ILOMANTSI / Anne-Mari Tiainen
Ilomantsin yhdeksänsillä Karhufestivaaleilla viime viikon lopulla tassuteltiin Mesikämmenen matkassa, Källeröisen kintereillä.
Maaseudun Sivistysliiton järjestämän Karhun syli -teemaisen tapahtuman yhtenä osana oli Karhukävely, joka oli moniaistillinen elämys ja kokonaisvaltainen kokemus Metsän kullan syliin.
Mörön matkassa metsäretkellä eläydyttiin, elettiin hetkessä ja käytettiin luontevasti kaikkia aisteja sekä löydettiin yllätyksiä ja luonnon ihmeitä. Mielenkiintoista matkaa karhumyytteihin ja kansanperinteeseen siivitti kalevalainen runonlaulanta. Joensuulainen perinnetietäjä ja runonlaulaja Eero Peltonen sekä esitti ilmeikkäästi elehtien lauluja että laulatti innostavasti kannustaen Korven kuninkaan, Kultaherran perässä patikoineita.
Otson jäljille joutuneiden pieni joukko pääsi heti alkuun kuin Äijä konsanaan nauttimaan jättipalsamien makean metisestä tuoksusta (olkoonkin vieraslaji!) ja tunnustelemaan purupolun pehmeää joustavuutta anturoiden alla. Osmon silmin etsittiin vaikkapa horsmakiitäjän isoa ruskeaa toukkaa, joka löytyikin syömästä samaa herkkua kuin Ukko itse keväällä: maitohorsmaa.
Yhdessä kajautettiin komeasti Eeron perässä kertolauluna Kultapyörätammi-laulu kolmesta paikasta löytyneelle maailmanpuu-tammen taimelle: "La la laulan kultaa kehrään, laulan pihlajan pihalle, tammen keskitanhualle. Joka oksalle omenan, omenalle kultapyörän, kultapyörälle käkösen."
Kukin kulkija sai kertoa oman tulkintansa näkemästään, mikä oli yksi retken rikkauksista.
Moni yllätys reitin varrelta löytyi osallistujien itsensä havainnoimana. Mesikämmenmetsässä nähtiin niin Ohton emuun eli kantaäidin Hongattaren oma jyhkeä mahtipuu honka-mänty-petäjä kuin jääkauden muotoilemat jähmeäilmeiset kivikasvot ja muhkurainen metsäkuusikin. Sen hedelmällisissä muodoissa voitiin nähdä sydän, pakarat, pallit tai rinnat.
– Tissikuusi tuollaisen luonnonoikun virallinen nimi on, valisti Eero. Kukin kulkija sai kertoa oman tulkintansa näkemästään, mikä oli yksi retken rikkauksista.
Rakkaalla karhulla monta nimeä
Eero tarinoi Metsän kultaisen omenan synnystä, herätyksestä, käynnistä maan päällä sekä paluusta takaisin Otavaisen olkapäille. Otsoastelijat lauloivat monia myyttisiä runoja jopa 400 nimellä tunnetusta Nallukasta, jolla siis riittää nimen toisintoja enemmän kuin yksi vuoden jokaiselle päivälle: "Miss' on ohto synnytelty, mesikämmen käännytelty, karhun poika kasvateltu? Luona kuun tykönä päivän, otavaisen olkapäillä, seitsentähtisen selällä."
Karheaturkkisuudestaan tunnetuimman nimensä saaneesta Karhusta kertovia runollisia lauluja opeteltiin yhdessä antaumuksella ja voimallisesti niin että Hutunniemen kuusikko raikui kuin itse Metsä olisi lähtenyt liikkeelle. "Karhu on herännyt - herännyt on karhu!" -kilpalaulannassa ei kuitenkaan Väinämöis-joukko sen pahemmin kuin Joukahaisen edustajatkaan joutuneet suohon lauletuiksi.
Retken lopuksi asteltiin pyhänä puuna pidetyn pihlajan alle, josta Kontio palautettiin arvokkaasti takaisin synnyinsijoilleen. Metsänpeikon voimilla vahvistunut joukko toivoi pääsevänsä ensi vuonna uudelleen Lullamoisen mukana metsän peittoon.
– Olipa huima ja elähdyttävä päivä! Meitä oli Ilomantsinjärven rantapolulla mainio, puhelias ja laulavainen porukka. Kiitos kaikille kanssakulkijoille vahvasta läsnäolosta, kuvaili Eero Peltonen.
Karhukävely Tuhannen karhun maana jo tunnetuksi tulleessa Ilomantsissa osoitti, että eipä ole kansanomainen runonlaulamisen kyky kuollut eikä viimeinen karjalainen runonlaulaja vaiennut!