va ja sen te­kop­ro­ses­si (LIKE 2006) ja Seik­kai­lu to­del­li­suu­teen. Do­ku­ment­tie­lo­ku­van te­ki­jän opas (LIKE 2011)

Jou­ko Aal­tos­ta voi hy­väl­lä syyl­lä luon­neh­tia myös Suo­mes­sa har­vi­nai­sen mo­ni­puo­li­sek­si ja nä­ke­myk­sel­li­sek­si do­ku­ment­tie­lo­ku­van ak­ti­vis­tik­si, vaik­ka hän usein ko­vas­ti vä­hät­te­lee omaa roo­li­aan kan­sa­lais­toi­mi­ja­na. Aal­to­nen löi it­sen­sä läpi do­ku­ment­tie­lo­ku­vien oh­jaa­ja­na jo 1990-lu­vul­la ja myös 2000-lu­kuun liit­ty­vä oh­jaa­ja­fil­mog­ra­fia pu­huu puo­les­taan.

Jo elo­ku­vien ni­met ker­to­vat pal­jon Aal­to­sen tee­mois­ta: Ke­nen jou­kois­sa sei­sot – Re­vo­lu­ti­on (2006, Jus­si-pal­kin­to), Punk – tau­ti joka ei tapa – Punks­ters & Yo­ungs­ters (2008), Kon­gon Ak­se­li – A Man from the Con­go Ri­ver (2009), Tais­te­lu Tu­rus­ta (2011), Hyp­py (2012), Tun­tei­den temp­pe­lit (2015), Lau­lu­ja uto­pi­as­ta (2017) (yh­des­sä Pe­ter von Bag­hin kans­sa), Pie­ni pu­nai­nen (2020) ja Mi­ten kor­ja­ta maa­il­ma (2023).

Maailman­pa­ran­taminen – globaalisti…

Mi­ten kor­ja­ta maa­il­ma -do­ku­ment­tie­lo­ku­van ovat kä­si­kir­joit­ta­neet oh­jaa­ja ja mo­nis­sa liik­keis­sä mu­ka­na ol­lut ak­ti­vis­ti Pon­tus Pu­ro­ku­ru. Jou­ko Aal­to­nen sai ide­an elo­ku­vaan lu­et­tu­aan Pu­ro­ku­run ja An­ton Mon­tin vuon­na 2018 il­mes­ty­neen kir­jan Suo­raa toi­min­taa. Hän ot­ti yh­teyt­tä, ja niin­pä Pu­ro­ku­rus­ta tu­li­kin sit­ten elo­ku­van toi­nen kä­si­kir­joit­ta­ja. Tie­to­kir­jo­jen te­ki­jä­nä sekä suo­raan toi­min­taan osal­lis­tu­nee­na tun­net­tu Pu­ro­ku­ru on it­se­kin haas­ta­tel­ta­va­na mu­ka­na elo­ku­vas­sa.

On syy­tä mai­ni­ta do­ku­men­tin muu­kin työ­ryh­mä: ku­vauk­ses­ta vas­taa Ma­ri­ta Häl­l­fors, leik­kauk­ses­ta Samu Kuuk­ka ja ää­ni­suun­nit­te­lus­ta Mart­ti Tu­ru­nen. Tu­lok­ses­ta pää­tel­len yh­teis­työ on toi­mi­nut eri­no­mai­ses­ti. Elo­ku­van on tuot­ta­nut Jou­ko Aal­to­sen pe­rus­ta­ma Il­lu­me Oy ja sitä le­vit­tää elo­ku­va­ker­ho­toi­min­nan ve­te­raa­ni ja tam­pe­re­lai­nen ak­ti­vis­ti Juha Elo­mä­ki / PEK Pir­kan­maan Elo­ku­va­kes­kus (Tam­pe­re).

