JOENSUU / Arto Miettinen
Merja Mäkisalo-Ropposen ura eduskunnassa lähestyy keväällä loppuaan, mutta työ hyvinvointialueella jatkuu, samoin työväenyhdistyksessä mikäli jäsenistö näin haluaa.
Kansanedustaja, Joensuun työväenyhdistyksen puheenjohtaja Merja Mäkisalo-Ropponen saapuu Joensuun työväentalolle perjantaina suoraan Marrasmarkkinoiden vesisateesta.
Kelistä huolimatta ihan ensiksi hänellä on kerrottavaan hyviä uutisia: Joensuun työväenyhdistyksen uudeksi järjestösihteeriksi on valittu Tuomas Tahvanainen, joka aloittaa tehtävässään 21.11. Sopimukset on allekirjoitettu tänään.
Mutta tämä ei ollut varsinainen keskustelun aihe. Tarkoitus on puhua tammikuussa toimintansa aloittavasta hyvinvointialueesta, jonka valtuuston puheenjohtajana Mäkisalo-Ropponen toimii. Myös Joensuun työväenyhdistyksen puheenjohtajuus on katkolla sunnuntaina 27.11. ja 12 vuotta kestänyt kausi eduskunnassakin lähestyy loppuaan.
Eduskuntavaalien suhteen Mäkisalo-Ropponen ilmoitti jo hyvissä ajoin, ettei asetu enää ehdolle. Joensuun työväenyhdistyksessä hän sen sijaan mielellään jatkaisi puheenjohtajana, jos vain jäsenistöltä riittää luottoa. Hän kuvailee tulevaisuustyötään yhdistyksessä vielä keskeneräiseksi.
– Kaikkea, mitä mielessä on ollut, en ole vielä ehtinyt tekemään, hän arvioi.
Kiusaamisvapaa vyöhyke
Millainen sitten on ison ja vahvan työväenyhdistyksen tilanne ja mihin asioihin Mäkisalo-Ropponen haluaisi edelleen kiinnittää huomiota? Esille nousevat yhdistyksen kiinteistöomaisuutta koskevat ratkaisut sekä toiminnan ja jäsenhankinnan kehittäminen.
– Kesällä on jo käynnistetty pohdinta kestävän talouden näkökulmasta. Ei ole järkevää maksaa kuluja tyhjästä kiinteistöomaisuudesta, josta ei saada rahavirtaa, hän sanoo viitaten erityisesti Torikatu 9:ssä sijaitseviin tiloihin, mutta myös Hopealahden ja Laaman kämpän kustannuksiin.
Työväentalon pitää olla kiusaamisvapaa vyöhyke, paikka jossa ei tarvitse jännittää vaan jokainen osoittaa toinen toiselleen arvostusta ja kunnioitusta.
Jäsenhankinnan suhteen hän myöntää, että ikääntyneiden jäsenten poistuma on yhdistyksessä uusia jäseniä suurempaa. Hän odottaa suunnan kääntämisessä tuoreelta järjestösihteeriltä paljon, mutta peräänkuuluttaa samalla myös toimintakulttuurin muutosta. Jokaisen mukana olevan tulee saada kokea olevansa yhdenvertaisesti tärkeä.
– Työväentalon pitää olla kiusaamisvapaa vyöhyke, paikka jossa ei tarvitse jännittää vaan jokainen osoittaa toinen toiselleen arvostusta ja kunnioitusta. Tämä on sivistyksen liike, keskeistä on se, miten kohtelee toista. Se ei tällä hetkellä toteudu täysin, hän sanoo.
Mäkisalo-Ropposen mukaan kyse ei ole siitä, etteivätkö ihmiset saisi olla politiikassa asioista eri mieltä tai kriittisiä. Tämä ei kuitenkaan oikeuta käyttäytymään epäasiallisesti toisia kohtaan. Periaatteen hän soisi toteutuvan myös piirin tasolla ja puolueessa ylipäätään.
Uuden edessä
Mäkisalo-Ropposen työ eduskunnassa lähestyy loppuaan. Käytännössä nykyinen eduskunta jatkaa vielä helmikuulle saakka ja valtikka siirtyy uusille edustajille huhtikuussa.
Omaa aikaansa eduskunnassa Mäkisalo-Ropponen ei vielä osaa analysoida. Jo nyt hän kuitenkin katsoo olleensa etuoikeutettu, kun on saanut tehdä tällaista työtä. Oleellista ei ole ollut ura vaan uuden oppiminen.
Uuden asian äärellä Mäkisalo-Ropponen ja koko maakunta on tammikuussa, kun uusi hyvinvointialue aloittaa toimintansa. Hän myöntää halunneensa olla mukana rakentamassa tätä historiallista uudistusta myös käytännön tasolla, ja nyt tavoite toteutuu valtuuston puheenjohtajuuden muodossa. Kyse on paluusta juurille, jossa työura sai alkunsa.
Kyse on paluusta juurille, jossa työura sai alkunsa.
Hyvinvointialueen alkutaivalta Mäkisalo-Ropponen pitää rahoituksellisista syistä haastavana, mutta katsoo tilanteen sitten helpottavan. Resurssien niukkuudesta huolimatta hän toivoo, että alueella riittäisi uskallusta panostaa perusterveydenhoitoon ja ennaltaehkäisevään toimintaan.
Keskeisemmiksi haasteiksi hän nimeää henkilöstövajeen, palveluverkkoa koskevat ratkaisut sekä organisaatiorakenteen, tässä järjestyksessä. Veto- ja pitovoimaa tarvitaan, samoin palveluiden kehittämistä paikallisista tarpeista käsin sekä työn johtamisen kehittämistä. Hyvinvointialueen johtajan vaihtumisen hän katsoo olleen viesti sen puolesta, että muutosta halutaan.
– Pelinavauksia uusi johtaja on jo tehnyt ja siten osoittanut, että meillä on resursseja toimia eri tavoin kuin kuntayhtymäpohjaisessa Siun sotessa on toimittu, hän sanoo.
Tämä artikkeli on julkaistu 24.11. ilmestyneessä Viikko Pohjois-Karjalassa.