HEI­NÄ­VE­SI / Pia Paa­na­nen

Heinäveden Muinaisseuran rennoilla ja kiireettömillä retkillä menneisyyttä houkutellaan esiin vaikka runolaululla.

Hei­nä­ve­te­läi­nen pai­kal­lis­pe­rin­ne­har­ras­ta­ja Veli Hok­ka sei­soo Ko­lo­ve­den kan­sal­lis­puis­tos­sa pie­nen ki­vi­ryh­män edes­sä.

– Van­hat ih­mi­set pu­hui­vat kä­rä­jä­ki­vis­tä, ja kuu­lin näis­tä jo poi­ka­se­na. Moni tääl­tä päin läh­te­nyt on tien­nyt, et­tä Pil­pan­sa­lol­la on kä­rä­jä­ki­vik­si ar­vel­lut ki­vet, mut­ta tark­kaa si­jain­tia ei sit­ten moni tii­jäk­kään, ovat nämä sen ver­ran syr­jäs­sä. Joku vuo­si sit­ten tul­tiin ran­nas­ta vai­mon kans­sa, ja sa­tut­tiin tä­hän. Sil­loin vas­ta ite­kin näi­hen tar­kan pai­kan sain tie­tää, Hok­ka ker­too.

Veli Hok­ka ei ole pi­tä­nyt si­jain­ti­tie­toa sa­lai­suu­te­na, ja ku­vaus­päi­vi­nä kä­rä­jä­ki­vet ovat yk­si Hei­nä­ve­den Mui­nais­seu­ran ke­sä­ret­ki­koh­de.

– Yk­si näis­tä is­tui­mis­ta on koot­tu kah­des­ta, ja pöy­tä­kin on kah­des­ta ki­ves­tä ra­ken­net­tu, Hok­ka jut­te­lee.

Paljon kysymyksiä; enemmän epävarmoja vastauksia

Hei­nä­ve­den Mui­nais­seu­ran pu­heen­joh­ta­ja Mik­ko Kei­no­nen tie­tää, et­tä var­maa vas­taus­ta ret­ki­koh­tei­den ää­rel­lä nou­se­viin ky­sy­myk­siin ei ai­na ole. Mik­si Pil­pan­sa­los­sa on lä­hek­käin kak­si sa­man­lais­ta, eri mit­ta­kaa­vas­sa ole­vaa ki­vi­muo­dos­tel­maa?  Mik­si jal­ka­ki­vet, joi­den ali mah­tuu vaik­ka ryö­mi­mään, on ra­ken­net­tu, mi­hin nii­tä on käy­tet­ty?  Mik­si Juu­ti­lan­vuo­ren kas­vo­ki­vi kat­soo koh­ti Hoi­kan­saar­ta, jos­sa on la­pin­rau­ni­oi­ta ja alt­ta­ri­ki­vi?

Ge­o­lo­gien, ar­ke­o­lo­gien, us­kon­to­tie­tei­li­jöi­den, his­to­ri­oit­si­joi­den ja kult­tuu­rin­tut­ki­joi­den nä­ke­myk­siä eri­lai­sis­ta hei­nä­ve­te­läis­koh­tei­den syn­nys­tä ja käyt­tö­tar­koi­tuk­sis­ta on ole­mas­sa. Pro­fes­so­ri Juha Pen­ti­käi­nen oli Hei­nä­ve­del­lä pit­kään ke­sä­a­su­kas, ja ge­o­lo­gi Ai­mo Ke­jo­nen ja ar­ke­o­lo­gi Timo Sep­pä­nen oli­vat mu­ka­na ar­vi­oi­mas­sa koh­tei­ta.

– Ge­o­lo­gin osaa­mis­ta tar­vit­tiin muun mu­as­sa ker­to­maan Vää­rä­nie­men tai Käär­me­kal­li­on kal­li­ouur­tei­den syn­ty­me­ka­nis­mis­ta tai sii­tä, mikä on ol­lut ih­mi­sen osuus jal­ka­ki­vien luo­mi­ses­sa, Mik­ko Kei­no­nen ker­too.

Siel­lä Ke­ri­vuo­ren luo­las­sa ta­ju­si et­tä nii­tä on­ka­loi­ta­han on vaik­ka kuin­ka pal­jon, vuo­ren luo­liin on mah­tu­nut isom­pi­kin hei­mo.

Ensikertalaisia ja konkareita

Ou­to­kum­pu­lai­nen Pir­jo Pöl­lä­nen oli en­sim­mäis­tä ker­taa Hei­nä­ve­den mui­nais­seu­ran ret­kel­lä. Pöl­lä­sen ret­ki­päi­vä­nä maas­to oli vaa­ti­vaa, Ke­ri­vuo­ren luo­lil­le men­nes­sä yli­tet­tiin pie­ni joki ja kä­ve­lyä tuli niin kal­li­oil­la kuin kas­ki­rau­ni­oi­den­kin kes­kel­lä.

– Mik­ko opas­taa ja ker­too niin elä­väs­ti, koko seu­dun his­to­ria avau­tuu ja tu­lee lä­hem­mäk­si. Siel­lä Ke­ri­vuo­ren luo­las­sa ta­ju­si et­tä nii­tä on­ka­loi­ta­han on vaik­ka kuin­ka pal­jon, vuo­ren luo­liin on mah­tu­nut isom­pi­kin hei­mo.

Eri­tyi­ses­ti Pöl­läs­tä ilah­dut­ti osal­li­suu­den ko­ke­mus, pää­si mu­kaan löy­tä­mään ja et­si­mään.

– Vaa­lu­nie­mes­sä meni het­ki, kun et­sim­me po­ru­kal­la la­pin­rau­ni­o­ta. Se oli in­nos­ta­vaa.

Hei­nä­ve­te­läi­nen Kim­mo Prät­tä­lä, mui­nais­ret­ki­kon­ka­ri ja luon­toih­mi­nen, läh­tee ret­kil­le useis­ta syis­tä:

– Luon­to hou­kut­te­lee, ja se, et­tä saa tu­tus­tua uu­siin ih­mi­siin. Luon­nos­sa liik­ku­mi­nen on so­pi­vaa kun­toi­lu­a­kin. Siir­to­loh­ka­rei­ta, luo­lia sekä kal­li­o­maa­lauk­sia ihail­les­sa he­rää mie­leen his­to­ria ihan uu­del­la ta­val­la.

Oma li­sän­sä on mie­hen va­lo­ku­vaus­har­ras­tus, ja Prät­tä­län luon­to­ku­vis­sa esiin­tyy usein myös merk­ke­jä men­nei­syy­des­tä.

Kei­no­nen muis­tut­taa, et­tä olen­nai­nen osa ret­kiä on kii­reet­tö­myys, ih­met­te­ly ja ret­ke­läis­ten omis­ta toi­veis­ta ja osaa­mi­ses­ta syn­ty­vä imp­ro­vi­soi­tu ret­ki­oh­jel­ma:

– Meil­lä ei ole kii­re ei­kä tark­kaa ai­ka­tau­lua. Jos joku ha­lu­aa lau­laa ru­no­lau­lua luo­las­sa koko po­ru­kan kans­sa tai rum­mut­taa ki­vel­le kii­tok­sen, se­kin käy ja näin on ret­kil­lä ta­pah­tu­nut­kin, Kei­no­nen ker­too.