Mi­ten kor­ja­ta maa­il­ma hyö­dyn­tää osaa­vas­ti 2000-lu­vun alun ar­kis­to- ja ku­va­ma­te­ri­aa­lia sekä rin­nas­taa lop­pu­puo­lel­la ai­kai­sem­mat ak­ti­vis­ti­su­ku­pol­vet myös tä­män päi­vän nuo­rem­man pol­ven “Elo­ka­pi­na”-liik­kee­seen. Suo­ra toi­min­ta tu­lee ole­maan tär­ke­ää tu­le­vai­suu­des­sa­kin – mi­kä­li tu­le­vai­suut­ta glo­baa­lin il­mas­tok­rii­sin ja kas­va­van so­da­nu­han ja mi­li­ta­ris­min jäl­keen vie­lä pal­lol­lam­me on?

Do­ku­ment­ti al­kaa mie­le­no­soi­tus­ku­vil­la. Ol­laan Pra­has­sa ja Gö­te­bor­gis­sa, 2000-lu­vun alus­sa. Tuol­loin eri mai­den “an­ti­ka­pi­ta­lis­ti­set” glo­baa­lit vas­ta­rin­ta­ryh­mät yh­dis­ti­vät voi­man­sa ja kan­nat­ta­jan­sa ja sai­vat ai­kaan mel­koi­sen myl­lä­kän Pra­han ja Gö­te­bor­gin ka­duil­la. Vi­ra­no­mai­set ja po­lii­si ko­ven­si­vat toi­mi­aan myös: sa­to­ja pam­pu­tet­tiin ja van­git­tiin. Gö­te­bor­gis­sa kävi pa­hem­min­kin, sil­lä yk­si mie­le­no­soit­ta­ja sai luo­din sel­kään­sä.

Va­ka­vuu­des­ta huo­li­mat­ta, do­ku­ment­tiin on lei­kat­tu mu­kaan myös huu­mo­ria: ot­tei­ta myk­kä­e­lo­ku­vis­ta ja piir­re­tyis­tä las­ten­fil­meis­tä. Jul­ki­suu­des­sa par­hai­ten tun­net­tu tem­paus lie­nee se, kun Maa­il­man­pan­kin joh­ta­ja Ja­mes Wol­fen­sohn saa myk­kä­e­lo­ku­vien ta­paan naa­mal­leen täy­te­ka­kun kes­ken is­tun­non vuon­na 2001. Hä­nen vie­res­sään tuol­loin is­tu­nut ny­kyi­nen pre­si­dent­tim­me Sau­li Nii­nis­tö vält­tyi kak­ku­kas­ta­jai­sil­ta.

2000-lu­vun alun glo­baa­lit kan­sa­lais­liik­keet ja toi­min­taan he­rän­neet nuo­ret vas­tus­ti­vat ”Maa­il­man­pank­kia, ka­pi­ta­lis­mia ja kaik­kea pa­haa ny­ky­maa­il­mas­sa”. He oli­vat vi­hai­sia ja yh­tä vi­hai­nen on ol­lut ka­pi­ta­lis­mia koh­taan myös ame­rik­ka­lai­nen “ikui­nen” toi­si­na­jat­te­li­ja, li­be­raa­li-de­mok­raat­ti Ber­nie San­ders, jon­ka uu­tuus­kir­jan ni­mi­kin ker­too pal­jon: It´s OK to Be Ang­ry About Ca­pi­ta­lism (2023).

… ja lokaalisti

Mie­le­no­soi­tus­ku­vien jäl­keen do­ku­men­tis­sa siir­ry­tään lo­kaa­liin, pai­kal­li­seen toi­min­taan. Syyt pai­kal­li­suu­teen pa­luu­seen ovat mo­ni­nai­set. Eh­kä­pä vä­ki­val­ta säi­käyt­ti mo­net ak­ti­vis­tit? Vai oli­ko syy­nä vä­sy­mi­nen nmie­le­no­soi­tuk­siin, ”mat­kai­luun”? Vai vaa­ra­na myös tur­ha uh­riu­tu­mi­nen? Pai­kal­li­suus Suo­mes­sa ja siis do­ku­men­tis­sa tar­koit­taa lä­hin­nä pa­ri­a­kym­men­tä ta­lon­val­taus­ta 2000-lu­vun en­si vuo­si­kym­men­ten Hel­sin­gis­sä, suh­teel­li­sen ra­ja­tun ak­ti­vis­ti­po­ru­kan haas­tat­te­lu­ja ja taus­ta­ku­vi­tus­ta. Täs­sä­kin on­nis­tu­taan, ra­jaa­mi­ses­sa.

