Jäsenkorttini mukaan olen liittynyt puolueeseen 1.10.1970.

Oman muis­ti­ni ja van­han jä­sen­kir­jan kir­jauk­sen pe­rus­teel­la se ta­pah­tui pa­ria viik­koa myö­hem­min. Lii­tyin Ran­ta­lan So­si­a­li­de­mok­raa­tit ry:n jä­se­nek­si. Liek­san Sos.dem Nuo­ri­so-osas­toon lii­tyin 24.10.1970.

En sil­loin ym­mär­tä­nyt, et­tä olin tul­lut liit­ty­neek­si sään­tö­jen vas­tai­ses­ti kah­teen puo­lu­eo­sas­toon. Van­hat puo­lu­e­to­ve­rit sen var­maan tie­si­vät, mut­ta vii­sau­des­saan ei­vät ot­ta­neet asi­aa pu­heek­si. Luu­lin hei­dän oi­val­ta­neen, et­tä an­taa po­jan höy­ry­tä, kyl­lä se sii­tä vuo­sien saa­tos­sa ta­sot­tuu. Näin kävi.

Minä is­tuin sa­vun kes­kel­lä pen­kin pääs­sä. Kaik­ki muut­kin mie­het tu­pa­koi­vat ah­ke­ras­ti.

Syn­nyin­ky­lä­ni Ma­to­vaa­ran Työ­vä­e­nyh­dis­tyk­sen ko­kouk­sis­sa kä­vin jo en­nen kan­sa­kou­lui­kää. Mat­kat teh­tiin isän ja äi­din kans­sa moot­to­ri­pyö­räl­lä, mitä edel­si su­lan maan ai­ka­na Pit­kä­jär­ven yli­tys ve­neel­lä ja n. 400 met­rin kä­ve­ly­mat­ka ve­ne­val­ka­maan. Tal­vi­sin kä­vel­lä pah­nos­tet­tiin mil­loin min­kä­kin kun­tois­ta pol­kua pit­kin. Ko­kous­mat­ko­jen ja mui­den­kin ky­lä­reis­su­jen suu­rin jän­ni­tys ajoit­tui isä­ni moot­to­ri­pyö­rän – 175-kuu­ti­oi­sen Ja­wan käyn­nis­tyk­seen. Sii­tä ei mil­loin­kaan puut­tu­nut dra­ma­tiik­kaa. Luu­len, et­tä sil­loin opin ru­koi­le­maan.

Ko­kouk­set oli­vat 5–6 ki­lo­met­rin pääs­sä Sel­ko­sel­la Väi­nö H. Ne­va­lai­sen yh­des­sä kah­den si­sa­ren­sa asut­ta­mas­sa ta­los­sa. Vä­keä tuli tupa täy­teen. Pu­het­ta oli joh­ta­vi­naan isä­ni, joka vain il­moit­ti sih­tee­ril­le, Väi­nö H:lle, jot­ta alap­pa kir­jut­too. Väi­nö H. luki esi­tys­lis­taa läpi ja ja kir­ja­si sa­man tien pää­tök­set ylös. Hän is­tui pit­kän pöy­dän ta­ka­na toi­ses­sa kä­des­sään sa­vu­a­va pil­lik­lu­bi. Mat­ti Mik­ko­sen isä Heik­ki polt­te­li työ­mies­tään kiik­kus­tuo­lis­sa ja isä­ni omaa Bos­to­ni­aan tu­van pit­käl­lä pen­kil­lä. Minä is­tuin sa­vun kes­kel­lä pen­kin pääs­sä. Kaik­ki muut­kin mie­het tu­pa­koi­vat ah­ke­ras­ti. Nais­vä­ki su­pi­si keit­ti­ön puo­lel­la ei­kä sot­keu­tu­nut mies­ten pi­tä­mään ko­kouk­seen.

Huo­li­mat­ta oma­pe­räi­ses­tä ko­kous­tek­nii­kas­ta kaik­ki sään­tö­jen mää­rää­mät asi­at, eh­dol­le­pa­not ja jä­se­nää­nes­tyk­set jär­jes­tet­tiin ja pal­jon myös kes­kus­tel­tiin. Kan­sa­ne­dus­ta­ja Uki Vou­ti­lai­sen ja myö­hem­min Val­de Ne­va­lai­sen vie­rai­lut ko­kouk­sis­sa oli­vat juh­la­via het­kiä. Mi­nä­kin opin uu­sia asi­oi­ta tai sain ai­na­kin vah­vis­tus­ta asi­oil­le, jois­ta olin jo­tain tie­tä­vi­nä­ni. Ukin ja Valt­sun ker­ron­ta oli mu­ka­vaa kuul­ta­vaa. Huu­mo­ri­a­kaan ei sääs­tel­ty.

Esa Par­ta­nen