Risto Sipilä palaa yhä edelleen silloin tällöin Viurusuon reunaan entisen turpeennostajien parakin raunioille.

Risto Sipilä, 73, istahtaa sammaloituneille rappusille. Rappuset ovat vanhat, ne eivät johda mihinkään. Viurusuon suopursut tuoksuvat. Rappusten vieressä on sammaloitunut perusta, suorakaiteen muotoinen, jolla kerran on ollut parakkirakennus. 

Risto Sipilä tekee näihin maisemiin retken silloin tällöin vaimonsa tai lapsiensa kanssa. Nyt mukana ovat Sonja-tytär ja vävy Juha Hirvonen. Raunio on iso, Sipilä selvittää että tuolla asui Jouhkit, tuolla Hartikaiset, tällä kohtaa oli Karvinen, tähän äiti heitti likaämpärin ja tuolla oli pieni ja huolella hoidettu kasvimaa.  

Ensimmäisen kerran Sipilä tuli Viurusuon reunalle vuonna 1950, kun hänen isänsä Martti Sipilä haki pesueensa Isojoelta Outokumpuun. 

– Isojoella ei ollut töitä, ja isä lähti työnhakumatkalle. Tampereella isä kuuli, että Outokummussa kaivokselle palkataan miehiä. Yhtiöltä keuhkoista läpiammuttu etulinjan mies saikin sitten töitä porarina, kun yhtiön sosiaalipäällikkö, varatuomari Paavo Turtola oli sanonut ”Hän on sodan käynyt mies, hänet otetaan töihin.” 

Niukka, karu aika

Martti Sipilä tuli Outokumpuun omaisuus repussaan, ja kun perhe tuli perässä, äidillä oli kolme lasta ja Husqwarnan ompelukone. Myötäjäisinä saadut lehmä ja lampaat oli pitänyt jättää Isojoelle.

– Isällä oli yksi ainoa paita. Kun Helmi-äiti pesi sitä, isä odotti yläruumis paljaana paidan kuivumista. Ruokaa oli, nälkäisenä emme menneet Ritva-siskon ja Rauno-veljen ja vähän myöhemmin syntyneen Reijo-veljen kanssa nukkumaan, mutta aineellinen elämä oli vaatimatonta.

Asunnot olivat Outokummussa tiukassa. Sipilän viisihenkisen perheen asunto löytyi turpeennostajien parakkiasuntolasta, vaikka Martti Sipilä ei turpeennostajaksi päätynytkään.  Asunto oli pitkä, kapea ja kylmä. Keittiötä riitti, ja pitääkseen väkensä lämpimänä, Martti-isä rakensi keittiöön pienen väliseinän. Niin syntyi makuukammarin, keittiön ja pikkukomeron asunto.

– Isäni oli porari, ja hän kulki töissä kapearaiteista rautatietä kulkevilla junavuoroilla. Kesäisin käytössä oli avovaunu, ja siinä oli mukava mennä kun vauhti leuhutti hiuksia, Risto Sipilä muistelee.

OUTOKUMPU / Pia Paananen

Lue juttu kokonaan lehden nrosta 24/2019