Anar­kis­mi ja haas­ta­tel­ta­vien tiet­ty “räy­hä­päi­syys” toi­mii. Huu­mo­ri­a­kin on mu­ka­na, sil­lä Jou­ko Aal­to­nen on ot­ta­nut mu­kaan pal­jon myk­kä­e­lo­ku­vien ja piir­ret­ty­jen hu­pai­sia koh­tauk­sia, jois­sa ta­val­laan ker­ro­taan sii­tä mi­ten jot­kut ti­lan­teet yh­teis­kun­nas­sa, on­gel­ma­ti­lan­teis­sa tois­tu­vat. Ylei­sö saa siis nau­raa­kin jos ym­mär­tää sa­no­man (?) ja kar­ne­va­lis­mi sekä per­for­mans­si­han liit­ty­vät sau­mat­to­mas­ti suo­ran toi­min­nan liik­kei­siin

Voi tie­ten­kin ol­la mon­taa miel­tä sii­tä ku­vaa­vat­ko juu­ri ta­lon­val­tauk­set ja ku­vis­sa mu­ka­na ol­leet haas­ta­tel­ta­vat laa­jem­min kan­sa­lai­sak­ti­vis­mia tuol­loin? On­ko nai­sak­ti­vis­te­ja tai muu­ta toi­min­taa tar­peek­si? On­ko ote näi­nä Me too -ai­koi­na lii­an mie­hi­nen ja “ki­no­sil­mä” so­vi­nis­ti­nen? No, ei ole, oh­jaa­ja osaa hom­man­sa, mut­ta tot­ta­kai ra­jaa­mi­nen ja leik­kaa­mi­nen saat­taa nä­kyä jos­kus lii­kaa­kin kun lo­pus­sa siir­ry­tään äk­ki­päi­ses­ti ta­lon­val­taa­jis­ta Elo­ka­pi­naan (?)

Lä­hiym­pä­ris­tön pa­ran­ta­mi­nen, ih­mi­soi­keu­det ja tai­de­kin ovat do­ku­men­tis­sa esil­lä. Sii­nä muis­tel­laan eni­ten ta­lon­val­tauk­sia, mut­ta myös graf­fi­ti­kiis­to­ja sekä Eu­roo­pan ro­ma­nien, maan­pa­ko­lais­ten oi­keuk­sien puo­lus­ta­mis­ta näi­den ran­tau­tu­es­sa Suo­meen­kin. Mo­nes­ti seu­rauk­se­na oli kah­nauk­sia vi­ra­no­mais­ten kans­sa, sil­lä nyt­tem­min vä­ki­val­tai­suu­des­ta syy­te­tyt var­ti­jat ah­dis­te­li­vat graf­fi­ti­tai­tei­li­joi­ta ja ta­lon­val­taa­jia tuon tuos­ta, ison ra­han tu­el­la. Kes­kei­nen osa 2000-lu­kua oli myös eläi­noi­keus­lii­ke, mut­ta se ra­jat­tiin Jou­ko Aal­to­sen mu­kaan elo­ku­vas­ta tie­toi­ses­ti pois, kos­ka sitä on jo kä­si­tel­ty sen ver­ran pal­jon muu­al­la.

Kir­joit­ta­ja on FL, tut­ki­va toi­mit­ta­ja, free­lan­cer. Kir­jai­li­ja, Suo­men Kir­jai­li­ja­lii­ton jä­sen, Jo­en­suu

Ar­tik­ke­li on jul­kais­tu 27.4.2023 il­mes­ty­nees­sä Viik­ko Poh­jois-Kar­ja­las­sa.