Viurusuon suojelupäätös syksyllä 2012 oli niin iso juttu, että sen kunniaksi juodaan kuohuviinimaljat Viurusuo-retkellä vieläkin. Pirjo Pöllänen, Lauri ja Riitta Räsänen ja Eija Koistinen nostavat maljat.

Alkukesällä Viurusuo kukkii, visertää, utu yllättää kulkijan suolampien pinnalla eikä pimeää ole ollenkaan.

Outokummun luonnonystävien puheenjohtaja Lauri Räsänen kaivaa repustaan Viurusuon eteläosan metsäsaarekkeella trangian sijaan kuohuviinipulloa.  Tapa on lähtöisin syksyltä 2012, kun  Viurusuon suojelupäätös  parikymmenen  vuoden aktiivisen vaikuttamisen jälkeen tuli.

– Ja ku se suojelupäätös sitten tuli ja Vapo luopui turpeennostosuunnitelmistaan, pieni porukka lähti suolle ja nosti vapaalle Viurusuolle kuohuviinimaljat. Kyllä se oli iso asia meille kaikille. 

– Miltähän tämä näyttäisi jos tämä olisi päätynyt Vapolle? Suo olisi ojitettu, vieläköhän täällä olisi turvetta nostettavaksi? Eija Koistinen miettii.

Viurusuo on 390 hehtaarin ojittamaton, luonnontilaisena säilynyt keidassuo. Erityisen merkitykselliseksi sen tekevät lammet.

– Käärmesärkän edustalla on Pienilampi, ja sen ympäristö on tätä keidassuota. Juuri näihin lampiin Viurusuon rauhoituspäätös ensisijaisesti perustui, Lauri Räsänen kertoo.

OUTOKUMPU / Pia Paananen

Lue juttu kokonaan lehdestä nro 20/2020