Jäsenkorttini mukaan olen liittynyt puolueeseen 1.10.1970.
Oman muistini ja vanhan jäsenkirjan kirjauksen perusteella se tapahtui paria viikkoa myöhemmin. Liityin Rantalan Sosialidemokraatit ry:n jäseneksi. Lieksan Sos.dem Nuoriso-osastoon liityin 24.10.1970.
En silloin ymmärtänyt, että olin tullut liittyneeksi sääntöjen vastaisesti kahteen puolueosastoon. Vanhat puoluetoverit sen varmaan tiesivät, mutta viisaudessaan eivät ottaneet asiaa puheeksi. Luulin heidän oivaltaneen, että antaa pojan höyrytä, kyllä se siitä vuosien saatossa tasottuu. Näin kävi.
Minä istuin savun keskellä penkin päässä. Kaikki muutkin miehet tupakoivat ahkerasti.
Synnyinkyläni Matovaaran Työväenyhdistyksen kokouksissa kävin jo ennen kansakouluikää. Matkat tehtiin isän ja äidin kanssa moottoripyörällä, mitä edelsi sulan maan aikana Pitkäjärven ylitys veneellä ja n. 400 metrin kävelymatka venevalkamaan. Talvisin kävellä pahnostettiin milloin minkäkin kuntoista polkua pitkin. Kokousmatkojen ja muidenkin kyläreissujen suurin jännitys ajoittui isäni moottoripyörän – 175-kuutioisen Jawan käynnistykseen. Siitä ei milloinkaan puuttunut dramatiikkaa. Luulen, että silloin opin rukoilemaan.
Kokoukset olivat 5–6 kilometrin päässä Selkosella Väinö H. Nevalaisen yhdessä kahden sisarensa asuttamassa talossa. Väkeä tuli tupa täyteen. Puhetta oli johtavinaan isäni, joka vain ilmoitti sihteerille, Väinö H:lle, jotta alappa kirjuttoo. Väinö H. luki esityslistaa läpi ja ja kirjasi saman tien päätökset ylös. Hän istui pitkän pöydän takana toisessa kädessään savuava pilliklubi. Matti Mikkosen isä Heikki poltteli työmiestään kiikkustuolissa ja isäni omaa Bostoniaan tuvan pitkällä penkillä. Minä istuin savun keskellä penkin päässä. Kaikki muutkin miehet tupakoivat ahkerasti. Naisväki supisi keittiön puolella eikä sotkeutunut miesten pitämään kokoukseen.
Huolimatta omaperäisestä kokoustekniikasta kaikki sääntöjen määräämät asiat, ehdollepanot ja jäsenäänestykset järjestettiin ja paljon myös keskusteltiin. Kansanedustaja Uki Voutilaisen ja myöhemmin Valde Nevalaisen vierailut kokouksissa olivat juhlavia hetkiä. Minäkin opin uusia asioita tai sain ainakin vahvistusta asioille, joista olin jotain tietävinäni. Ukin ja Valtsun kerronta oli mukavaa kuultavaa. Huumoriakaan ei säästelty.
Esa Partanen